Lukematta jääneet, hyllyssä pölyttyneet #3 – Viime aikojen pähkinänkuoria

Jälleen on päässyt kasa mangaa kerääntymään hyllyyn! Aika purkaa backlogia muutaman mangan verran.

 

Tohyo Game #3 – Parempi selviytymistarina kuin Ousama Game.

Olen kirjoittanut mangasta aiemmin vuonna 2017. Lue artikkeli tästä.

Kolmas ja viimeinen pokkari tarjosi hyvää toimintaa sekä mielenkiintoisia äänestystapoja, mutta lopetus oli turhankin ennalta-arvattava jos tätä vertaa muihin genren sarjoihin. Lukekaa jos kiinnostaa Survival Game -sarjat. Itse pidin siitä vaikka olikin yhden tempun poni. Oli se kuitenkin Ousama Gamea parempi!

 

Gunnm #1 – Ruostuneen enkelin tarina.

 

Tämä on sellainen manga joka minulla on ollut pitkään lukulistalla. Tämä on myös siitä harvinainen teos sillä tämä on yksi harvoja raskaansarjan scifigenren edustajia joka on julkaistu suomeksi.

Sarja kertoo kaatopaikalta löytyneen kyborgin, Gallyn, tarinan, joka on unohtanut lähes täysin oman identiteettinsä ja menneisyytensä. Tämän (Gallyn) pään löytää kyberneetikkotohtori nimeltä Daisuke Ido, joka tälle rakentaa kokonaan uuden kehon ja nimeää tämän entisen kissansa mukaan.

Tämä tohtori alkaa pitämään Gallya kuin tämä olisi hänen oma tyttärensä, mutta ei tiedä kuitenkaan kyborgitytön menneisyydestä tuon taivaallisempaa ennen kuin tämä päättää ryhtyä palkkionmetsästäjäksi.

Gunnmin ensimmäinen osa on ollut lupaava ja onkin mielenkiintoista kuinka tällainen sarja on mennyt minulta aikanaan ohi vaikka sen Suomi-julkaisusta olen tiennyt jo iät ja ajat. Taatusti jatkan sarjan lukemista sillä onhan tämä sen verran harvinaista herkkua.

Elokuussa sain Sangatsu Mangan ja Punaisen Jättiläisen toimituksesta melkoisen läjän mangaa luettavaksi ja arvioitavaksi. Kiitoksia niistä Antti-setä! Tässä ajatuksiani niistä:

 

Taistelukoira Zero #1 – Jälleen yksi Takahashi lisää.

 

Manga kertoo Makotosta, joka pitää koiratappeluista ja haaveilee omasta taistelukoirasta. Eräänä päivänä voitokkaan sumopaini-ottelun jälkeen tämän isä tuo pojalle koiranpennun. Kuten arvata saattaa, kaikki ei kuitenkaan mene kuten Strömsössä ja paljastuu että Makoton koira ei olekaan puhdasrotuinen taistelukoira, vaan pelkkä sekarotuinen piskin perkele, joka jostain syystä muistuttaa ulkoasultaan sekä luonteeltaan Hopeanuolen Giniä, ehkä vähän liikaakin.

 

Eniten minua kuitenkin häiritsee tässä sarjassa se kuinka hahmot (varsinkin Pätkä sekä Makoto) muistuttivat ulkoasuiltaan Hopeanuolesta tuttuja esikuviaan. Herääkin kysymys, eikö Takahashi osaa piirtää muunlaisia hahmomalleja kuin toistensa kopioita?

 

Vaikka hahmomallit hiersivätkin minua rankasti, jäi silti mangasta tunnelmat positiivisen puolelle ja hyvinkin mielenkiinnolla jään odottamaan miten tarina jatkuu.

 

Ja kun eläimistä puhutaan, niin puhutaan hieman hevosista ja romantiikasta:

 

Jumping #2 – Puhtoisen Pojan Pimeä Menneisyys

 

Olen kirjoittanut Jumping-mangan ensimmäisestä osasta jo aiemmin blogiin, joten en vaivaudu kertomaan hirveän paljoa tämän tarinan alusta. Toisessa osassa Ran jatkaa kamppailuaan pääsykoeahdistusta vastaan ja lähtee Aomorin yliopiston pääsykokeisiin, jotka hän läpäisee. Saamme tietää tässä pokkarissa myös enemmän miespääosaa esittävän Hinagatan taustoista. Miksi hän on sellainen yksinäinen susi ja miten hänestä tuli sellainen? Myös pariskuntamme suhde saa kehitystä parempaan suuntaan erinäisten sattumusten kautta.

 

Tämä toinen pokkari jatkaa samaa linjaa kuten edeltäjänsä. En olisi uskonut että olisin oikeasti kiinnostunut tällaisesta. Ehkä sarjan Silverspoonmainen ote hevosten kanssa työskentelyyn saa minut kiinnostumaan tästä mangasta kuten olen sanonut. En yleensä lue shoujo-mangaa syyttä suotta, mutta jos luen, sen pitää oikeasti vedota minuun monella muullakin tavalla kuin romantiikan saralla. Kyllä minä Jumpingin tulen loppuun lukemaan, on se sen verran hyvä.

 

Arki #8 – Miten arvostella yksittäisiin eskaloituviin vitseihin perustuvaa sarjaa?

 

Olen joutunut melkoisen puun ja kuoren väliin tämän sarjan kanssa. Arki on erittäin hyvä komedia-manga, mutta sen episodinen luonne tekee siitä erittäin vaikean arvosteltavan kohteen. Jos kerron yhdenkään jutun pokkarista, olen pilannut jonkun lukijan mahdollisuuden nauttia sarjasta. Samaa voisi sanoa ylipäätään mistään komediasta: Jos kertoo vitsin jujun, se on automaattisesti jo pilalla. Itse kuitenkin pidän Arjen lennokkaasta huumorista, sillä sellaisia kouluun perustuvia huumorisarjoja harvemmin suomeksi näkee.

 

Ja komedialla jatketaan: Käydään tervehtimässä enkeli- ja demonikaveruksiamme Taivaasta ja Helvetistä:

 

Gabriel Dropout #2 – Moehömppää laiskurienkelin tapaan… taas

 

Tässä pokkarissa vietetään kesälomaa, ollaan rannalla, jutellaan syvällisiä, puhutaan kummallisista jutuista ihmisten maailmassa, sekä vietellään erästä kauhujen juhlaa ja kaiken kukkuraksi nähdään GABI OIKEISSA TÖISSÄ! USKOTTEKO, LAISKURIENKELI OIKEISSA TÖISSÄ!!!.

 

On myönnettävä, Gabriel Dropout osuu ja uppoaa nauruhermoon kun se kunnolla yrittää, mutta pääosin sarja tarjoaa vain hymähdyksiä, joka ei välttämättä ole hyvä juttu. Itseeni osuu kaiken maailman nörttihuumori ja esim. se eeppinen shogi-ottelu, joka muistutti TCG (trading card game)-otteluita on hyvä esimerkki tällaisesta minuun iskevästä huumorista. Ehkä senkin takia kun pelaan yhtä tällaista peliä aktiivisesti.

 

Gabriel Dropout on sarja, joka on oikein hit or miss. Välillä se osuu, välillä se menee ohi. Itseni voi laskea tähän kategoriaan, joka on hirveän valikoiva huumorinsa kanssa. Se joko riippuu täysin mielialasta tai siitä, mitä haluan huumoriltani. Tällä kertaa, Gabriel Dropout osui ja upposi. Jatkoon? Ehkäpä!

 

Kiitoksia kun luit tämän kertaisen lukematta jääneet ja hyllyssä pölyttyneet -artikkelin. Ehkä minä saan vihdoinkin näin kesän jälkeen motivaatiota lukea mangaa kun  kelit vihdoinkin sallii muunkin kuin ulkona oleskelun… sitäkin tulee harrastettua jonkin verran. Jos kiinnostaa, käy katsomassa meidän porukan YouTube-kanava jonne aina silloin tällöin ilmestyy livenä podcastin uusin jakso sekä satunnaisia pelilivestriimejä. Myös allekirjoittanut saattaa joskus ottaa ja striimata jotain peliteemaista sinne! Ehkä joskus tulevaisuudessa Hyllypölyttyneitä nähdään sielläkin!

 

Jefre Akemire

P.S. Se Tsunemori-artikkeli tulee kyllä, pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea se manga loppuun ja katsoa anime uudemman kerran ihan vain siksi että voin vertailla kumpi todella on parempi versio nauttia Psycho-Passin maailmasta… ainakin tällä hetkellä vaikuttaisi anime olevan vielä voitolla…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s