Hanna-chan ja Jefre Akemire: Musteiset jäljet mielessä – Suomimangaa muistellen

Mangaa on julkaistu Suomessa aktiivisesti jo viidentoista vuoden ajan ja tie on ollut vaiheikas. Matkaan on kuulunut muun muassa kohu Dragon Ball -sarjasta sekä muutamien mangan julkaisijoiden toiminnan lopetus unohtamatta muutamien sarjojen surullista katkeamista kesken matkan. Kaikista positiivisimpana ovat kuitenkin kaikenlaiset muistot ja jäljet, jotka erilaiset mangasarjat ovat meihin jättäneet. Tässä tekstissä kaksi suomenkielistä mangaa arvioivaa saman aikakauden harrastajaa juttelevat muistoistaan suomimangaa kohtaan sekä sen nykyisestä tilanteesta ja voisiko mahdolliset ongelmat olla ratkaistavissa.

Puheenvuorot merkittynä:

T = Jefre Akemire

H = Hanna-chan

 

T: ”Missä ja miten törmäsit ensimmäisen kerran suomenkieliseen mangaan? Kiinnostaa kuulla.”

 

H: ”Itse törmäsin mangaan täysin vahingossa joskus 11 kesäisenä. Minimanissa käytiin kaupoilla ja käveltiin sattumoisin lehtihyllyn ohi. En tiedä mikä onnenkantamoinen se oli, kun tuo pokkari kiinnitti huomion. Kyseessähän oli Inuyashan toinen osa, jota oli pakko päästä selaamaan. Ja koska en pystynyt laskemaan tuota kiinnostavaa opusta käsistäni, niin pienen pyytelyn jälkeen iskä suostui ostamaan kyseisen osan itselleni. Inuyasha tuli sitten kerättyä loppuun asti aina teini-iän tienoille saakka. Inuyasha oli pitkään ainoa seuraamani sarja, sillä en tainnut edes tuolloin ymmärtää, että muitakin sarjoja on. Herättyäni paremmin muidenkin sarjojen olemassaoloon oli Inuyasha pitkän aikaa se ainoa ja oikea manga-sarja. Onneksi mukaan kuitenkin hivuttautui pikku hiljaa mm. Naruto ja Salapoliisi Conan, joiden kautta kiinnostus muihinkin sarjoihin kehittyi. Inuyashalla on tosin aina paikka sydämessäni, kuten ensisarjoilla on tapana olla. Ja tuleehan sen pariin palattua aika ajoin. Aivan alusta asti en ole siis suomi-mangojen matkassa kulkenut, sillä Dragon Ball -sarjaan tuli tutustuttua ensimmäisen kerran vasta, kun SubTV anime-versiota esitti. Tosin manga on edelleen jäänyt lukematta tähän päivään saakka, vaikka Dragon Ball Z:stä onkin jääneet hyvät muistot.”

 

T: ”Oijoi, Inuyashaa! Olenkin sitä viime aikoina alkanut lukemaan ja kirppareilta metsästämään kun luin tekstisi sarjasta. Itse törmäsin ylipäätään mangaan silloisen S-ryhmän lähikaupan lehtihyllyllä. Ne olivat aivan ensimmäisiä Dragon Ball -sarjan pokkareita ja julkaisijana silloin toimi Kolibri, eli juuri niitä, joista tuli tuo surullisenkuuluisa kohu sitten myöhemmin mediassa. En kuitenkaan jostain syystä ostanut niitä, sillä eihän yhdeksänvuotiaalla pikku- Jefreltä rahaa löytynyt. Kuitenkin hieman myöhemmin kavereiden kautta kiinnostuneena sain pienen pyytelyn kautta itsellenikin oman ensimmäisen mangapokkarini ja se oli Dragon Ball -sarjan viides osa, alaotsikolla “Taistelu Muskelitornissa”. Se oli myös ensimmäinen sarjan pokkari, joka julkaistiin Sangatsu Mangan nimen alla. Eli aikalailla alusta asti on tullut tuon kulttuurin kehitystä seurattua. Dragon Ball, Salapoliisi Conan tai edes Ranma 1/2 eivät kuitenkaan olleet ne ensimmäiset sarjat jotka alkoivat todella kiinnostaa, vaan vasta muutama vuosi tämän jälkeen kun Subtv alkoi näyttää Fullmetal Alchemistin vuoden 2003 -versiota, tuli myös tietooni uutinen että saman sarjan manga alkaa Suomessa. Olin jo silloin kovan luokan FMA-fanaatikko, joten tuon sarjan saaminen kotimaiselle kielelle oli kyllä enemmän kuin positiivinen uutinen. Itse vuoden 2003 animen olin jo ehtinyt nähdä tuossa vaiheessa kun olin tuolloin ilkeä piraatti! Kiitos siitä kuuluu Neon Genesis Evangelionille ja silloiselle showpainia fanittaneelle pikku- Jefrelle, joka ihastui tuohon psykologiseen animeen kun odotti uuden SmackDown! -jakson alkamista TV:stä. FMA oli myös ensimmäinen sarja, jonka keräsin alusta loppuun kun se ensimmäisen kerran tuli kauppoihin.”

 

H: ”Fullmetal Alchemist oli kyllä itsellenikin todella kova sarja, sekä mangan että animen muodossa. Mun ensimmäiset muistikuvat FMA:n parissa ovat kadonneet jonnekin tuiki tuntemattomaan, joten en tarkasti osaa sanoa missä kohtaa sarjaan tutustuin. Muistan elävästi SubTV:llä pyörineen animen, mutta mangan pariin eksyin ehkä ensimmäisen kerran vasta ala- ja yläasteen taitteessa, kun kaverilta löytyi ensimmäisiä pokkareita. Pitkän aikaa meni ennen kuin luin sarjan kokonaan. Ranma ½ taas meni täysin ohi ilmestymisensä aikoihin ja löysin sen pariin vasta joskus 15 ikävuoden tienoilla. Kirjastosta veli kuitenkin toi pokkareita mun luettavaksi, kun oli olettanut mun pitävän niistä. No mähän tykkäsin ja ovathan pokkarit omaankin hyllyyn eksyneet.”

 

T: ”Muistatko itse kun suomimanga-buumi oikein kunnolla räjähti? Monet julkaisijat julkaisivat eri sarjoja, enemmän tai vähemmän laadukkaita sellaisia.”

 

H: ”Itselläni on todella hatarat muistikuvat suomimanga-buumin alusta. Muistan sen verran, että yhtäkkiä Aku Ankan taskukirjojen viereen ilmestyi melko paljon erilaisia uusia sarjakuvia. Muistan ainakin mm. Fullmoon wo Sagashiten, Fushigi Yuukin ja Teiniagentti Lunan.Tuolloin en edes kunnolla ajatellut asiaa. Tosin käydessäni ala-astetta ei ollut muita samanhenkisiä kavereita, joiden kautta tieto olisi kulkenut. Ja kun ei se internetin ihmeellinen maailmakaan ollut vielä ajankohtainen tai edes niin kehittynyt että siitä mitään hyötyä olisi ollut. Elin siis kuitenkin pitkään omassa kuplassa ja ainoa tietämys suomi-mangasta rajoittui omaan sen hetkiseen tietoon.”

 

T: ”Itse muistan tuon vähän liiankin hyvin kun pahamaineinen Pauna Media Group julkaisi jotain TokyoPopin kautta hankittuja, todella kämäsiä manga-tyyliin piirrettyjä sarjakuvia, joita myytiin mangoina. Ne oli joitain yhdysvaltalaisten tekemiä sarjoja, joista en ole sen koommin kuullut. Oli Mark of the Succubusta, The Dreamingia, Peach Fuzzia, Yonen Buzzia ja mitähän muuta… kuitenkin, todella puolivillaisia ja kaikin puolin huonoja teoksia. Itse kerran erehdyin ostamaan paikallisesta kierrätyskeskuksesta tuota ensimmäistä mainitsemaani ja voi herranjumala kuinka surkea se oikein oli.”

 

H: ”Pauna Media Group on itselle vielä nykyäänkin oikea mysteeri, sillä se taisi yrittää herätellä itseään kuolleista pari vuotta sitten Pokemon-mangan avulla. Muistan itsekin muutamia noista sarjoista. Teiniagentti Luna taitaakin kuulua tähän ryhmään, joskin oli hieman parempi tapaus kuin monet muut. Tein myös saman virheen aikanaan tietämättömänä paremmasta ja kirppikseltä tarttui mukaan mm. The Dreaming ja Lunat. Vanhemmalla iällä vain mietin, että miksi oikein nuo tuli ostettua. Onneksi nekin pokkarit on jo saatu hyllystä pois pölyttymästä.”

 

 

T: ”Itse hankkiuduin tuosta mainitsemani sarjan pokkarista eroon vähän brutaalimmalla tavalla. En saanut sitä millään myytyä vaikka hinnaksi laitoin kontaktimuovien (ei ollut minun laittamani, ne olivat jo ostohetkellä siinä) takia alle euron ja päädyin vain heittämään sen surutta roskakoriin. Kyllähän se jälkikäteen vähän ikävältä tuntui, mutta minkä sille voi kun ei lähes ilmaiselta tuntunut manga tuntunut kenellekään kelpaavan eikä minulla ollut minkään sortin emotionaalista sidettä siihen. En yleensä noin hulluja päätöksiä tee, mutta tuon kohdalla oli vain pakko, sillä koin sen olevan syöpäkasvain muuten hyvin organisoidussa manga-hyllyssäni.”

 

H: ”Suomi-mangan arvostus tuntuu muutenkin olevan vähän matalalla, sillä oikeen mitään ei saa edes myydyksi. Mistähän huono suhtautuminen Suomi-mangaan johtuu?”

 

T: ”Ehkä niiden helppo saatavuus internetistä vaikuttaa sarjojen myyntilukuihin. Tiedä häntä. Ei silloin kun me oltiin pieniä mitään sarjoja internetistä luettu vaan ne luettiin pokkareina ja niiden perään perkele tehtiin töitä että saatiin rahaa niiden hankkimiseen! Harmittaa yhä kuinka monet potentiaalisesti hyvät sarjat jätetään joko kesken tai jätetään ylipäätään julkaisematta ihan vain sen takia että se olisi liian riskaabelia. Olen näistä asioita puhunutkin Sangatsun toimihenkilön kanssa kun olen jotain toiveita esittänyt.”

 

H: ”Onkin todella harmi, että koska Suomesta ei tarpeeksi ostajia välttämättä löydy, niin varsinkin melko pitkät sekä enemmän vanhemmalle lukijakunnalle suunnatut sarjat jäävät ilman julkaisua. Itse ainakin yleensäkin odotan suomi-julkaisuja, koska ne ovat lähtökohtaisesti kohtuuhintaisia, laadukkaita ja ylipäätään kuka ei haluaisi lukea mangaa omalla äidinkielellään. Ja vaikka joidenkin sarjojen takana olisi jo valmis kannattajakunta, niin voi suomi-julkaisua odottaa hyvinkin pitkään. Tässähän tapauksessa potentiaaliset ostajat ovat hyvin usein ehtineet joko lukea sarjan internetistä tai ostamaan sen englanninkielisenä julkaisuna. Harmittaa tosin sekin, että suomi-mangaa parjataan hyvin usein ja olen kuullut monen tuttavan ja kaverin sanovan lukevansa mangaa vain englanniksi, vaikka suomimanga on todella laadukasta.”

 

T: ”Tämäpä, tämäpä. Itse hankin lähinnä suomeksi niitä sarjoja jotka ei minulle ole ennestään tuttuja tai jos sarjasta ei ole saatavilla englanninkielistä fyysistä julkaisua. Joissain tapauksissa olen tosin tehnyt niin että olen kyllä ostanut englanninkielisen julkaisun lisäksi myös suomalaista julkaisua, ihan vain tukemisen vuoksi. Esimerkiksi pidän paljon Seitsemän Kuolemansynnin anime-versiosta ja kun sain tietää sen mangan suomijulkaisun tulemisesta, en ollut uskoa silmiäni. Vihdoinkin jotain perinteisempää poikien sarjaa monen lapsille suunnatun eläinsarjan, Takahashin koirasarjan, Titaanien tai tytöille suunnatun sarjan rinnalle. Ei sillä, että vähättelisin mitään mainituista.”

 

H: ”Joo, itsekin yllätyin Seitsemän Kuolemansynnin julkaisusta ja olin myöskin siitä innoissani. Harmi vaan ettei sarja ei purrut suomalaisiin ja sen julkaisu joudutaan lopettamaan. Mutta ei onneksi kaikilla julkaistuilla sarjoilla mene huonosti, sillä ainakin Takahashin sarjat tuntuvat pitävän koko ajan pintansa, One Pieceä julkaistaan edelleen suomeksi ja Aron morsiamet on saanut taakseen melko suurenkin kannattajakunnan.”

 

T: ”Näin sivuhuomiona: Oletko huomannut, että joitain sarjoja on alettu julkaisemaan uudelleen? Itseäni ihmetyttää etenkin suht tuoreiden sarjojen kuten Velhon morsiamen tai Tokyo Ghoulin uudelleenjulkaisut. Niitä sarjoja saisi coneista suhteellisen helposti tai tilaamalla netistä.”

 

H: ”Tässä voi olla takana se, että julkaisija on tullut siihen tulokseen, että uusintakierrokset kannattavat ja tuovat enemmän uusia lukijoita ja/tai myyntiä. Sillä kaikkihan eivät käy coneissa ja tai viitsi ruveta tilaamaan netistä, vaikka se onkin nykyään helppoa. Ehkä ne pokkarit innostavat uusia ostajia ostamaan paremmin kuin netissä olevat. Ja yleensäkin nuorimpien lukijoiden on varmaan helpompi tarttua siihen lähikaupan lehtihyllyn mangaan. Itsekään en tosin pidä näitä uusintakierroksia pahana. Itse ainakin FMA:n kohdalla olen saanut huonokuntoiset osat korvattua parempikuntoisilla tai puuttuvat osat hommattua.”

 

T: ”Otimme aiemmin puheeksi sen kuinka Seitsemän Kuolemansynnin (ja Pulpettinaapurit -sarjan) julkaiseminen suomeksi lopetettiin huonojen myyntilukujen takia. Olisiko sinulla esittää mahdollista ratkaisua millä tällaisen tapahtumisen voisi mahdollisesti estää? Olisiko vaikkapa Sangatsu Mangalla, Punaisella Jättiläisellä ja muilla manga-julkaisijoilla Suomessa mahdollista menestyä digitaalisen mangan markkinoilla?”

 

H: ”Ylipäänsä se menestyykö jokin mangasarja Suomessa on hakuammuntaa, sillä läheskään kaikki sarjat jotka menestyvät esim. englanninkielisinä julkaisuina ei välttämättä myy itseään Suomessa. Tähän voisi äkkiä sanoa, että suomalaisten kustantajien pitäisi yrittää julkaista aikaisemmassa vaiheessa tunnetuimpia sarjoja, jotta kuluttaja ei käytä rahojaan ensin englanninkielisiin julkaisuihin. En kuitenkaan usko, että tämäkään olisi ratkaisevassa osassa, sillä tosiasia vain on, että joillakin sarjoilla ei ole menekkiä Suomessa mainostuksesta ja yrittämisestä huolimatta. Mitä tuohon digijulkaisuun tulee, niin en ole aivan varma sen suhteen. Tietenkin digijulkaisu helpottaisi mangan ostamista, kun ei tarvitsisi käydä hakemassa sitä uusinta pokkaria lähimmästä lehtikioskista. Ja olisihan se ekologisistakin syistä hyväksi. Hyvin vaikea sanoa, miten tällainen konsepti toimisi taas Suomessa. Itse ainakin olen sen verran materialistinen että ostaisin jatkossakin mangani fyysisinä.”

 

T: ”Tämäpä. Itse olen tuota miettinyt siltä näkökulmasta että nykyisellään lähes jokaisessa perheessä on jokin tabletti tai vastaava älylaite, jolla voisi näitä digijulkaisuja lukea jolloin sen saanti helpottuisi. Itse olen myös joidenkin sarjojen kanssa niin vanhanaikainen että mieluummin fyysinen kuin digitaalinen, tietenkin riippuen siitä onko sarjasta olemassa sitä fyysistä julkaisua.”

 

H: ”Itsekin luen melko paljon mangaa digitaalisena. Kuitenkin lähinnä tähän on se syy, että pystyn sen kautta tutustumaan sarjaan jonka jälkeen voin päättää poltanko rahani fyysiseen pokkariin. Toimisikohan tällainen digitaalinen sarjakokeilu, jonka pohjalta lukija voisi päättää ostaako sarjan fyysisiä opuksia?”

 

T: ”Tuo onkin mielenkiintoinen idea. Eikös Sangatsulla ollut jotain vastaavaa jollain esitteellä jossa oli näytteitä eri mangasarjoista?” (Olikohan kokonaisia lukuja?)

 

H: ”Taisipa tällainen kokeilu olla jossakin kohtaa. Itselle tulee äkkiseltään mieleen, että Soul Eateristä oli lukunäyte, josta pystyi lukemaan peräti ensimmäisen luvun sarjasta. Tosin siitäkään ei ole mitään faktatietoa miten paljon tällainen esite houkuttaa lukijoita sarjan pariin. Ainakaan muistaakseni Soul Eaterin myynti ei ollut niin hyvää mitä sen oltiin toivottu olevan.”

 

T: ”Suomalaisiin ei tunnu purevan shonen-fantasia sitten millään mikä keskustelussa on varmaan tullutkin ilmi. Aina vaan niitä pirun Takahashin koiria tai muita eläimiä, että sarja myy. Olen tietty jotain yksittäisiä tapauksia sosiaalisessa mediassa nähnyt missä joku perheen vanhempi on kysellyt jonkun tietyn sarjan pohjalta että “olisiko jotain samankaltaista kuin sarja X on?” ”

 

H: ”Ymmärrän toisaalta tuon, että Takahashin sarjat menestyvät Suomessa, sillä onhan Hopeanuolella melko pitkä historia suomenkielisen mangan ja animen kanssa. Olen myös aikaan itse kuulunut tähän kovaksi keitettyyn fanikuntaan. Ja varmaan lukijat laittavat mieluummin rahansa varmaan tuttuun tuoteperheeseen kuin lähtevät kokeilemaan uutta. Lisäksi ihmisillä on eri mieltymykset millaisia sarjoja he haluavat kuluttaa. Ja tietenkin tähän tulee vielä se ettei kaikilla lukijoilla ole varaa laittaa rahaa yhtä paljon harrastukseen kuten vaikka meikäläisellä on. Toiset eivät taas välitä kerätä pitkiä sarjoja hyllyään koristamaan. Kunnia kuitenkin sille, että suomemanga on edelleen kohtuuhintaista.”

 

T: ”Kohtuullisista hinnoista puheenollen, muistatko kun Egmont lopetteli mangan julkaisun täysin? Ne pokkarit olivat aivan törkeän kalliita. Lähempänä kymmentä euroa kappale.”

 

H: ”Voi muistan kyllä! Rinne-sarjaa tuli ostettua silloin aikoinaan ja voi pyhä pietari, kun niiden hinta tuntuikin kovalta. Varsinkin kun ei sille rahalle tuntunut saavan vastinetta. Pokkarit muuttuivat olemattoman ohuiksi ja käytetty paperi oli oudon läpikuultavaa ja muste tarttui sormiin. Vaikka miettii että englanninkieliset pokkarit maksavat lähes järjestäen sen yli 10e niin niiden hinta ei silti ole tuntunut niin kovalta kuin Egmontin pokkareissa.”

 

T: ”Itselläni vastaava kävi oman silloisen lempisarjani, Salapoliisi Conanin kanssa. Ihmettelin kun aiemmin kohtuuhintaiset pokkarit olivatkin yhtäkkiä lähempänä kymmenen euron hintaa ja laatu ei vastannut hintaansa. Tosin, ostin kyllä silloin mangaa harvoin kun en kerännyt mitään tiettyä sarjaa aktiivisesti enkä seurannut oikein mitä sarjoja Suomessa silloin tuli. Silloin myös aloin ostamaan englanninkielistä mangaa enemmän sillä vierailuni coneissa alkoivat yleistyä ja sen myötä myös animeharrastus alkoi saada kunnollista pohjaa, enkä vain katsellut satunnaisesti jotain satunnaista sarjaa tai lukenut vain satunnaista pokkaria jostain mangasta, vaan luin ja katsoin sarjoja alusta loppuun.”

 

H: ”Itselle conit tulivat mukaan vasta kun täytin 18, joten siihen asti suomimanga ja se lähimarketista saatava manga oli ainoa kulutuskohteeni. Ehkä sen takia puolustankin välillä kärkkäästi suomimangaa, sillä se on ollut osa elämääni kauemmin kuin englanninkielinen manga. Vaikka suomenkielisessä mangassa on vikansa niin ei se ole mielestäni ansainnut huonohkoa mainettaan.”

 

T: ”Itsekin suosin mielelläni kotimaan kielelläni julkaistavaa mangaa, sillä sieltä löytää välillä todella mielenkiintoisia yllätyksiä joita ei löydy edes englanniksi ja vice versa. Ja itsekin aloin vasta täysi-ikäisyyden lähestyessä käymään coneissa (ensimmäinen conini oli Animecon Kuopiossa vuonna 2012.) kun vanhempani antoi siihen luvan. Kaverit olivat minua pitkään pyytäneet tulemaan ja Kuopio kuulosti olevan lähellä joten tuumasta toimeen ja Kuopioon kävi tieni aikanaan.”

 

H: ”Mielestäni suomenkielisen ja englanninkielisen mangan välistä suhdannetta kannattaisi ajatella siltä kantilta, että molemmat täydentävät toisiaan. Suomi-mangan avulla on helppo aloittaa harrastuksensa ja tutustua rauhassa mangaan. Tämä olisi melko vaikeaa englanninkielisten mangojen kanssa, sillä kuka 10 vee eksyisi ostamaan Chi’s Sweet Homea englanniksi Adlibriksesta. Sen avulla on siis hyvä rakentaa pohja mangan lukemiselle. Englanninkieliset julkaisut taas tarjoavat sarjoja laajemmalla skaalalla, joihin on helppo siirtyä vanhemmalla iällä ja kielitaidon karttuessa. Ehkä suomalaisilla lukijoilla välillä unohtuu se, että suomimanga on hyvin pitkälle mahdollistanut uuden sukupolven tutustumiseen tähän värikkääseen harrastukseen.”

 

T: ”Jep. Olen täysin samaa mieltä. Ilman suomimangaa ei todennäköisesti olisi niitä tämän vuosituhannen aikana syntyneitä pieniä Hatsunemikuja Chibiconeissa tai vastaavissa tapahtumissa liikkumassa. Kuten sanoit, suomimanga on hyvin pitkälti mahdollistanut meikäläiset tämän vähän erilaisemman median maailmaan.”

 

T: ”Mihin lopputulemaan olemme sitten päässeetkään tämän keskustelun pohjalta? Väärinpäin luettavat sarjakuvat kotimaan kielellä ovat tuoneet meille tähän mennessä jo yhden sukupolven verran uusia animesta ja mangasta kiinnostuneita ihmisiä ja ainakaan tällä hetkellä loppua ei ole näkyvissä, vaikka menekki tuntuu olevan heikkoa ja sarjojen laatu vähän mitä sattuu. Uudet sarjat tuovat aina uusia ihmisiä mangan pariin ja onkin ihanaa ollut nähdä kuinka viimeisen viidentoista vuoden aikana manga ja anime ylipäätään on kehittynyt kummallisesta kuriositeetista valtavirtaisempaan suuntaan. Toivottavasti saamme nauttia vielä pitkään näistä mustavalkoisista sarjakuvista omalla kielellä, sillä se on hyvä tapa aloittaa uusi harrastus, unohtaa arjen murheet ja/tai turha aivotyöskentely, kun ottaa sen oman suosikkimangansa tai aivan uuden mangatuttavuuden uusimman pokkarin käteen ja vaan nauttii siitä mitä näkee.”

 

H: ”Mangan lukeminen on aivan ihana harrastus joka on ainakin omaan elämääni tuonut paljon sisältöä. Sen vuoksi suomenkielisen mangan menekin väheneminen harmittaa todella paljon, sillä se on luonut oman tavan mahdollistaa mangan lukemisen. Onneksi kuitenkaan ainakaan vielä suomalaiset kustantajat eivät ole lyömässä pillejä pussiin vaan saamme tänne Suomeenkin koko ajan lisää julkaisuja. Kuitenkin se ettei suomenkielisestä mangasta pidä, ei se tee sinusta huonoa harrastajaa. Jokaisella on aivan oma tapansa harrastaa. Oli se sitten kerätä kaikki kiinnostavat sarjat hyllyyn tai suosia vain englanninkielisiä julkaisuja tai lukea sarjoja vain digijulkaisuina. Mikään ei ole väärä tapa harrastaa, sillä mangan lukemisen kuuluu olla hauskaa ja antoisaa. Näin yli kymmenen harrastevuoden jälkeen onkin myös hyvä huomata kuinka paljon manga ja anime on valtavirtistunut. Vaikea kuvitella missä pisteessä suomimanga on seuraavan kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, kun miettii mihin pisteeseen se on nyt tullut.”

 

Kiitoksia kun luit. Olisikin hienoa kuulla juuri sinun mietteitäsi suomenkielisestä mangasta, harrastamisesta ja sen kehityksestä kommenttiosiossa.

 

  • Jefre Akemire ja Hanna-chan.

Hannan blogiin pääset tästä!

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Hanna-chan ja Jefre Akemire: Musteiset jäljet mielessä – Suomimangaa muistellen

  1. Itse alottelin oikeastaan harrastamisen vanhempana pari vuotta sitten, niin jääny se suurin buumi kokematta. Toki silloin kun kaupungissa tuli käytyä, tuli Dragon Balli pokkari ostettua. Arvostan ainaki FMA:n tapauksessa uudelleenjulkaisua, kun se 2003 animen esitys Suomessa tuli katottua ja jättäny lämpimät muistot.

    Tykkää

  2. Oma ensitörmäys mangaan ulottuu aikojen alkuhämärään, kun mangaa oli Itäkeskuksen kirjastossa vain n. 40 cm levyinen rivi tiskin ja virkailijan takana. Vuosi oli kai 2002, kevättalvea. Akiraa oli suomeksi ja siinä se taisi silloin ollakin. Englanniksi kokeilin Ranmaa ja Pokemon mangaa mitä silloin oli tarjolla, mutta vasta paljon myöhemmin päädyin testailemaan Dragon Ballia ja muita. Nykyisin kerään suomeksi enää tosi vähän mitään, kun enkkujulkaisut vievät voiton. Mangan(ja animen) kautta opittua on tullut myös japania siihen malliin, että tavujen avulla voi lueskella sellaistakin matskua, mitä ei ehkä tänne vuosiin saada. Toivoisin, että suomeksi kokeiltaisiin rehdisti varttuneemman maun sarjojen kääntämistä. Hiroaki Samuran lyhärikokoelmat, inio Asanon mielenmaisemat ja Hiroki Endon Edenin brutaali maailmankuvaus voisi jopa upotakin kaamoksen kovettamiin suomalaisiin, kunhan markkinoita ensin hieman tunnustelee ja testailee vaikka pikkuruisilla koepainoksilla… Tukisin…

    Tykkää

  3. Terv.

    Uusintapainoksista: Niitä ilmestyy Lehtipisteisiin siksi, että arvelemme (tai arvaamme) jollekin vielä löytyvän lisää ostajia. Kuten edellä mietittiin, coneihin eivät tule kaikki. Vaikka jonkin pokkarin con-myynti olisi erittäin hyvä, tarvitaan silti kymmenisen Traconia (eli sitä suurinta myyntitapahtumaa) jotta päästäisiin edes lähelle heikohkoa Lehtipiste-myyntiä. Etenkin vanhojen osien myynnin kannalta conit ovat ihan merkittävä juttu, mutta koko liikevaihdon kannalta ne ovat pieni tekijä.

    Koepainoksista: Ennen käytännön ongelmia (pienten painosten kalleus ym.) tulisi vastaan se, että meillä ei ole lupaa vapaasti testailla. Kun teemme sopimuksen japanilaisten kustantajien kanssa, he eivät takuulla suostu ehdollisiin diileihin tyyliin ”teemme parisataa kirjaa ja katsotaan sitten”. Tästä olen riittävän varma asioituani heidän kanssaan vuodesta 2006. Meidän pitäisi joka tapauksessa sijoittaa karkeasti arvioiden sama määrä rahaa ennakkomaksujen sekä käännös- ja taittopalkkioiden muodossa koepainoksiin kuin ”oikeisiin” painoksiinkin. Sama juttu työmäärän kanssa. Se olisi mielekäs vaihtoehto, mikäli 1) jap. kustantajat olisivat tällaisissa kovin joustavia ja 2) normaalit painosmäärämme olisivat valtavia. Eli toisenlaisessa bisneksessä idea olisi varsin käyttökelpoinen, mutta meillä ei valitettavasti onnistu.

    Tykkää

  4. Ihanaa, kun tekstin perusteella tuli sellainen olo, että teki mieli paijata keskustelijoita. Joko olen vanha, mutta muistan hyvin miten manga/anime tuli Suomeen ja kaikki siihen liittyvät ’skandaalit’. Samalla tekstistä huokui enemmän ja vähemmän se, että keskustelijat eivät itse ole shoujon suurempia faneja, mikä on tavallaan harmi. Kaikki särmi ja näkökulmien samanlaisuus oli aikaslailla puuduttavaa. Puhumattakaan siitä, miten joitakin asioita lakaistiin vain maton alle…tai sitten keskustelijat eivät vaan muistaneet/tienneet joitakin asioita. Tiedä häntä. Mutta, ekaksi, muistaako kukaan, että sub:lta tuli aikoinaan muutakin animea kuin FMA? Eikö, okei. Mutta joo, sub:lta tuli ainakin Magic Knight Rayearth ja Sailor Moon. (Tuli sieltä tv:stä muutakin, tosin.) Kun miettii tota, niin tulee vähän sellainen olo, että suomalaisille on aina vaan Dragon Ball se mangan/animen perustaja ja toisena kestosuosikkina Takashin koirat. Joo, kukaan ei muista, että Sailor Moon on sitten kaikkien shoujo manga-sarjojen äiti…jotenkin suomalainen ei saa harrastaa shoujoa, muuten on nynny. Koirat tai shonen. xP Ei siinä mitään pahaa, mutta kun miettii tätä, niin jotenkin tuntuu hassulta, että Tanemuran mangat menevät aina vaan kaupaksi. Samalla voitaisiin puhua parista muustakin shoujosta mitä käännettiin aikoinaan suomeksi, mutta ns. skandaali joka ainakin minulle jäi aikoinaan mieleen oli Fruits Basket. Fruit Basket on tähän mennessä ainoa manga, jossa käytettiin kunnolla japanilaisia liitteitä ja samalla kikkailtiin suomenkielellä. Mutta eihän se käynyt päinsä, ei, ei. Suomalaiset meni sekaisin näistä liitteistä, joten KAIKKI pitää suomettaa. Eli kaikki käännetään ja väännetään suomeksi, silla muuten tulee kuolo. Niin ku, ei. Suomettaminen on vanha termi ja aikoinaan kirjallisuudessa tätä käytettiin hyvinkin paljon, mutta ei enää. Siksi minusta tuntuikin pöyristyttävältä miksi tällainen vanha tapa oli otettu käyttöön manga-sarjoissa? Ehkä tämä on yksi syy, miksi monet suomalaiset lukijat ovat olleet sitä mieltä, että jotkut suomennokset ovat täyttä ”kuraa”. Tuntuu, että jos yksikin ulkomaalainen sana lipsahti ilmoille, niin kaikki on ohi. Muistan esim. miten Bleach käännettiin. Öööh, olisiko se ollut hirveää, jos paikkojen nimet olisivat olleet enkuksi tai heidän liikkensä? Muutenkin vikoilla sivuilla oli aina selityksiä, niin miksi? Sitten on toinen seikka josta halusin antaa piiskaa ja edelleenkin (jos homma ei vaan toimi): jos on PAKKO suomennettaa, niin mikseivät suomentajat käytä ihan suomalaisia KOHTELIAITA etuliitteitä? Puhumattakaan teitittelystä. Onko niin vaikeaa lisätä herra, tai rouva, yms. eteen? Joissakin tuo toimii ja kuulostaa näin suomalaiseen korvaan hyvältä. Esim. Kuroshitsujissa. Vanha viktoriaaniseen aikaan sijoittuva manga, mihin sopii kuin nenä päähän tällaiset. Totta, eihän tällainen sovi kaikkeen, mutta sen takia pitäisi vähän miettiä miten suomentaa. Muistan esimerkiksi AINA sen Sai vitsin Narutosta. Eihän se avautunut, kun Sai halusi kutsua Narutoa ja Sakuraa tuttavallisemmin. Öööh, niin kuin miten, jos kerran kutsut heitä jo etunimillä? Puhumattakaan murteista. Ei. Ei. Ja vielä kerran ei. Tosin kuten aina, joissakin se sopii, muttei aina. Uusimpina esimerkkinä Jumping! -manga sarjassa, kun päähenkilö muuttaa maalle, niin kaikki puhuvat esikaupunki murretta landella. Onhan se kivaa aina sujauttaa jotain ”hassua” murretta, mutta voisivat kääntäjät taas miettiä sopiiko se vai ei. Näin kehäkolmosen ulkopuolella asuvan korvaan se kuulostaa vaan tyhmältä. Samalla kuitenkin uusimmassa käännöksissä on samalla opittukin jotain: juuri tuosta, että ei se tapa jos vähän käyttää jotain ulkomaalaista kieltä tai laittaa kohteliaat liitteitä eteen. Esim. Jumping! -sarjassa ainakin välillä esiintyy enkkua ja Velhon Morsian -sarjassa päähenkilö Chise puhuttelee oikea oppisesti muita ihmisiä, mikä tukee hänen japanilaista taustaansa. Jopa tähän mangaan on eksynyt pari ulkomaalaista sanaa, mistä plussaa. Silti edelleen on näitä kivoja ”käännöskukkasia”, mutta näillä näkymin näyttää, että manga kääntäjät ovat pikkuhiljaa pääsemässä eroon suomettumisen kamalasta kirouksesta.
    Ja sen verran vielä, että oli selvää Pauna Median tapauksessa, etteivät he erottaneet korealaista ja japanilaista tuotantoa keskenään, mikä aiheutti sen, että julkaistiin mitä sattui. Samalla muutenkaan Pauna Medialla loisti enemmän ja vähemmän tietämättömyys asioista, jotka liittyivät manga-sarjoihin.

    Tykkää

    1. Aaahhh! Kiitoksia ihanasta kommentista!

      Miten olin voinut unohtaa lempisarjani mainitsemisen… Magic Knight Rayearthia (alias Taikasotureita) tuli itse pikku-Jefrenä katsottua sensori sojossa ja vielä tänäkin päivänä sarjaa tulee katsottua kun kaipaan jotain keveätä fantasiaa. Sen manga vaan on tuntunut jääneen tutkan alta useammalta ihmiseltä kun se julkaistiin täällä Suomessa. Hyvä sekin on! Sama Sailor Moonin kanssa, tulee katsottua aika ajoin ja oon miettinyt että pitäisi antaa mahdollisuus molemmille versioille tuosta animesta.

      Shoujosta taas: En kyllä vihaa shoujoa, se vaan ei ole ollut aikanaan se kuppini teetä, harmillisesti. Useampi muukin manga jäi minulta tutkan alta nuorempana ja nyt olenkin kerännyt hyllyyni useampaa vanhempaa sarjaa jotta pääsisin näkemään, mitä olen missannut (köhköh Gunnm eli Battle Angel Alita). Nykyisellään tulee kyllä luettua ja katsottua jotain shoujosarjoja ja jotkin niistä ovat yllättäneet positiivisesti. (Jumping on ollut yllättävän kova, Ivrealta Aoha Ride yllättänyt myös minut).

      Furuba… ostinkohan sitä joskus kirpparilta useamman numeron, mutta jäi vaan lukematta. Kuulemma ihan hyvä sarja, mutta en oikein koskaan ollut kiinnostunut siitä. Anime kyllä löytyy nykyisellään hyllystä, pitäisi katsoa.

      – Jefre Akemire

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s