“Kuolemansyntien seikkailut helpostiluettavassa muodossa” – Ensireaktiossa Seitsemän Kuolemansyntiä

9789521619427_frontcover_final_medium

  • Sarjan nimi: Seitsemän Kuolemansyntiä (engl. The Seven Deadly Sins, jpn. Nanatsu no Taizai)
  • Sarjan piirtänyt: Suzuki Nakaba
  • Genre: Fantasia, seikkailu, toiminta
  • Pokkarimäärä: 17+ (sarja jatkuu yhä, arvio kirjoitettu ensimmäisen pokkarin perusteella)
  • Suomentanut: Kim Sariola
  • Julkaissut: Sangatsu Manga

 

 

 

Britannian kuningaskunnassa järjestystä ja rauhaa ylläpitävät ihaillut pyhät ritarit. Lain nurjalla puolen taas ovat pelätyt rikolliset, joita kutsutaan “Seitsemäksi kuolemansynniksi”. Pyhien ritareiden kääntäessä takkinsa omaa kuningaskuntaansa vastaan, on kuningaskunnan kruununprinsessa Elizabeth päättänyt lähteä etsimään näitä Seitsemää pelättyä rikollista jotta Britannian kuningaskunta voisi pelastua.

Tällaisesta asetelmasta alkaa Suzuki Nakaban manga, Seitsemän Kuolemansyntiä, joka sai suomenkielisen mangakäännöksensä nyt vuonna 2016 – sopivasti vuosi siitä kun Netflix toi samaisen sarjan animeversion suomalaisten sekä monen muun maan katsottavaksi. Nyt kun mangasta on julkaistu kaksi ensimmäistä pokkaria kotimaan kielelle on aika tarkastella, onko suomenkielinen julkaisu todellakin hintansa väärti.

Kun kuulin tämän sarjan suomennoksen tulevan, olin kirjaimellisesti ratketa liitoksistani, sillä olen odottanut tämän sarjan suomennosta kuin kuuta nousevaa. Tällaiset sarjat nimittäin hyvin usein ovat suomalaisten manganlukijoiden mieleen. Muutenkin tänä vuonna tulleet lukemani julkaisut ovat olleet ainakin omaan mieleeni. Susilapset on aivan mahtava! Surullisen keskeytyksen alle joutunut Pulpettinaapurit oli myöskin hauskaa luettavaa bussimatkoilla ja nyt vuoden 2016 lopussa alkavaa Velhon Morsianta odotan myöskin innolla, koska olen kuullut sarjasta paljon hyvää.

Suomalainen käännös tässä mangassa on laadukas ja Kuolemansyntien seikkailut tuntuukin ainakin itselleni olevan paljon helpommin luettavassa muodossa mitä se englanniksi on. Painojäljestä minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, nimittäin se on jo Sangatsu Mangalle hyvin tavanomainen. Pokkari itsessään on hyvin laadukas sekä käteensopiva ja julkaisu muutenkin on hyvin onnistunut. Missään vaiheessa tekstit eivät ole ainakaan omassa painoksessa menneet liian keskelle. Ainoa nillittämisen aihe on englanninkielisten termien käyttö kun näiden seitsemän kuolemansynnin “synti” mainitaan (esim. Dragons Sin, Serpents Sin). Eikö näitä olisi voinut kääntää suomeksikin ihan, vai oliko tämä Kodanshan käsky?

Kaikinpuolin, Seitsemän Kuolemansyntiä on suomenkieliseksi julkaisuksi erittäin onnistunut ja toivonkin, joka tämän arvion ja artikkelin lukija onkaan, että ostat tämän kyseisen sarjan hyllyyn jotta saamme Meliodaksen ja kumppaneiden koko seikkailun suomeksi. Sarjan ensimmäiset kaksi pokkaria ovat nyt kirjoitushetkellä (Joulukuu 2016) myynnissä tutustumistarjouksena pakettihintaan 6,20€.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Eläimet lentokoneita, mitä vielä? – Ensireaktiossa Lindbergh

Lindbergh -kansikuva

Kuvan lähde: http://kirjakissa.blogspot.fi/2016/11/ahndongshik-lindbergh-1.html

Mangan piirtänyt: Ahndongshik

Pokkarimäärä: 8 (Arvio kirjoitettu yhden pokkarin perusteella)

Suomentanut: Juha Mylläri

Arviokappaleesta kiitos Antti Valkamalle.

Heti ensiksi minun on sanottava että Ahndongshik ei ole minulle tuttu mangaka enkä ollut kuullut Lindberghistäkään ennen Sangatsu Mangan julkistusta, joten tämä arvio tulee olemaan hyvin pintaraapaisun oloinen. Kenties teen syvemmän arvion kun sarja on tullut loppuun.

Manga kertoo Elduran eristyneessä valtiossa asuvasta Knit-pojasta, jonka unelmana on päästä lentämään kuin hänen isänsä. Ainoa vaan, Eldurassa lentäminen on valitettavasti kielletty, kiitos tyrannian lailla hallitsevan kuningas Ornithoksen. Eräänä päivänä Knit tapaa Sharkin, joka tekee pakkolaskun Elduraan. Tästä alkaa suuri seikkailu, joka muuttaa Knitin maailmaa merkittävästi.

Välillä sitä miettii, mitä helvettiä minä oikein luen. Tämä tapahtui myös Lindberghin kanssa ja varsinkin silloin kun eläimiltä näyttävät Lindberghit muuttuvat koneiksi. Tätä en osannut odottaa sillä odotin Lindberghiltä koneilla lentäviä ihmisiä en koneiksi muuttuvia eläimiä, joilla ihmiset lentää. Tämä oli positiivinen “mitä helvettiä”-elämys ja odotan lisää innolla.

Sarjan käännöksestä vastaan Juha Mylläri ja hän on käännöksen tehnyt hyvin. Mitään valittamista minulla ei siitä ole. Myös painojälki on tavanomaista Sangatsu Mangan laatua ja värisivuistakin on melkein tullut jo pysyvä lisä molempien mangamerkkien mangoihin, josta pidän. Vielä kun saataisiin omnibukset, niin voin sanoa Sangatsun tai minkä tahansa muun suomalaisen mangamerkin ottavan rahani.

Minun on hyvin vaikea sanoa taiteesta yhtään mitään sillä en ole piirtäjä-ihmisiä ja kuten alussa sanoin, Ahndongshik ei ole minulle tuttu mangaka joten en voi verrata sitä muihin hänen teoksiinsa.

Ensimmäinen sarjan pokkari on hyvin pitkälti vasta alkusoittoa sarjalle ja sen takia tuntuukin hieman hitaanlaiselta. Odotukset kuitenkin sarjaa kohtaan eivät ole miinuksella. Jatkoa odotellessa.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Suhteellisen Surullinen Animevuosi 2016 a la Jefre Akemire

Vuosi 2016 on ollut harrastukseni sekä monelta muultakin kannalta todella huono vuosi. En ole saanut oikein katsottua mitään ja jos olen saanut animen katsottua, olen saanut katsottua sen jälkijunassa. Tässä tekstissä kertaan hieman sarjoja, joita olen katsonut sekä sarjoja joihin olen tutustunut tänä vuonna ja poimin muutaman hyvän tärpin, joita voin suositella muutamalla lauseella.

Okei, aloitetaan.

  1. Haikyuu!

Haikyuu2

  • Haikyuu!:hun minä tutustuin jo vuoden 2015 syksynä, kiitos animekerhon nuorten, jotka äänestivät sarjan ensimmäiseksi katsottavaksi sen silloin. Loppuun Haikyuu!:n ensimmäisen kauden sekä yli puolet tokasta kaudesta sain katsottua yhteisömme isotöisimmän projektin kautta ja hyvä niin sillä pidin Haikyuu!:sta valtavasti sen värikkään hahmokaartin sekä mukaansatempaavan fiiliksen takia.
  1. Sakamoto Desu ga? (Haven´t You Heard, I´m Sakamoto)Sakamoto
  • Sakamoto oli itselleni kevätkauden 2016 hypeanime Boku no Hero Academian lisäksi eikä turhaan, sillä kyseinen sarja aiheutti minussa jäätäviä huutonauruhetkiä kun Sakamoto olikin odotettua etevämpi. Vaikka sarjan huumori pyörii yhden vitsin ympärillä (Sakamoto onnistuu kaikessa mitä ikinä tekeekään) on se yksi hauskimpia sarjoja ikinä, joita olen katsonut. Suosittelen sarjaa katsottavaksi, jos kaipaat piristystä huonosti menneeseen päivääsi.
  1. Shikabane Hime (Corpse Princess)

Shikabane1

  • Tässä tämän listan tuntemattomin sekä ehdottomasti synkin tapaus, sillä en ole kuullut Shikabane Himestä puhuttavan koskaan. Kyseessä on jälleen yksi toimintasarja, joka on itselläni ollut ns. Plan-to-watch -listalla jo aivan liian pitkään. Sarja keskittyy Shikabaneihin, rauhattomiin sieluihin, joilla on jäänyt jotain maailmassa ennen kuolemaansa kesken, sekä niitä tappaviin Shikabane Himeihin, jotka myöskin ovat Shikabaneja, mutta he toimivat ihmisten kanssa. Olen sarjaa kirjoitushetkellä katsonut vasta 7 jaksoa, sillä katson sarjaa lähinnä animeyhdistyksen allnighter-viikonlopuissa. Voin kirjoittaa sarjasta laajemmin sitten kun olen katsonut sen loppuun. Suosittelen sarjaa sen synkkyyden sekä helpon katsottavuuden takia, sillä en ole vähään aikaan saanut sellaista tyytyväisyyden tunnetta synkästä animesta kuten tästä.
  1. Boku no Hero Academia (My Hero Academia)Academia
  • Sankariakatemialla oli jo ennen animen alkua varsin vahva fanikunta ja hype takanaan hyvin myyneen mangaversion ansiosta. Myös itse kuulun tähän fanikuntaan ja voinkin sanoa että anime lunasti odotukseni olemalla sitä mitä lupasikin: päätöntä, hyvinanimoitua ja monipuolista toimintaa sekä erittäin hyvää hahmokehitystä. Olen itse lukenut manga-adaptaatiota hieman animea pidemmälle ja voi pojat mitä sieltä on sitten kakkoskaudella tulossa, innolla odottaen.
  1. Rozen Maiden

RozenMaiden

  • Sitten mennään tämän listan klassikkostatuksen saaneeseen animeen, Rozen Maideniin. Sarja on jälleen niitä, jotka ovat olleet sellaisella ”pitäs kattoo koska klassikko”-listalla mutta en ikinä saanut aikaiseksi ennenkuin tänä vuonna kiitos muutamien nimeltämainitsemattomien lautakulttuurin tyypin järjestämän katseluillan. Sarja kertoo taistelevista antiikkinukeista sekä heidän omistajistaan, mediumeista. Näiden nukkejen taistelun takana on Battle Royale -tyylinen Alice Game -peli, jonka voittaja tulee saamaan täydellisen tytön, ”Alicen” roolin sekä hän saa tavata nukkejen luojan, mystisen ”isän”. Suosittelen sarjaa katsottavaksi ihan vain siksi, että se on animenkatsojan ainakin kerran elämässä nähtävä.

Tässä olikin meikäläisen viisi animesuositusta sarjoista, joita olen tänä vuonna katsonut. Kenties teen vastaavanlaisen listan jossain vaiheessa jostain muusta aiheesta.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

#32 -Aicon 2016: Siniristit musiikin ja muodin maailmassa

Puhutaan Hämeenlinnassa järjestetystä Aiconista, tästä contaivaan uudesta tähdestä.

Linkki valokuviin:

https://flic.kr/s/aHskF9eGry

Käsittelyjärjestys:

00:00 Yleiset fiilikset tapahtumasta.

08:00 Avajaiset

10:00 Welcome to Harajuku! -muotinäytös

13:00 VIP

15:00 GMNI Showcase

18:30 Yasutaka Nakata – Japanilaisen elektropopin ihmemies

24:50 J-Rock JA K-Pop – Ystäviä vai vihollisia?

27:30 Luodinkestävät partiopojat

30:10 Tsubakikou Club

35:20 Pitsiä ja erotiikkaa

40:00 Iltabileet!

46:00 Laula, tanssi, tuhoa! – LadyBabyn lyhyt historia

49:30 Tanssikilpailu

51:10 Tyttörakkautta, salaiittoteorioita, sensuuria ja…?

58:45 Päättäjäiset ja loppuhöpinät

Aicon 2016 tapahtumareportaasi

Kuulimme Aiconista ensimmäisen kerran, kun Twitterin kautta löysimme tapahtuman mesenaatti-kampanjan. Tapahtuma herätti nopeasti mielenkiinnon, koska vastaavanlaista conitapahtumaa ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Jäimme innolla odottamaan tapahtumaa. Pian olikin lokakuu ja oli aika käydä vilkaisemassa millainen tapahtuma on kyseessä.

Tapahtumapaikka ja järjestelyt

Aiconin tapahtumapaikkana toimi Verkatehdas, jossa on aiemmin järjestetty Cosvision-niminen Cosplay-tapahtuma. Sisältä verkkatehdas oli sopivankokoinen sille määrälle ihmisiä, joita Aiconissa viikonlopun aikana kävi. Ihmisillä oli tilaa hengittää. Opastus toimi erinomaisesti, joten jokaiseen paikkaan löysi helposti. Olin aluksi vähän pelokas sen suhteen, että kirpputori oli isoimman tilan ja myyntipöytäsalin välisessä tilassa, mutta kyseinen järjestely toimi kuitenkin.

Vip-lipun hankkineiden vip-tila oli aika mielenkiintoinen käytäntö. Itselleni ei tule mieleen ainuttakaan conia, joissa tällainen käytäntö olisi. On mielenkiintoista nähdä, päättääkö jokin toinen coni kokeilla sitä. Vip-eduista on paha sanoa mitään, koska ne olivat tarkoitettu vain vip-lipun ostaneille.

Isoin ongelma, minkä näin tapahtuman järjestelyissä, oli se, ettei tapahtuma näkynyt ulospäin mitenkään. Ulkona ei ollut sellaista isoa kangasta tai mitään, mistä joku näkisi saapuneensa oikeaan paikkaan.

aicon-2016-1-of-101

Ohjelma

Koska en oikein ole perehtynyt hirveästi aasialaiseen muotiin ja musiikkiin, tuli valittua ohjelmia sen mukaan, mikä vaikutti mielenkiintoiselta. Mitään ennakko-odotuksia ei hirveästi ollut, joten ohjelmissa tuli käytyä avoimin mielin. Musiikkiaiheisiin ohjelmiin lähdin etsimään uutta kuunneltavaa ja onnistuin siinä. Luento-ohjelmat, joissa kävin olivat todella aloittelijaystävällisiä, kuten Aiconin tiedotusvastaava Petri ’’KmyBeat’’ Jääskeläinen kertoi meille podcastissa. Olin myös iloinen, että kaikissa ohjelmissa riitti väkeä.

Ensimmäinen saliohjelma, missä tuli käytyä, oli Welcome to Harajuku!-muotinäytös. Koska muoti ei ole alaani, niin sanon vain, että asut olivat todella upeita. Muotinäytös oli oikein hyvä, vaikkakin aika lyhyt.

Ensimmäinen luento, jossa tuli käytyä, oli Milla ’’minizy’’ Hallikan luento Yasutaka Nakatasta. Kyseisen muusikon tuotanto ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta luento tarjosi kattavan tietopaketin hänen urastaan, tuotannostaan, herrasta itsestään sekä hänen tavastaan työstää biisejä. Luennossa ei mielestäni oikein ollut moitittavaa. Luennon rakenne oli varsin hyvä ja eikä luennonpitäminenkään takkuillut. Luennosta inspiroituneena päädyin kuuntelemaan muutaman CAPSULEn (Nakatan pitkäaikaisimman projektin) biisin ja suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan, jos tykkäät electropopista.

Lauantain toinen saliohjelma oli varmasti monelle Aiconin kävijälle conin kohokohta. Kyseessä oli Aiconin kunniavieraan Korealais-Amerikkalaisen hiphop-artistin GMNI:n showcase. GMNI:n setti oli tosi hyvä. GMNI osasi esiintyä, kävi pyörimässä yleisössä useaan otteeseen ja heitti paljon läppää yleisön kanssa. Yleisö oli aivan fiiliksissä, minkä voi päätellä siitä huudon määrästä.

Viimeinen lauantain saliohjelma oli Tsubakikou Club-nimisen yhtyeen esitys. Settilista koostui animebiisien covereista. Biisejä oli otettu mm. Attack on Titanista, Haruhista, Bleachista ja Fullmetal Alchemistista. Yhtye esiintyi ja soitti hyvin, mutta itseäni ehkä jäi hieman harmittamaan, ettei settilistassa ollut mitään yllättäviä valintoja.

Toinen luento, jossa tuli lauantaina käytyä, oli Ronja ’’Namuless’’ Kyrölän Pitsiä ja erotiikkaa-luento. Se käsitteli ero lolitaa, joka on lolitan alatyyli. Luennolla puhuttiin siitä, miten se eroaa muista lolitan alatyyleistä ja miksi ero lolita on alatyylinä ongelmallinen. Luento oli hieman takkuileva, pyöri turhan paljon paikallaan ja sisälsi melko vähän asiaa siihen nähden, että luento kesti 45 minuuttia. Aihe oli sinällään ihan kiva ja mielenkiintoinen, mutta hieman meinasi tulla tylsää.

Kävimme tietenkin myös vilkaisemassa Aiconin iltabileitä, joita oli hieman hypetetty jo etukäteen. Täytyy sanoa, että iltabileet olivat erinomaisesti järjestetty. Skogster oli todella siisti paikka sisältä ja se oli myös tarpeeksi tilava (myöhemmin illasta avautui myös Skogsterin alakerta, jolloin tilaa oli vielä enemmän). Aasialainen musiikki soi keskiyöhön asti ja oli myös todella hienoa, että myös toivekappaleita oli otettu vastaan.

Sunnuntaiaamuna kävin kuuntelemassa Nanilinskyn Ladybaby-luentoa. Luento kertoi hyvin Ladybabyn jäsenistä sekä ryhmän lyhyestä historiasta. Luennolla tuli itselleni yllättävääkin tietoa ja luento pyyhki itseltäni kyynisen käsitykseni siitä, että Ladybabylla oli puhtaasti tarkoitus ratsastaa Babymetalin suosiolla (mikä oli mielikuvani, kun ekan kerran näin Nippon Manjun musiikkivideon). En keksi hirveästi kritisoitavaa luennossa. Luennonpitäminen onnistui Nanilta hyvin, luennon rakenne oli hyvä ja tietoa riitti koko 50 minuutin edestä.

Aiconin viimeinen saliohjelma ennen päättäjäisiä oli tanssikilpailu. Kyseessä oli ensimmäinen conissa järjestetty tanssikilpailu. Kaikki tanssiesitykset olivat todella hyviä, eikä selkeää voittajaa tullut mielestäni vastaan. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tuomarien päätökseen. Omasta mielestäni tanssikilpailuilla voisi olla paikka coneissa, koska Aiconin tanssikisa oli tosi viihdyttävää seurattavaa.

aicon-2016-25-of-101

Viimeinen luento, jossa kävin Aiconin aikana, oli Janna Pöyhösen, Katri Korhosen ja Maria Rahusen pitämä luento, joka käsitteli eri syistä bannattuja k-pop ja j-pop musiikkivideoita. Esimerkkejä eri syistä bannatuista musiikkivideoista oli kattavasti ja niiden kautta päästiin tutkimaan eroja Korean ja Japanin välillä, mitä tulee sallittuun musiikkivideoiden sisältöön. Vaikka luennon aihe olikin melko simppeli, niin silti saatiin myös hieman syvällisempää pohdintaa, mikä teki luennosta mielenkiintoisemman. Luennon ainut huono puoli oli se, etteivät musiikkivideot oikein toimineet, mutta vika olikin tekniikassa, eikä ohjelmanpitämisessä.

aicon-2016-12-of-101

Jälkimmäiset ajatukset
Aicon oli conina varsin erinomainen. Se selkeästi erottuu omalla niche kohderyhmällään muista Suomen con-tapahtumista. Aicon oli teemalleen uskollinen tapahtuma, joka tarjosi monipuolisesti hyvää ohjelmaa. Myös kaikki järjestelyt toimivat varsin hyvin. Pakko jälleen myös antaa Aiconin järjestäjille propsit siitä, että lähtivät yrittämään jotain erilaista. Varmaa tietoa Aiconin tulevaisuudesta ei vielä ole, mutta toivon kovasti, että tapahtuma saadaan järjestettyä ensi vuonna uudestaan vielä entistäkin parempana.

aicon-2016-54-of-101

Teksti: Reiska
Kuvat: Tsuokari (lisää kuvia Flickr:ssä: https://www.flickr.com/photos/tsuokari/albums/72157671591876114)

#29 – Kesäkauden välietappi: Kotiruokaa, kierrätystä ja banaanikissoja

Kesäkauden välietappi, mitä katotaan ja suositellaan. Jefre ei taaskaan oo kattonu kaikkia käsiteltäviä koska ei kato koskaan hyviä sarjoja ku se kattoo vaan pikkutyttöidoleita. Neljäntenä puhumassa on melkeinpä jo vakiokalustoon kuuluva Hamppa.

”Harebare Fanfare” by MimiMemeMIMI (Amaama to Inazuma OP)

Timecodet:
1:21 – Amaama to Inazuma (Sweetness and Lightning)
12:30 – LoveLive! Sunshine (+Jefre esittää tietävänsä vihdoinkin jotain mitä muut ei )
20:40 – Re:Zero
26:45 – Days
33:00 – D.Gray-man Hallow
40:38 – Mob Psycho 100
50:47 – 91 Days
57:00 – Planetarian (+Rewrite)
1:04:40 – Thunderbolt Fantasy
1:07:40 – Alderamin in The Sky
1:17:15 – Jojo on hyvä…seuraava
1:19:00 – Berserk
1:30:15 – Bananya
1:36:00 – New Game!

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Ku sus nus nais, ni synt sus laps. – Susilasten ensimmäisen pokkarin lyhyenläntä arvio.

Susilapset

Mangan suomenkielinen kansikuva

Alkuperäinen nimi: Ookami kodomo no Ame to Yuki.

Mangan piirtänyt: YU

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sivumäärä: 156

Kääntänyt Japanista suomeksi: Suvi Mäkelä

Julkaisu: Sangatsu Manga

Sen voin jo näin aluksi todeta, etten osaa viroa tai mitään tuon tyylistä kieltä, mitä otsikossa käytin, mutta kun mietin ”hauskaa” otsikkoa ei-niin-hauskan mangan ensifiiliksille, niin tuollainen vihjaava ja hieman härski otsikko tuli ensimmäisenä mieleen.

Susilapset (alkuperäiseltä nimeltään Ookami Kodomo no Ame to Yuki) perustuu Mamoru Hosodan samannimiseen rankkaan animaatioelokuvaan, joka kertoo yliopisto-opiskelija Hanasta sekä hänen kaikenkarvaisista rakkaudentuotoksistaan, Amesta ja Yukista. Mistä tämä johtuu, te kysytte? Noh, Hanan yliopistoaikainen romanssi onkin sata vuotta sitten sukupuuttoon kuolleiden japaninsusien jälkeläinen. Tämän pariskunnan perhe-elämä saa rauhallisen yhteiselon sekä kahden lapsen jälkeen yllättävän käänteen, joka muuttaa perheen tilannetta hankalampaan suuntaan.

Mun on paljastettava eräs asia: En ole katsonut alkuperäistä elokuvaa, johon tämä perustuu, joten en voi lähteä vertaamaan animen sekä mangan eroja. Mutta se mitä voin sanoa tästä mangasta on se, että hitto vie tämä on koukuttavaa luettavaa, sillä tämä tuli luettua nopeasti ja jäi miettimään että mitähän tapahtuu seuraavaksi (tämä myös todistaa sen, että draama on allekirjoittaneen suosikkigenrejä mangassa).

Piirtotyyli mangassa oli mukava silmälle. Myös mangan lopussa heitetyt tsempit mangaversion piirtäneelle Yu:lle toi hymyn meikäläisen kasvoille, sillä ne menivät mielestäni oikeaan osoitteeseen. Tulen varmasti ostamaan myös kakkos- ja kolmososan.

Suvi Mäkelän tekemä suomenkielinen käännös taas oli oikein onnistunut, mikään siinä ei jäänyt hiertämään. Julkaisu taas on tavanomaista Sangatsu Mangaa, laatu on hyvää, mutta sormiin jää joistain sivuista mustetta, en tiedä mistä johtuu. Alun värisivut on todella mukavaa plussaa!

Suosittelenko Susilasten hankkimista ja sen lukemista? Kyllä, kyllä suosittelen. Tämä saa myös harkitsemaan alkuperäisteoksen katsomista, sillä nyt kun olen lukenut tätä, alkaa sen animeversio kutsumaan houkuttelevasti meikäläistä. Arvosanaa en ala näissä artikkeleissa antamaan, johtuen siitä, etten voi antaa kuin hyväksyvän, harkitsevan tai hylkäävän arvosanan.

Jefre Akemire

Jefre Akemire