Loskaisen ja harmaan Pasilan värikäs valopilkku: Yukicon 4.0

Yukicon tapahtui tässä menneenä viikonloppuna ja ajattelin, että voisin kirjoittaa siitä blogitekstin, koska emme voi tehdä tästä podcastia, sillä olin ainoa SRO:n pääkolmikosta, joka tapahtumassa kävi.

Viime vuoden tapaan Pasilassa sijaitsevan Messukeskuksen Kokoustamon tiloissa järjestettiin anime- ja pelitapahtuma Yukicon.

img_2273

Nyt conin isoin inforuutu oli aidattu, ei pääse kävijät näyttöä rikkomaan.

Tänä vuonna tapahtuman teemana oli Survival Games, eli Selviytymispelit. Teemaa oli hyödynnetty jotenkuten hyvin niin ohjelman kuin tapahtuman ulkoasun puolesta. Tapahtuma alkoi avajaisilla, joka oli tehty visuaalinovellin sekä tapahtuman ulkoasua mukaillen ja molemmilla Yukiconin maskoteilla, Yuki-kunilla ja Pyryllä oli äänet kyseisessä videossa. Se oli hauskasti ja hyvin toteutettu, saipahan hyvät naurut aikaan ja hyvän alun tapahtumaviikonlopulle.

Ennen conin aukeamista conipaikan läheisyydessä oli jäätävät jonot.

Ennen conin aukeamista conipaikan läheisyydessä oli jäätävät jonot. Olin itse jo käynyt conipaikalla heittämässä omat kamppeet narikkaan ja vaihtamassa vaatteet conin fiiliksen mukaiseksi.

Liikuskelin tapahtumassa lähinnä luennonpitäjäkaverini Rudin seurassa. Kyllä minä AMV-porukan miitissäkin kävin pyörähtämässä, mutta pääasiana olin tapahtumaan tullut pitämään ohjelmaa, en vain olemaan yhtenä conin kävijöistä. Itse ohjelmasta kerron sitten hieman myöhemmin.

Kävin kiertämässä myyntipöytäsalin suht varhain tapahtumassa ja tarkastelin, mitä sieltä löytyi. Perus Fantasiapelien pöytä täynnä mangaa, josta löysin itselleni uusimman Boku no Hero Academian pokkarin numero 7. Myös Manga Cafe ja muut conien myyntipöytäsaleista tutut kasvot toivat väriä tuohon miniversioon Akihabarasta. Positiivisesti yllättävin asia koko myyntisalissa oli pelimyynnin kasvu viime vuosiin verrattuna muun muassa Facebookissa Pelikonsolit ja Pelit (Retro) -ryhmää pitävän Paolon myyntipisteen sekä Puolenkuun pelien oman myyntipisteen voimin, eli lompakko tulisi huutamaan tyhjyyttään ja Visa Electron vinkumaan. Onnistuin aika hyvin omasta mielestäni pysymään aisoissa ostelun suhteen.

Ohjelmassa tuli paljon keskustelua mm. Kingdom Heartsin mekaniikoista, tarinasta ja myös sen sivupeleistä.

Ohjelmassa tuli paljon keskustelua mm. Kingdom Heartsin mekaniikoista, tarinasta ja myös sen sivupeleistä.

Ensimmäinen (ja oikeastaan ainoa kunnollinen) luento-ohjelma, jota menin kuuntelemaan lähinnä ohjelmasaliin tutustumisen takia oli Sora “LEd” Hietalan pitämä “Miksi videopelit koukuttaa?”. Hänellä oli tarkoitus pitää se siskonsa kanssa, mutta kuulemma hän oli tullut kipeäksi, joten hän veti sen yksin ja mielestäni se oli hyvä ilman toista osapuoltakin, sillä pitäjä otti meidät kuuntelijat huomioon aiheissa ja kysyikin esimerkiksi meidän suosikkipeliämme tai kuinka meidän pelihistoriamme alkoi. Oli mukavaa myös olla vähän vastarannan kiiski joidenkin asioiden suhteen :D.

Me mentiin sen ohjelman jälkeen (muistaakseni) Rudin kanssa syömään Pasilan aseman Subwayhyn subit ja sain samalla maksettua hänelle velat, jotka olin Traconin aikana onnistunut hankkimaan. Sen jälkeen palasimme conipaikalle viimeistelemään sunnuntaina esitettävä ohjelmamme “Battle Royalen Äpärälapset” loppuun. Sen jälkeen kokeilimme jotain tabletilla olevaa rytmipeliä, jossa oli kaikenlaisia biisejä testattavana. Pelin nimeä en tiedä, mutta jos joku tietää, kertokoon sen minulle.

Sen jälkeen taisin itse kuljeskella vähän siellä sun täällä lähinnä AMV-kisaa odotellen. Voin sanoa, että minua kyllä rankasti sapetti koska jouduin takaosaan katsomaan kun etuosan paikat oltiin varattu aiemmin, kiitos ernujen varaamien (mutta silti käyttämättömäksi jääneiden) paikkalippujen. Sitten kun katsoi sitä etuosaa juuri kisan alussa, ei kaikkia paikkoja oltu edes täytetty, joten se tuntui itsestäni siltä, että taas oli onnistuttu ottamaan hyvä paikka sellaiselta, joka olisi kisaa halunnut mennä katsomaan ns. paremmilta paikoilta. Kyllä minulle paikka takaosasta näin jälkeenpäin ajatellen kelpasi koska siellä äänentoisto oli hyvä verrattaen sunnuntaiaamun AMV-showhun, jossa olin eturivissä oman videoni takia.

Kisan voittajat.

Takaisin AMV-kisaan. Paljon hyviä videoita, laatu oli korkealla ja AMV-vastaava Sanna Nousiainen piti hyvin kisan kasassa. Voittajat oli aikalailla helposti pääteltävissä muutamia yllätyksiä lukuun ottamatta. Olin tuomareiden kanssa monesta videosta samaa mieltä, mutta kyllä yleisön suosikkipalkinto meni jälleen BL-fanityttöjen riemunkiljahdusten piikkiin eikä editointitaidon piikkiin. En sano, etteikö kisan yleisöpalkinnon voittanut osaisi editoida (osaa kyllä), mutta mielestäni yleisöpalkinnon olisi saanut voittaa tämä video, sillä se pisti koko salin (mukaan lukien minut) nauramaan:

Sunnuntaina meikäläinen ei pahemmin ohjelmissa käynyt, vaan lähinnä psyykkasin itseäni omaa puheohjelmaani ja otin rennosti. Istuin greenroomissa, kävin luennon läpi Rudin kanssa, kävin myyntipöytäsalissa viimeisen kerran ostelemassa tavaraa ja kävin katsomassa AMV-shown, joka koostui AMV-kisasta karsiutuneista videoista. Siinä ohjelmassa myös äänestettiin voittajavideo ja sen palkinnon pokkasi oheinen video, joka oli omastakin mielestä Shown Hauskin Video.

Sitten mennään meidän ohjelmaan, “Battle Royalen Äpärälapset”.

otsikkodiav2

Puhuimme luennolla yhdestä Survival Game -genren tunnetuimmasta ja uranuurtaneesta teoksesta, Battle Royalesta ja sen jälkeen tulleista “äpärälapsista” eri mediamuodoissa. Mielestäni ohjelmamme meni odotettua paremmin ja niin meni Rudinkin mielestä. Saimme myös kuulla, että meidän tekemämme setti oli parempi kuin samassa salissa samana päivänä aiemmin pidetty ohjelma. 

Psst, jos joku blogin lukijoista oli luennolla, olisi mukava kuulla, mitä olit siitä mieltä.

img_2297

All around, Yukicon oli tänäkin vuonna todella mukava tapahtuma, vaikka Twitterissä tulikin luettua vähän huolestuneita asioita liittyen tapahtumapaikan sotkemiseen. Tällaiset asiat aiheuttavat päänvaivaa monelle, kävijöistä tapahtumapaikan henkilökuntaan, mutta ennen kaikkea tapahtuman järjestäjille ja työvoimalle. Haluamme pitää Kokoustamon conipaikkana Yukiconille vielä tulevaisuudessakin, eiköstä juu? Joten ensi kerralla, siivoa jälkesi ja laita roskat roskiin tai jos ne eivät mahdu, niin vaikka siihen roskiksen viereen.

Seuraava tapahtuma, johon olen menossa, on Oulussa järjestettävä Matsucon. En tiedä kirjoitanko siitä, mutta katsotaan.

Nähdään taas!

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Desucon Frostbite 2017 coniraportti

 

Saapui jälleen Tammikuun loppu ja oli vihdoin taas aika matkustaa Lahden Sibeliustalolle Desucon Frostbiteen. Luvassa oli mukava coniviikonloppu ja niinhän se olikin taas kerran. Tuli tavattua ihmisiä pitkästä aikaa ja kaikenlaista tuli tehtyä. Kiinnostavaa ohjelmaakin oli sen verran paljon, että joutui tekemään vaikeita päätöksiä ohjelmien suhteen.

Desucon Frostbite-88.jpg

Saavuimme coniin hyvissä ajoin ja ehdimme avajaisiin. Avajaiset olivat hyvät kuten aina ennenkin. Jälleen oli tehty hauska ja viihdyttävä esitys, joka myös sopi hyvin tapahtuman kunniavieraaseen. Esityksessä parodioitiin Cowboy Bebopia, jossa kunniavieras Toshihiro Kawamoto on ollut hahmosuunnittelijana.

Avajaisten jälkeen olikin sitten ensimmäisen luennon aika. Kyseinen luento oli Anime tieteen silmin 2, joka käsitteli eri anime- ja mangakohtauksia tieteen näkökulmasta. Olin kuullut paljon kehuja ensimmäisestä Anime tieteen silmin-luennosta, joten olin ehkä hieman pettynyt. mutten kovin pahasti. Luennonpitäminen oli hieman takkuilevaa ja luennolla ei ollut kunnollista rakennetta, mutta se oli silti mielenkiintoinen ja viihdyttävä.Desucon Frostbite-78.jpg

Luennon jälkeen lähdimme Tsuokarin kanssa käymään Animediscomiitissä. Miitissä oli varsin mukavaa. Pääsi näkemään vanhoja tuttuja sekä sai uusille nimimerkeille kasvot. Miittiä oli onneksi siirretty aiemmaksi, jotta miittiä ei tarvinnut jättää välistä seuraavan luennon takia.

Miitin jälkeen olikin aika conin ensimmäiselle Gorimin pitämälle luennolle, joka käsitteli taideohjaaja Shichiro Kobayashia. Luento kertoi hyvin Kobayashin urasta eri isojen animeohjaajien kanssa, Kobayashin työskentelytavoista sekä siitä, kuinka suuri vaikutus Kobayashilla on ollut animen taustataiteeseen. Gorimin luennot ovat olleet ennenkin todella hyviä, eikä tämä ollut poikkeus.

Desulounge oli tällä kertaa ravintola Lastussa, joten kävimme Tsuokarin, Hampan ja muiden kanssa juomassa pari olutta. Jazz soi, mikä oli ihan kiva, mutta Lastussa ei oikein mielestäni päässyt siihen Desulounge-tunnelmaan. Toivottavasti kesän Desuun Lounge siirrettäisiin taas sinne, missä se on yleensä ollut.

Lauantaiaamuna kävimme Tsuokarin kanssa katsomassa Unrealityn konserttia pääsalissa. Unrealityn konsertti viime vuoden Frostissa oli todella hyvä ja se oli myös tänäkin vuonna – ellei jopa hieman parempi. Parhaimpina sovituksina jäivät mieleen Blood & Guts Berserkistä ja Moon Turn A Gundamista. Kuten podcastissakin totesimme: kannattaa käydä kuuntelemassa Unrealityn konserttia, jos on conissa tai sen ulkopuolella mahdollisuus.

Desucon Frostbite-59.jpg

Unrealityn jälkeen olikin sitten aika ensimmäiselle kunniavierasohjelmalle. Ohjelmassa Toshihiro Kawamoto kertoi urastaan animen parissa. Kaikista mieleenpainuvin asia ohjelmassa oli osuus, jossa Kawamoto näytti hahmodesignkansioitaan ja kertoi samalla, miten hahmosuunnitteluprosessi menee. Lopussa pidetty Kawamoto vs yleisö kivisaksetpaperi-ottelu oli myös hauska lisä ohjelmaan.

Kunniavierasohjelman jälkeen Tsuokari lähti vilkaisemaan Skip Beat!-luentoa ja itse lähdin vilkaisemaan myyntipöytäsalia. Myyntipöytäsali oli lähes samanlainen kuin muissa Desuconeissa aiemmin, mutta tänä vuonna taidekujan lisäksi myös kirpputori oli siirretty myyntipöytäsaliin. Kirpputori toimi todella hyvin – ellei jopa parhaiten kaikista kirpputoreista, joita Desuconissa on ikinä ollut. Tsuokarin tultua pois luennolta kävimme vielä syömässä ennen 6-tuntista luentomaratoonia puusepässä.

Mikko Lammen Escaflowne-luento oli ensimmäisenä vuorossa. Se oli perus hyvä animesarjaa käsittelevä luento, jossa käytiin läpi Escaflownen taustoja, sen tarinaa ja pohdittiin, onko se relevantti vielä nykypäivänä. En itse keksi hirveämmin mitään kritisoitavaa.

desucon-frostbite-49

Toisena oli Gorimin toinen luento, joka käsitteli Japanin oikeusjärjestelmää. Kyseessä on ehkä raskain coniluento, jossa olen ikinä käynyt. Ei todellakaan ollut kovin helppoa kuunneltavaa ja Gorimin äänestä päätellen ei myöskään ollut kovin helppoa kerrottavaakaan. Kaikista kamalinta kuultavaa oli vankien ja heidän läheistensä kohtelu.

Desucon Frostbite-47.jpg

Synkistä aiheista päästiinkin Touniksen Madhouse-luentoon, joka oli se piristysruiske, joka tuli tarpeeseen edellisen luennon päätyttyä. Touniksen luento käsitteli studioon liitettyjä tärkeitä henkilöitä, studion historiaa ja studion brändiä. Huumoria oli paljon joukossa, mikä teki Touniksen luennosta viihdyttävän. Luento oli jälleen myös tosi informatiivinen, mitä Tounikselta osasi odottaa.

Illan viimeisenä luentona oli Tursakkeen OVA-animea käsittelevä luento. Luennolla puhuttiin OVA-animesta, sen historiasta ja siitä, mitä se on mahdollistanut aikanaan. Luento oli todella mielenkiintoinen ja informatiivinen. Tietty oli tosi harmi, että luentoon oli sisällytetty niin paljon asiaa, ettei kaikkea ehditty käymään kunnolla läpi. Tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa päivän luentoputki. Menimme vielä pariksi tunniksi Lastuun juomaan olutta ja juttelemaan ihmisten kanssa, kunnes olikin taas aika lähteä.

Desucon Frostbite-43.jpg

Sunnutaiaamu menikin sitten pyöriessä conipaikkaa ympäri sillä aikaa, kun Tsuokari haki Kawamoton nimikirjoituksen. Tekken 7:aa kävin testaamassa Hampan kanssa, kun siihen oli kerran mahdollisuus ja se vaikutti ihan kivalta peliltä.

Desucon Frostbite-38.jpg

Seuraavana olikin vuorossa Toshihiro Kawamoton Q&A. Kysymykset oli jälleen tarkistettu ennakkoon, kuten ennenkin. Kysymysten lisäksi oli mielestäni kiva, että Kawamoto piti kuvien avulla esittelykierroksen Studio Bonesilla, mikä oli ehdottomasti Q&A:n muistettavin osuus.

Viimeisenä ohjelmana ennen päättäjäisiä kävimme kuuntelemassa Jussi Karin Anime, aikuisuus ja asuntolaina-luentoa. Luento oli mukava katsaus siihen, miten aikuisuus vaikuttaa animeharrastukseen. Luento oli myös maustettu Jussille tyypillisellä huumorilla, joten luennon aikana tuli naurettua tosi paljon. Luento oli tosi viihdyttävä, kuten Jussilta osasi odottaa.

Desucon Frostbite-3.jpg

 

Lopulta oli sitten päättäjäisten aika. Kuten aikasemmissakin Desuconeissa avajaisissa aloitettu tarina päätettiin päättäjäisissä. Päättäjäisten puoli esityksestä oli omasta mielestäni ehdottomasti se hauskempi. Päättäjäisissä paljastettiin myös seuraavan Desuconin kunniavieras, joka on ääninäyttelijä Yuki Kaji (tunnettu mm. roolistaan Attack on Titanin Ereninä). Tämän paljastuksen jälkeen oli mukava lähteä kotiin odottamaan seuraavaa Desuconia.

 

Reiska

Reiska

 

Kuvat Tsuokari

Lisää kuvia

https://flic.kr/s/aHskTAKHzp

#33 – Desucon Frostbite 2017: Lehmipoikia Sibeliustalolla

*HOX! Jaksossa puhutaan jaksosta 34, mutta oikeasti on jakso 33, sori tästä* – J.A.

Desucon Frostbite 2017 tapahtui, SRO:kin oli kolmen miehen voimin paikalla. Miten meni, siitä tässä castissa.

  • Alkuintro
  • Avajaiset: Suuri Pamaus -ohjelma 2:13
  • Anime Tieteen silmin II 5:25
  • Animedisco-miitti 10:00
  • 50 vuotta Animen taustalla – Pappa Kobayashin elämä ja teot 11:22
  • DesuLounge 17:50
  • Olipa Kerran AMV-kilpailu 20:05
  • Unreality-kuoro 21:35
  • Toshihiro Kawamoto: Animen johtoportaassa 26:15
  • Kun sydän rinnassa hypähtää – Skip Beat! 33:56
  • Animekerhojen kadonnut maailma 35:45
  • Escaflowne – jokaiselle jotain 45:32
  • Rikos ja Rangaistus: Oikeusjärjestelmä Japanissa  52:35
  • AMV-kisaräntti 1:04:57
  • Studio Madhouse Tounis ei ansaitse timestampiä 😛
  • OVA-animen nousu ja tuho 1:22:35
  • Iltabileet 1:28:35
  • Kawamoton nimmaritilaisuus Ja Q&A 1:35:00
  • Anime, aikuisuus ja asuntolaina 1:40:28
  • Päättäjäiset ja Yuki Kaji Desucon 2017 KV 1:45:22

Musiikki:

Alku: The Seatbelts – Tank! (Cowboy Bebop OP)

Loppu: Dean Fujioka – History Maker (Yuri!!! On Ice OP)

Tunteettomien lasten tunteellinen matka: A Girl on The Shore

Terve lukijat! Jefre Akemire tässä ja tervetuloa jälleen meikäläisen mangakirjoitelmien pariin. Tämänkertainen aiheeni onkin hieman poikkeava yleisestä sillä tulen puhumaan suomimangan sijasta hieman tummanpuhuvasta ja melankolisesta mangasta, jonka meille on tuonut vuosina 2009-2013 sen niminen henkilö kuin Inio Asano. Tämän mangan nimi on A Girl on the Shore, japaninkieliseltä nimeltään Umibe no Onnanoko.

  • Mangan julkaissut englanniksi: Vertical
  • Sivumäärä: 406 (tuplapokkari)
  • Mangan piirtänyt: Inio Asano
  • Mangan ikäraja: 18+

Manga kertoo tarinan Keisuke Isobesta sekä Koume Satosta, kahdesta 15-vuotiaasta nuoresta, joiden suhde on kaikkea muuta kuin vain rakkautta. He ovat niinsanotusti friends-with-benefits, eli heidän suhteensa on pelkkää seksiä. Ei romanssia, eikä todellakaan söpistelyä, vaan pelkkää kaunistelematonta, kahden ihmisen välistä hydrauliikkajyystöä. Ja kaikki tämä sen takia, että Koume joutui itseään vanhemman paikallisen pelimiehen, Misakin, kylmän kohtelun kohteeksi.

Se mikä mangasta tekee mielenkiintoisen ja todellakin lukemisen arvoisen on sen päähenkilöt ja niiden suhteen eteneminen. On mielenkiintoista seurata kuinka Keisuke haluaisi Koumesta muutakin kuin vain seksiseuraa kun taas Koume ei halua sitä samaa Keisukesta. Pidin mangassa erityisesti siitä tavasta, kuinka näiden nuorten mielenmaisema, ajatukset sekä suhde toisiinsa muuttuu ja kuinka se on kuvattu kahden täysin tavallisen nuoren näkökulmasta.

Kuten olen monessa aiemmin lukemassani mangassa, myös tässä pyrin olemaan piittaamatta taiteesta sen suuremmin, mutta tämän kohdalla se oli mahdotonta sillä sen tarkoin piirretyt valokuvataustat ja hyvin piirretyt hahmot tulevat naamallesi (pun not intended). Et voi muuta kuin katsoa sitä silmät suurina.

Mangaa suosittelen ehdottomasti luettavaksi. Kyseessä on itselleni yksi henkilökohtaisesti raskaampia teoksia, joita olen lukenut heti Koe no Katachin jälkeen. Se ei kuitenkaan itkettänyt eikä hymyilyttänyt kuin aiemmin mainittu, vaan sai minut pohtimaan omaa mielenmaisemaa ja kuinka samanlaisia ajatuksia olen käynyt läpi kuten Keisukekin mangan aikana. Kai minä olen oikea ihminen lukemaan tuollaisen teoksen.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

“Kuolemansyntien seikkailut helpostiluettavassa muodossa” – Ensireaktiossa Seitsemän Kuolemansyntiä

9789521619427_frontcover_final_medium

  • Sarjan nimi: Seitsemän Kuolemansyntiä (engl. The Seven Deadly Sins, jpn. Nanatsu no Taizai)
  • Sarjan piirtänyt: Suzuki Nakaba
  • Genre: Fantasia, seikkailu, toiminta
  • Pokkarimäärä: 17+ (sarja jatkuu yhä, arvio kirjoitettu ensimmäisen pokkarin perusteella)
  • Suomentanut: Kim Sariola
  • Julkaissut: Sangatsu Manga

 

 

 

Britannian kuningaskunnassa järjestystä ja rauhaa ylläpitävät ihaillut pyhät ritarit. Lain nurjalla puolen taas ovat pelätyt rikolliset, joita kutsutaan “Seitsemäksi kuolemansynniksi”. Pyhien ritareiden kääntäessä takkinsa omaa kuningaskuntaansa vastaan, on kuningaskunnan kruununprinsessa Elizabeth päättänyt lähteä etsimään näitä Seitsemää pelättyä rikollista jotta Britannian kuningaskunta voisi pelastua.

Tällaisesta asetelmasta alkaa Suzuki Nakaban manga, Seitsemän Kuolemansyntiä, joka sai suomenkielisen mangakäännöksensä nyt vuonna 2016 – sopivasti vuosi siitä kun Netflix toi samaisen sarjan animeversion suomalaisten sekä monen muun maan katsottavaksi. Nyt kun mangasta on julkaistu kaksi ensimmäistä pokkaria kotimaan kielelle on aika tarkastella, onko suomenkielinen julkaisu todellakin hintansa väärti.

Kun kuulin tämän sarjan suomennoksen tulevan, olin kirjaimellisesti ratketa liitoksistani, sillä olen odottanut tämän sarjan suomennosta kuin kuuta nousevaa. Tällaiset sarjat nimittäin hyvin usein ovat suomalaisten manganlukijoiden mieleen. Muutenkin tänä vuonna tulleet lukemani julkaisut ovat olleet ainakin omaan mieleeni. Susilapset on aivan mahtava! Surullisen keskeytyksen alle joutunut Pulpettinaapurit oli myöskin hauskaa luettavaa bussimatkoilla ja nyt vuoden 2016 lopussa alkavaa Velhon Morsianta odotan myöskin innolla, koska olen kuullut sarjasta paljon hyvää.

Suomalainen käännös tässä mangassa on laadukas ja Kuolemansyntien seikkailut tuntuukin ainakin itselleni olevan paljon helpommin luettavassa muodossa mitä se englanniksi on. Painojäljestä minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, nimittäin se on jo Sangatsu Mangalle hyvin tavanomainen. Pokkari itsessään on hyvin laadukas sekä käteensopiva ja julkaisu muutenkin on hyvin onnistunut. Missään vaiheessa tekstit eivät ole ainakaan omassa painoksessa menneet liian keskelle. Ainoa nillittämisen aihe on englanninkielisten termien käyttö kun näiden seitsemän kuolemansynnin “synti” mainitaan (esim. Dragons Sin, Serpents Sin). Eikö näitä olisi voinut kääntää suomeksikin ihan, vai oliko tämä Kodanshan käsky?

Kaikinpuolin, Seitsemän Kuolemansyntiä on suomenkieliseksi julkaisuksi erittäin onnistunut ja toivonkin, joka tämän arvion ja artikkelin lukija onkaan, että ostat tämän kyseisen sarjan hyllyyn jotta saamme Meliodaksen ja kumppaneiden koko seikkailun suomeksi. Sarjan ensimmäiset kaksi pokkaria ovat nyt kirjoitushetkellä (Joulukuu 2016) myynnissä tutustumistarjouksena pakettihintaan 6,20€.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Eläimet lentokoneita, mitä vielä? – Ensireaktiossa Lindbergh

Lindbergh -kansikuva

Kuvan lähde: http://kirjakissa.blogspot.fi/2016/11/ahndongshik-lindbergh-1.html

Mangan piirtänyt: Ahndongshik

Pokkarimäärä: 8 (Arvio kirjoitettu yhden pokkarin perusteella)

Suomentanut: Juha Mylläri

Arviokappaleesta kiitos Antti Valkamalle.

Heti ensiksi minun on sanottava että Ahndongshik ei ole minulle tuttu mangaka enkä ollut kuullut Lindberghistäkään ennen Sangatsu Mangan julkistusta, joten tämä arvio tulee olemaan hyvin pintaraapaisun oloinen. Kenties teen syvemmän arvion kun sarja on tullut loppuun.

Manga kertoo Elduran eristyneessä valtiossa asuvasta Knit-pojasta, jonka unelmana on päästä lentämään kuin hänen isänsä. Ainoa vaan, Eldurassa lentäminen on valitettavasti kielletty, kiitos tyrannian lailla hallitsevan kuningas Ornithoksen. Eräänä päivänä Knit tapaa Sharkin, joka tekee pakkolaskun Elduraan. Tästä alkaa suuri seikkailu, joka muuttaa Knitin maailmaa merkittävästi.

Välillä sitä miettii, mitä helvettiä minä oikein luen. Tämä tapahtui myös Lindberghin kanssa ja varsinkin silloin kun eläimiltä näyttävät Lindberghit muuttuvat koneiksi. Tätä en osannut odottaa sillä odotin Lindberghiltä koneilla lentäviä ihmisiä en koneiksi muuttuvia eläimiä, joilla ihmiset lentää. Tämä oli positiivinen “mitä helvettiä”-elämys ja odotan lisää innolla.

Sarjan käännöksestä vastaan Juha Mylläri ja hän on käännöksen tehnyt hyvin. Mitään valittamista minulla ei siitä ole. Myös painojälki on tavanomaista Sangatsu Mangan laatua ja värisivuistakin on melkein tullut jo pysyvä lisä molempien mangamerkkien mangoihin, josta pidän. Vielä kun saataisiin omnibukset, niin voin sanoa Sangatsun tai minkä tahansa muun suomalaisen mangamerkin ottavan rahani.

Minun on hyvin vaikea sanoa taiteesta yhtään mitään sillä en ole piirtäjä-ihmisiä ja kuten alussa sanoin, Ahndongshik ei ole minulle tuttu mangaka joten en voi verrata sitä muihin hänen teoksiinsa.

Ensimmäinen sarjan pokkari on hyvin pitkälti vasta alkusoittoa sarjalle ja sen takia tuntuukin hieman hitaanlaiselta. Odotukset kuitenkin sarjaa kohtaan eivät ole miinuksella. Jatkoa odotellessa.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Suhteellisen Surullinen Animevuosi 2016 a la Jefre Akemire

Vuosi 2016 on ollut harrastukseni sekä monelta muultakin kannalta todella huono vuosi. En ole saanut oikein katsottua mitään ja jos olen saanut animen katsottua, olen saanut katsottua sen jälkijunassa. Tässä tekstissä kertaan hieman sarjoja, joita olen katsonut sekä sarjoja joihin olen tutustunut tänä vuonna ja poimin muutaman hyvän tärpin, joita voin suositella muutamalla lauseella.

Okei, aloitetaan.

  1. Haikyuu!

Haikyuu2

  • Haikyuu!:hun minä tutustuin jo vuoden 2015 syksynä, kiitos animekerhon nuorten, jotka äänestivät sarjan ensimmäiseksi katsottavaksi sen silloin. Loppuun Haikyuu!:n ensimmäisen kauden sekä yli puolet tokasta kaudesta sain katsottua yhteisömme isotöisimmän projektin kautta ja hyvä niin sillä pidin Haikyuu!:sta valtavasti sen värikkään hahmokaartin sekä mukaansatempaavan fiiliksen takia.
  1. Sakamoto Desu ga? (Haven´t You Heard, I´m Sakamoto)Sakamoto
  • Sakamoto oli itselleni kevätkauden 2016 hypeanime Boku no Hero Academian lisäksi eikä turhaan, sillä kyseinen sarja aiheutti minussa jäätäviä huutonauruhetkiä kun Sakamoto olikin odotettua etevämpi. Vaikka sarjan huumori pyörii yhden vitsin ympärillä (Sakamoto onnistuu kaikessa mitä ikinä tekeekään) on se yksi hauskimpia sarjoja ikinä, joita olen katsonut. Suosittelen sarjaa katsottavaksi, jos kaipaat piristystä huonosti menneeseen päivääsi.
  1. Shikabane Hime (Corpse Princess)

Shikabane1

  • Tässä tämän listan tuntemattomin sekä ehdottomasti synkin tapaus, sillä en ole kuullut Shikabane Himestä puhuttavan koskaan. Kyseessä on jälleen yksi toimintasarja, joka on itselläni ollut ns. Plan-to-watch -listalla jo aivan liian pitkään. Sarja keskittyy Shikabaneihin, rauhattomiin sieluihin, joilla on jäänyt jotain maailmassa ennen kuolemaansa kesken, sekä niitä tappaviin Shikabane Himeihin, jotka myöskin ovat Shikabaneja, mutta he toimivat ihmisten kanssa. Olen sarjaa kirjoitushetkellä katsonut vasta 7 jaksoa, sillä katson sarjaa lähinnä animeyhdistyksen allnighter-viikonlopuissa. Voin kirjoittaa sarjasta laajemmin sitten kun olen katsonut sen loppuun. Suosittelen sarjaa sen synkkyyden sekä helpon katsottavuuden takia, sillä en ole vähään aikaan saanut sellaista tyytyväisyyden tunnetta synkästä animesta kuten tästä.
  1. Boku no Hero Academia (My Hero Academia)Academia
  • Sankariakatemialla oli jo ennen animen alkua varsin vahva fanikunta ja hype takanaan hyvin myyneen mangaversion ansiosta. Myös itse kuulun tähän fanikuntaan ja voinkin sanoa että anime lunasti odotukseni olemalla sitä mitä lupasikin: päätöntä, hyvinanimoitua ja monipuolista toimintaa sekä erittäin hyvää hahmokehitystä. Olen itse lukenut manga-adaptaatiota hieman animea pidemmälle ja voi pojat mitä sieltä on sitten kakkoskaudella tulossa, innolla odottaen.
  1. Rozen Maiden

RozenMaiden

  • Sitten mennään tämän listan klassikkostatuksen saaneeseen animeen, Rozen Maideniin. Sarja on jälleen niitä, jotka ovat olleet sellaisella ”pitäs kattoo koska klassikko”-listalla mutta en ikinä saanut aikaiseksi ennenkuin tänä vuonna kiitos muutamien nimeltämainitsemattomien lautakulttuurin tyypin järjestämän katseluillan. Sarja kertoo taistelevista antiikkinukeista sekä heidän omistajistaan, mediumeista. Näiden nukkejen taistelun takana on Battle Royale -tyylinen Alice Game -peli, jonka voittaja tulee saamaan täydellisen tytön, ”Alicen” roolin sekä hän saa tavata nukkejen luojan, mystisen ”isän”. Suosittelen sarjaa katsottavaksi ihan vain siksi, että se on animenkatsojan ainakin kerran elämässä nähtävä.

Tässä olikin meikäläisen viisi animesuositusta sarjoista, joita olen tänä vuonna katsonut. Kenties teen vastaavanlaisen listan jossain vaiheessa jostain muusta aiheesta.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

#32 -Aicon 2016: Siniristit musiikin ja muodin maailmassa

Puhutaan Hämeenlinnassa järjestetystä Aiconista, tästä contaivaan uudesta tähdestä.

Linkki valokuviin:

https://flic.kr/s/aHskF9eGry

Käsittelyjärjestys:

00:00 Yleiset fiilikset tapahtumasta.

08:00 Avajaiset

10:00 Welcome to Harajuku! -muotinäytös

13:00 VIP

15:00 GMNI Showcase

18:30 Yasutaka Nakata – Japanilaisen elektropopin ihmemies

24:50 J-Rock JA K-Pop – Ystäviä vai vihollisia?

27:30 Luodinkestävät partiopojat

30:10 Tsubakikou Club

35:20 Pitsiä ja erotiikkaa

40:00 Iltabileet!

46:00 Laula, tanssi, tuhoa! – LadyBabyn lyhyt historia

49:30 Tanssikilpailu

51:10 Tyttörakkautta, salaiittoteorioita, sensuuria ja…?

58:45 Päättäjäiset ja loppuhöpinät

Aicon 2016 tapahtumareportaasi

Kuulimme Aiconista ensimmäisen kerran, kun Twitterin kautta löysimme tapahtuman mesenaatti-kampanjan. Tapahtuma herätti nopeasti mielenkiinnon, koska vastaavanlaista conitapahtumaa ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Jäimme innolla odottamaan tapahtumaa. Pian olikin lokakuu ja oli aika käydä vilkaisemassa millainen tapahtuma on kyseessä.

Tapahtumapaikka ja järjestelyt

Aiconin tapahtumapaikkana toimi Verkatehdas, jossa on aiemmin järjestetty Cosvision-niminen Cosplay-tapahtuma. Sisältä verkkatehdas oli sopivankokoinen sille määrälle ihmisiä, joita Aiconissa viikonlopun aikana kävi. Ihmisillä oli tilaa hengittää. Opastus toimi erinomaisesti, joten jokaiseen paikkaan löysi helposti. Olin aluksi vähän pelokas sen suhteen, että kirpputori oli isoimman tilan ja myyntipöytäsalin välisessä tilassa, mutta kyseinen järjestely toimi kuitenkin.

Vip-lipun hankkineiden vip-tila oli aika mielenkiintoinen käytäntö. Itselleni ei tule mieleen ainuttakaan conia, joissa tällainen käytäntö olisi. On mielenkiintoista nähdä, päättääkö jokin toinen coni kokeilla sitä. Vip-eduista on paha sanoa mitään, koska ne olivat tarkoitettu vain vip-lipun ostaneille.

Isoin ongelma, minkä näin tapahtuman järjestelyissä, oli se, ettei tapahtuma näkynyt ulospäin mitenkään. Ulkona ei ollut sellaista isoa kangasta tai mitään, mistä joku näkisi saapuneensa oikeaan paikkaan.

aicon-2016-1-of-101

Ohjelma

Koska en oikein ole perehtynyt hirveästi aasialaiseen muotiin ja musiikkiin, tuli valittua ohjelmia sen mukaan, mikä vaikutti mielenkiintoiselta. Mitään ennakko-odotuksia ei hirveästi ollut, joten ohjelmissa tuli käytyä avoimin mielin. Musiikkiaiheisiin ohjelmiin lähdin etsimään uutta kuunneltavaa ja onnistuin siinä. Luento-ohjelmat, joissa kävin olivat todella aloittelijaystävällisiä, kuten Aiconin tiedotusvastaava Petri ’’KmyBeat’’ Jääskeläinen kertoi meille podcastissa. Olin myös iloinen, että kaikissa ohjelmissa riitti väkeä.

Ensimmäinen saliohjelma, missä tuli käytyä, oli Welcome to Harajuku!-muotinäytös. Koska muoti ei ole alaani, niin sanon vain, että asut olivat todella upeita. Muotinäytös oli oikein hyvä, vaikkakin aika lyhyt.

Ensimmäinen luento, jossa tuli käytyä, oli Milla ’’minizy’’ Hallikan luento Yasutaka Nakatasta. Kyseisen muusikon tuotanto ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta luento tarjosi kattavan tietopaketin hänen urastaan, tuotannostaan, herrasta itsestään sekä hänen tavastaan työstää biisejä. Luennossa ei mielestäni oikein ollut moitittavaa. Luennon rakenne oli varsin hyvä ja eikä luennonpitäminenkään takkuillut. Luennosta inspiroituneena päädyin kuuntelemaan muutaman CAPSULEn (Nakatan pitkäaikaisimman projektin) biisin ja suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan, jos tykkäät electropopista.

Lauantain toinen saliohjelma oli varmasti monelle Aiconin kävijälle conin kohokohta. Kyseessä oli Aiconin kunniavieraan Korealais-Amerikkalaisen hiphop-artistin GMNI:n showcase. GMNI:n setti oli tosi hyvä. GMNI osasi esiintyä, kävi pyörimässä yleisössä useaan otteeseen ja heitti paljon läppää yleisön kanssa. Yleisö oli aivan fiiliksissä, minkä voi päätellä siitä huudon määrästä.

Viimeinen lauantain saliohjelma oli Tsubakikou Club-nimisen yhtyeen esitys. Settilista koostui animebiisien covereista. Biisejä oli otettu mm. Attack on Titanista, Haruhista, Bleachista ja Fullmetal Alchemistista. Yhtye esiintyi ja soitti hyvin, mutta itseäni ehkä jäi hieman harmittamaan, ettei settilistassa ollut mitään yllättäviä valintoja.

Toinen luento, jossa tuli lauantaina käytyä, oli Ronja ’’Namuless’’ Kyrölän Pitsiä ja erotiikkaa-luento. Se käsitteli ero lolitaa, joka on lolitan alatyyli. Luennolla puhuttiin siitä, miten se eroaa muista lolitan alatyyleistä ja miksi ero lolita on alatyylinä ongelmallinen. Luento oli hieman takkuileva, pyöri turhan paljon paikallaan ja sisälsi melko vähän asiaa siihen nähden, että luento kesti 45 minuuttia. Aihe oli sinällään ihan kiva ja mielenkiintoinen, mutta hieman meinasi tulla tylsää.

Kävimme tietenkin myös vilkaisemassa Aiconin iltabileitä, joita oli hieman hypetetty jo etukäteen. Täytyy sanoa, että iltabileet olivat erinomaisesti järjestetty. Skogster oli todella siisti paikka sisältä ja se oli myös tarpeeksi tilava (myöhemmin illasta avautui myös Skogsterin alakerta, jolloin tilaa oli vielä enemmän). Aasialainen musiikki soi keskiyöhön asti ja oli myös todella hienoa, että myös toivekappaleita oli otettu vastaan.

Sunnuntaiaamuna kävin kuuntelemassa Nanilinskyn Ladybaby-luentoa. Luento kertoi hyvin Ladybabyn jäsenistä sekä ryhmän lyhyestä historiasta. Luennolla tuli itselleni yllättävääkin tietoa ja luento pyyhki itseltäni kyynisen käsitykseni siitä, että Ladybabylla oli puhtaasti tarkoitus ratsastaa Babymetalin suosiolla (mikä oli mielikuvani, kun ekan kerran näin Nippon Manjun musiikkivideon). En keksi hirveästi kritisoitavaa luennossa. Luennonpitäminen onnistui Nanilta hyvin, luennon rakenne oli hyvä ja tietoa riitti koko 50 minuutin edestä.

Aiconin viimeinen saliohjelma ennen päättäjäisiä oli tanssikilpailu. Kyseessä oli ensimmäinen conissa järjestetty tanssikilpailu. Kaikki tanssiesitykset olivat todella hyviä, eikä selkeää voittajaa tullut mielestäni vastaan. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tuomarien päätökseen. Omasta mielestäni tanssikilpailuilla voisi olla paikka coneissa, koska Aiconin tanssikisa oli tosi viihdyttävää seurattavaa.

aicon-2016-25-of-101

Viimeinen luento, jossa kävin Aiconin aikana, oli Janna Pöyhösen, Katri Korhosen ja Maria Rahusen pitämä luento, joka käsitteli eri syistä bannattuja k-pop ja j-pop musiikkivideoita. Esimerkkejä eri syistä bannatuista musiikkivideoista oli kattavasti ja niiden kautta päästiin tutkimaan eroja Korean ja Japanin välillä, mitä tulee sallittuun musiikkivideoiden sisältöön. Vaikka luennon aihe olikin melko simppeli, niin silti saatiin myös hieman syvällisempää pohdintaa, mikä teki luennosta mielenkiintoisemman. Luennon ainut huono puoli oli se, etteivät musiikkivideot oikein toimineet, mutta vika olikin tekniikassa, eikä ohjelmanpitämisessä.

aicon-2016-12-of-101

Jälkimmäiset ajatukset
Aicon oli conina varsin erinomainen. Se selkeästi erottuu omalla niche kohderyhmällään muista Suomen con-tapahtumista. Aicon oli teemalleen uskollinen tapahtuma, joka tarjosi monipuolisesti hyvää ohjelmaa. Myös kaikki järjestelyt toimivat varsin hyvin. Pakko jälleen myös antaa Aiconin järjestäjille propsit siitä, että lähtivät yrittämään jotain erilaista. Varmaa tietoa Aiconin tulevaisuudesta ei vielä ole, mutta toivon kovasti, että tapahtuma saadaan järjestettyä ensi vuonna uudestaan vielä entistäkin parempana.

aicon-2016-54-of-101

Teksti: Reiska
Kuvat: Tsuokari (lisää kuvia Flickr:ssä: https://www.flickr.com/photos/tsuokari/albums/72157671591876114)