Ku sus nus nais, ni synt sus laps. – Susilasten ensimmäisen pokkarin lyhyenläntä arvio.

Susilapset

Mangan suomenkielinen kansikuva

Alkuperäinen nimi: Ookami kodomo no Ame to Yuki.

Mangan piirtänyt: YU

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sivumäärä: 156

Kääntänyt Japanista suomeksi: Suvi Mäkelä

Julkaisu: Sangatsu Manga

Sen voin jo näin aluksi todeta, etten osaa viroa tai mitään tuon tyylistä kieltä, mitä otsikossa käytin, mutta kun mietin ”hauskaa” otsikkoa ei-niin-hauskan mangan ensifiiliksille, niin tuollainen vihjaava ja hieman härski otsikko tuli ensimmäisenä mieleen.

Susilapset (alkuperäiseltä nimeltään Ookami Kodomo no Ame to Yuki) perustuu Mamoru Hosodan samannimiseen rankkaan animaatioelokuvaan, joka kertoo yliopisto-opiskelija Hanasta sekä hänen kaikenkarvaisista rakkaudentuotoksistaan, Amesta ja Yukista. Mistä tämä johtuu, te kysytte? Noh, Hanan yliopistoaikainen romanssi onkin sata vuotta sitten sukupuuttoon kuolleiden japaninsusien jälkeläinen. Tämän pariskunnan perhe-elämä saa rauhallisen yhteiselon sekä kahden lapsen jälkeen yllättävän käänteen, joka muuttaa perheen tilannetta hankalampaan suuntaan.

Mun on paljastettava eräs asia: En ole katsonut alkuperäistä elokuvaa, johon tämä perustuu, joten en voi lähteä vertaamaan animen sekä mangan eroja. Mutta se mitä voin sanoa tästä mangasta on se, että hitto vie tämä on koukuttavaa luettavaa, sillä tämä tuli luettua nopeasti ja jäi miettimään että mitähän tapahtuu seuraavaksi (tämä myös todistaa sen, että draama on allekirjoittaneen suosikkigenrejä mangassa).

Piirtotyyli mangassa oli mukava silmälle. Myös mangan lopussa heitetyt tsempit mangaversion piirtäneelle Yu:lle toi hymyn meikäläisen kasvoille, sillä ne menivät mielestäni oikeaan osoitteeseen. Tulen varmasti ostamaan myös kakkos- ja kolmososan.

Suvi Mäkelän tekemä suomenkielinen käännös taas oli oikein onnistunut, mikään siinä ei jäänyt hiertämään. Julkaisu taas on tavanomaista Sangatsu Mangaa, laatu on hyvää, mutta sormiin jää joistain sivuista mustetta, en tiedä mistä johtuu. Alun värisivut on todella mukavaa plussaa!

Suosittelenko Susilasten hankkimista ja sen lukemista? Kyllä, kyllä suosittelen. Tämä saa myös harkitsemaan alkuperäisteoksen katsomista, sillä nyt kun olen lukenut tätä, alkaa sen animeversio kutsumaan houkuttelevasti meikäläistä. Arvosanaa en ala näissä artikkeleissa antamaan, johtuen siitä, etten voi antaa kuin hyväksyvän, harkitsevan tai hylkäävän arvosanan.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

#27 – Kesäisen Desun kaiku

Tässä linkki Podcastin kuunteluun.

Mixcloudin widget ei halunnut tällä kertaa olla yhteistyössä, joten mennään näin.

Siniristiotakujen kaikukopasta kuuluu jälleen kesäisen Desun kaiku. Eli puhutaan ensimmäisestä kokonaan täysi-ikäisille tarkoitetusta KesäDesusta vuosimallia 2016.

Podcastissa mainittu blogipostaus:

Fujoshiluola: Miksei ohjelma kiinnosta v2: The Reckoning

Alku- ja loppukappaleet:

Johnnys WEST – Gyakuten Winner (Phoenix Wright Anime OP)

Ringo Aoba – Rakuen no Tobira (Euphoria OP)

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Minä ja hassu pulpettinaapurini – Arviossa Tonari no Seki-kun (mangaversio)

Sarjan nimi: Pulpettinaapurit

Mangaka: Takuma Morishige

Sivumäärä: 166

Julkaisija/kustantamo: Tammi/Punainen Jättiläinen

Käännöstyö Japanista suomeksi: Antti Valkama

Mangan suomenkielisen version kansikuva

Mangan suomenkielisen version kansikuva

Huom! Sarja on arvosteltu sen ensimmäisen pokkarin perusteella.

Seki-kun kertoo Yokoista, tunnollisesta koulutytöstä, joka haluaisi vain opiskella rauhassa. Hänen ainoa ongelmansa tuon rauhallisuuden saavuttamiseksi on hänen vasemmalla puolellaan istuva pulpettinaapuri Seki, joka vain puuhaa kaikkea muuta kuin opiskelee. Dominoita, shogia, postipalvelua, pulpetinkannen kiillotusta… you name it, Seki does it.

Tutustuin itse Seki-kun -sarjaan sen 21-jaksoisen animen kautta, kun Tsuokari (eräs blogimme kirjoittajista), sitä kehui Yokoin ääninäyttelijän (Kana Hanazawa) kautta. Sarja oli jo animeversiona tosi lämminhenkinen ja pudottikin tuolilta joka kerta. Aloin sitten animen jälkeen kiinnostua sen mangaversiosta ja monesti mietinkin, ostanko sen englanninkielistä julkaisua, kunnes ehdotin sitä Tammen mangakustantamon päähän kun sen toimittaja Antti Valkama kysyi jotain varsin maanläheistä mangaa. Ilmeisesti ehdotukseni iski läpi ja nyt sitä on käännetty jo kahden pokkarin verran nimellä Pulpettinaapurit. (Tänks, Antti-setä :))

Seki-kun koostuu lyhyistä tarinoista, jotka alkavat Yokoin sivusilmäilyllä Sekin leikkejä kohtaan yrittäen samalla toppuutella häntä koska opettaja voi nähdä. Tarinan edetessä Yokoi on kuitenkin niin syvällä Sekin leikeissä mukana, ettei opiskelusta tule koko oppitunnin aikana yhtään mitään.

Mangaversiossa on mukana myös monta lyhyempää tarinaa, jotka eivät ole päässeet animeversioon mukaan. Esimerkiksi 1. pokkarissa oleva kissatarina, jossa Seki on kuljettanut mukanaan kissoja kouluun ja Yokoi eläinrakkaana ihmisenä haluaisi niitä leikittää ja rapsuttaa, mutta koska Seki on Seki, ei Yokoi lukuisista yrityksistä huolimatta pääse niitä rapsuttelemaan vaan joutuu tyytymään tappioonsa.

Nyt kysytte, pidänkö Seki-kunista mangana? Kyllä pidän. Se on sopivaa luettavaa vaikkapa bussissa istuessa tai nukkumaanmenoa helpottaessa kun sen lukee suht nopeasti eikä sillä ole syvällistä juonta. Vaikka sarjan vitsit menevät muutaman kerran jälkeen toistaviksi, onnistuu sarja toimittamaan sen mitä pitääkin. Kevyen lukukokemuksen. Koska en ole taideihmisiä, niin en lähde sen piirtotyyliä arvioimaan. En myöskään osaa sanoa painojäljestä paljoa mitään, sillä en löytänyt siitä mitään valittamista.

Aika vaan näyttää, että iskeekö Seki-kunin pulpettileikit suomalaisten manganlukijoiden naurunhermoon jotta se saisi jatkoa.

Annan Seki-kunille hyväksyvän yläpeukun. Jatkoon ehdottomasti.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Tonin ja Hannun turinatuokio – Magic Knight Rayearth: Taikasoturit

4279

Nostalgian siipien havinaa on tämänkertaisessa auditiivisessa ilotulituksessa kun Toni (Jefre Akemire) Jefremoff ja Hannu (TheHande) Mäkinen jutustelevat CLAMP:n parikymmentä vuotta vanhoista Taikasotureista eli Magic Knight Rayearthista ja spoilereilta ei vältytä, vaikka sitä kovasti yritetäänkin. Kuulijaa on varoitettu!

Käykää katsomassa Hannun YT-kanava🙂

Hannun YouTube-kanava

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

#26 – Cooleimmat Sankariakatemian Kabaneerit (Kevätkausi 2016)

Siniristiotakut puhuvat kevätkaudesta sekä sen sarjoista.

Lista niistä:
Haven´t You Heard? I´m Sakamoto
Joker Game
My Hero Academia
Macross Delta
Re:Zero
JoJo´s Bizarre Adventure Part 4: Diamonds Are Unbreakable
The Kabaneri of The Iron Fortress

Pikamaininnat:
Kuromukuro
Magi: The Adventure of Sinbad
Shounen Ashibe GoGo Goma-chan!
Aikatsun neljäs kausi ja Aikatsu Stars!
Kuma Miko: Girl Meets Bear
Ace Attorney: The Animation

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Talvikausi 2016 Reiskan silmin

Kun lähdin katsomaan talvikauden tarjontaa, en aluksi hirveämmin löytänyt animeita, jotka olisivat itseäni kiinnostaneet. Lopulta sitten päädyin katsomaan aika monta animea ihan vain suosituksien perusteella. Loppujen lopuksi talvikauden tarjonta oli ihan okei. Mitä sitten tulikaan katsottua talvikaudella?!

 

Dagashi Kashi

dagashi2

Dagashi Kashia on helppo pitää talven kauden omana DanMachina tai Umaru-chanina. Hahmoa nimeltä Hotaru spämmittiin ympäri Internettiä valtavasti animen pyöriessä, mutta käytännössä animesta tai hahmosta ei ole kuultu hirveästi kauden loputtua. Itse animehan on karkkikaupan ympärillä pyörivä slice of life ja oikeastaan ainut mieleenpainuva asia oli erilaiset karkit, mitä anime esitteli. Dagashi Kashin huumori on melko perverssiä, mutta laimeaa. Huumori luottaa ehkä turhankin paljon kaksimielisyyksiin ja vitsit on niin helposti arvattavia, ettei niille jaksa nauraa. Hahmoissakaan ei mielestäni ole mitään mainitsemisen arvoista. Hyvin keskinkertainen piirretty, joten katsomattakin pärjää, ellei ihan väkisin halua katsoa.

 

Haikyuu!! Second Season

Haikyuu2

Pidin Haikyuun ekasta kaudesta kovasti, eikä toinen tuottanut pettymystä. Juonesta ei ole hirveästi sanottavaa. Käytännössä alkupuoli on harjoittelua seuraavaan turnaukseen hyödyntäen asioita, mitä opittiin edellisessä turnauksessa. Hitoka on hahmokaartiin oiva lisäys ja on mielestäni paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin Kiyoko, jonka rooli lentopallojoukkueen pyörittämisessä on sama. Tuotantoarvo toisella kaudella on edelleen erinomainen, ellei jopa hieman ensimmäistä parempi. Ainut huono puoli toisessa kaudessa on se, että se jää tosi pahasti kesken. Turnauksen finaali jätetään seuraavalle kaudelle, jota saadaan vielä odottaa syksyyn asti. Ensimmäisestä kaudesta pidäneet pitävät varmasti Haikyuun toisesta kaudesta.

 

Osomatsu-san

osomatsu

Osomatsu on ehdottomasti yksi hauskimpia animeita, joita on tullut lähivuosina. Huumori on melko monipuolista. On animeparodiaa, alapäähuumoria, neljännen seinän rikkomista ja muuta hauskaa. Animen rakenne vaihtelee myös ajoittain. Joissain jaksoissa on paljon lyhyitä sketsejä ja välillä yksi sketsi saattaa kestää kokonaisen jakson. Kuten hyvään komediaan kuuluu, värikkäitä hahmoja on paljon, eikä tämän takia samoja vitsejä kierrätetä liikaa. Jos hyvä komedia-anime kiinnostaa, niin vilkaiskaa ihmeessä. Karamatsu on paras matsu.

 

Dimension W

Dimension

Dimension W oli yksi niitä animeita, joilta jäin odottamaan aika paljon. Animen OP on todella mukaansatempaava ja animen visuaalisuus sekä cyberpunkteemat herättivät mielenkiintoni. Tykkään myös paljon Dimension W:n protagonistista, koska hän vaikuttaa siltä, ettei oikein kuulu aikansa yhteiskuntaan.

Olisin ehkä pitänyt Dimension W:stä hieman enemmän, jos se olisi ollut episodinen anime. Animen viimeinen ja pisin arcci ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, ja tuntui, että tarinalle oli saatava nopeasti loppu. Myöskään muihin hahmoihin ei hirveän hyvin päästä tutustumaan, eikä hahmokehitystä hirveästi ole. Dimension W olisi voinut olla paljon parempi, mutta en sitä sysisurkeana animena pidä kuitenkaan.

 

Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu

Rakugo

Rakugo on ehdottomasti suosikkianimeni talvikaudelta. Ensimmäinen jakso oli 45 minuuttia ja toi hyvän kuvan siitä, minkälainen anime tulee olemaan. Toisessa jaksossa se hyppääkin ajassa paljon taaksepäin ja kertoo kasvutarinan kahdesta pojasta, mikä kestääkin sitten toiseksi viimeiseen jaksoon asti. Päähenkilöt Yakumo ja Sukeroku ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mikä tekee heidän suhteestaan tosi mielenkiintoisen sekä animen sivuhahmot tuovat hahmosuhteisiin lisää mielenkiintoa ja sopivasti draamaa. Rakugo on myös melko tunnerikas anime, mikä tuli positiivisena yllätyksenä (en ole aiemmin katsonut Josei-genren animeita). Myös animessa esitetty rakugoteatteri oli todella viihdyttävää seurattavaa. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan. Animen toinen season on jo työn alla, joten jään innolla odottamaan.

 

Sekkou Boys

sekkouboys

Sekkou Boys on mielestäni oikein hauska lyhytanime. Idoliparodiana se on varsin toimiva. Jos idea veistoksista idoliryhmänä on mielestäsi huvittava ja jaksaisi sinua viihdyttää, niin saatat ehkä pitää siitä. Rehellisesti mulla ei ole hirveästi sanottavaa Sekkou Boysista.

 

Hai to Gensou no Grimgar

Grimgar

Grimgar on ehdottomasti yksi kauden yllättäjistä. Sen sijaan, että se olisi yrittänyt olla uusi SAO tai Log Horizon, Grimgar kertoo hahmoista, jotka elävät roolipelimaailmassa kuin se olisi heille normaalia elämää. Ison vaikutuksen Grimgarissa teki se, että se käytännössä toimii kuten oikea maailma. Kaikki maailman hirviöt ovat lihaa ja verta sekä ovat ajattelevia olentoja, jotka käyttävät taktiikoita ja tuntevat kipua. Käytännössä Grimgarin maailmassa tappaminen tarkoittaa kylmäveristä murhaamista. Tästä hyvä esimerkki on 2. jakso, jossa päähenkilöiden joukko taistelee yhtä goblinia vastaan.

Visuaalisesti Grimgar on vaihteleva. Välillä on tosi hyvää animaatiota, kun taas joskus anime muistuttaa hieman PowerPoint-esitystä. Taustat on taas tosi upeita koko animen ajan ja tuovat hyvin tunnelmaa. Soundtrack on tosi hyvä ja tykkäsin, kuinka musiikkia käytettiin yleensä vain taisteluissa ja kaupunkikohtauksissa. Muutenhan Grimgarissa ei yleensä ole musiikkia taustalla.

Jos jotain huonoa on mainittava, niin yhdessä jaksossa on päätetty tehdä täysin turha lyhyt kertomus, mitä tulee tapahtumaan parin minuutin päästä, joka pilasi minulle koko kohtauksen, kun se viimein tapahtui. Tuli sellainen olo, että anime pitää minua täysin idioottina. Mutta yleisesti ottaen tykkäsin Grimgarista kovasti. Jos roolipelianime kiinnostaa, niin vilkaise ihmeessä.

 

Mobile Suit Gundam: Iron-Blooded Orphans

Gtekketsu

Uusin vaihtoehtouniversumiin sijoittuva Gundam oli varsin hyvä ja hieman erilainen kuin Gundamit yleensä. Iron-blooded Orphans on paljon hahmosuhdepainoitteisempi Gundam, eikä keskity läheskään niin paljon sotaan ja poliittiseen juonitteluun kuin muut näkemäni Gundamit (alkuperäinen + pari OVA:a). Sotaa ja politiikkaa on tuttuun tapaan silti mukana, kuten myös Gundam-sarjoihin liittyviä peruspiirteitä. Tapa, miten Iron-Blooded Orphans käsitteli newtypeja oli todella kiehtova. Se tuntui alkuperäistä Gundamia huomattavasti realistisemmalta.

Gundamin toiminta oli näyttävää, mitä sopii odottaa Sunrisen ykkösmechafranchiselta. Olen tosi iloinen siitä, että käsinpiirrettyä mechaa vielä tehdään. Tietysti pieniä jälkiä kiireellisyydestä näkyy aina silloin tällöin, mitä tulee kaikkeen muuhun animaatioon. Soundtrackilla ei ollut OP-biisejä lukuunottamatta mitään mieleenpainuvaa, mutta soundtrack oli animeen sopiva.

Ensimmäinen asia, mikä itseäni jäi hieman vaivaamaan, on hahmo nimeltä Mikazuki johtuen siitä, että hän on puhtaasi tappokone, joka on vähän hajuton ja mauton. Ehkä animen toinen season korjaa asian. Toinen asia on se, että mielestäni Iron-Blooded Orphansin eka kausi tuntui loppuneen ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Toinen kausi on vasta tuloillaan, joten lopullisen tuomion pystyn antamaan vasta sen päätyttyä. Suosittelen silti vilkaisemaan, jos mecha-animet kiinnostaa ja vaikket Gundamia olisi katsonutkaan.

 

Kanojo to kanojo no Neko: Everything Flows

KanojoNeko.jpg

Makoto Shinkain alkuperäinen Kanojo to Kanojo no Neko oli varsin loistava, eikä lyhytanime ole mielestäni yhtään huonompi. Se kertoo koskettavan tarinan kissasta ja tämän omistajasta. Tarina on suurimmaksi osaksi kerrottu kissan näkökulmasta, mistä pidin kovasti. Pidin myös paljon animen rauhallisesta tunnelmasta. Olisin mielelläni katsonut pidempäänkin kuin neljä jaksoa.

 

Ojisan to Marshmallow

Ojisan

Ojisan to Marshmallowta voisi kuvata sellaiseksi hyvänmielen animeksi. Se on hauska tilannekomedia, joka kertoo hellyyttävän tarinan Higestä (lihavasta miehestä, jonka suurin intohimo on vaahtokarkit) ja Iorista (nuoresta naisesta, joka on syvästi rakastunut Higeen). Jaksot ovat noin 3 minuutin pituisia, mikä on yhdelle sketsille ihan hyvä mitta. Suosittelen kovasti, jos löytyy noin 40 minuuttia aikaa lyhyeen komedian nälkään.

 

Boku Dake ga Inai Machi

BokMachi

Monien mielestä BokuMachi on kauden ehdottomasti paras anime ja potentiaalisesti vuoden paras, mutta en oikeastaan ymmärrä miksi. BokuMachi vaikutti ekassa jaksossa ihan lupaavalta aikamatkailu-murhamysteeriltä, mutta siihen se oikeastaan jäi. Se ei tehnyt sen jälkeen mitään, mikä olisi tehnyt vaikutuksen. Ne kaksi mielenkiintoisinta asiaakin muodostuivat täydeksi farssiksi, mitä pidemmälle anime eteni. Ensinnäkin aikamatkailu on aivan puhdas juonielementti, eikä sen toimivuutta selitetä missään vaiheessa. Murhamysteerinä se on vielä huonompi johtuen siitä, että koko animessa on yksi ainut henkilö, jota voi kunnolla edes epäillä murhaajaksi ja murhaajan identiteetti on mahdollista selvittää todella aikaisin. Itsehän selvitin murhaajan vasta jaksoa ennen paljastusta, koska animen antama vihje on aivan törkeän ilmeinen. Pelastettavista hahmoista Hinazuki on ainut, joka ehtii saamaan kunnolla screen-timea ja muut kiirehditään läpi jaksojen puutteessa. En pitänyt BokuMachista lainkaan, enkä siksi suosittele sitä.

 

Dropatut animet.
Nurse Witch Komugi-chan R

Komugichan
Nurse Witch Komugi-chan R on varsin hauska taikatyttöparodia-anime, mutta loppujen lopuksi siinä ei ollut oikein mitään, mikä olisi jaksanut pitää itseni kiinnostuneena pidemmälle kuin muutaman jakson.

 

Musaigen no Phantom World

PhantomWorld

Vaikka en olekkaan KyoAnin suurin fani, niin Phantom World on ensimmäinen KyoAni-anime, josta en oikeasti pidä. Pelkkä promokuvakin on mielestäni poistyöntävä. Hyvänä puolena voidaan mainita tietenkin visuaalit. Animaatiojälki on todella hyvää, mitä yleensä KyoAnilta osaa jo odottaakin. Mikään muu ei sitten Phantom Worldissa miellyttänyt.

Isoin vika lienee siinä, että Phantom World muistuttaa niin paljon tyypillisiä ranobesovituksia, jotka ovat vahvasti suunnattu otakuyleisölle. Hahmot ja tarina ovat aika meh, eikä animen huumorikaan nappaa yhtään. Kuusi jaksoa jaksoin katsoa.

Toivon, että KyoAni kiinnittää ensikerralla enemmän huomiota siihen, mitä adaptoivat, koska en halua niinkin hyvän studion potentiaalia käytettävän tällaiseen roskaan. Koe no Katachin elokuvasovitusta odotellessa.

 

Reiska

Reiska

Desucon Frostbite 2016 : Takahiro Oomori Muumien maassa

Takahiro Oomori tunnetaan parhaiten sarjojen, kuten Baccanon, Durararan, Natsume Yuujinchon ja Samurai Flamencon ohjaajana.

Desucon-Frostbite-2016-kv-5-mikael_peltomaa.jpg.1200x1200_q85_progressive.jpg

                                       Takahiro Oomori Frostbite 2016                                           (Kuva Matias Tukiainen)

Oomori oli odottanut Suomen matkaa innolla, koska hän oli yläasteella tutustunut Tove Janssonin Muumeihin. Suomi tuntui todella läheiseltä, vaikka maa onkin todella kaukana, jonka takia hän oli pitkään halunnut vierailla Suomessa. Oomorin suosikkihahmo muumeissa on Nuuskamuikkunen, koska hahmo pohtii kaikki asiat aina itse läpi.

Ennen alalle lähtöä hänen suosikkianimeihin kuuluivat Yoshiyuki Tominon Gundam, Takahata Isaon Agake no Anne sekä Hayao Miyazakin työt, jotka olivat todella suosittuja silloin. Oomorin ura alkoi siitä, kun hän teki doushinji-animaation Maison Ikkokusta ja tätä kautta tutustui moniin alan ihmisiin. Alku-aikoina Oomori työskenteli animaattorina. Se oli kuulemma todella raskasta, koska hän joutui elämään todella pienillä varoilla. Siihen aikaan joutui piirtämään paljon räjähdyksiä ja ohjuksia, jotka olivat usein vaikeita töitä. Animaattorin työstä hänelle jäi parhaimpana muistona mieleen uudemman kauden Muumien kanssa työskentely. Animaattorina työskentely oli Oomorille todella hankalaa aikaa ja hän olisi saattanut lopettanut alalla, jos tätä työmahdollisuutta ei olisi tullut. Eniten animen tekemisessä Oomori pitää siitä, kun kaikki kootaan kasaan, jolloin palaset loksahtavat kohdalleen ja syntyy jotain uutta.

Oomori oli ollut pois animen parista 5 vuotta, jolloin hän työskenteli normaalien kuvaustöiden kanssa. Tämän jälkeen häntä pyydettiin taas tekemään animointitöitä. Tuottajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hän päätyi kuitenkin ohjaajaksi Aka-chan to Boku teokseen, josta tuli hänen esikoisohjauksensa. Oomorin suurin innoittaja ja ohjaaja-esikuva on Takahata Isao.

26683

Aka-chan to Boku

Aka-chan to Bokun päähahmo päätyy yhtäkkiä pikkuveljensä huoltajaksi ja löytää tästä itselleen elämänsä tarkoituksen. Oomori pystyi samaistumaan Aka-chan to Bokun tarinaan. Hän oli poissa viisi vuotta animeteollisuudesta ja hän mietti, että tarvitaanko häntä mihinkään. Ensiohjaustyössään hän huomasi, että häntä vielä tarvitaan animen parissa. Hän myös oppi ensiohjauksensa kanssa enemmän siitä, kuinka paljon teoksen tekemisessä tehdään yhteistyötä monien tekijöiden kanssa.

6263

Magical Stage Fancy Lala

Oomori ohjasi Idolitaikatyttö-sarjan Magical Stage Fancy Lalan aikana, jolloin idolit eivät vielä olleet suosiossa. Oomori kertoi, että Fancy Lala on saanut jonkin verran vaikutteita aikanaan hänen katsomastaan Creamy Mami taikatyttösarjasta. Isoimmat vaikutteet tulivat kuitenkin sitä kautta, että Creamy Mamin käsikirjoituksen kanssa työskennellyt Mochizuki Tomomi työskenteli myös Fancy Lalan käsikirjoituksen kanssa. Idolibuumin kautta Fancy Lalasta on tullut kulttisarja.

Koi-Kaze

Koi Kaze

Koi Kaze käsittelee 27 vuotiaan Saeki Koshiroon ja tämän 15 vuotiaan pikkusiskon Kohinata Nanokan rakkaustarinaa. Sisarusten välinen rakkaus on yhteiskunnallisesti kielletty ja Oomori yritti varovaisesti tuoda esiin hahmojen aitoja tunteita ja sitä, mistä ne tulevat. Hän pyrki myös realistisesti kuvaamaan tätä taburakkautta yhteiskunnassa. Koi Kazen aikaan pikkusiskosarjat olivat suosittuja ja sarja aluksi koettiin vain yhdeksi näistä sarjoista. Realistisuus jakoi kuitenkin fanikunnan myöhemmin kahtia. Niihin, ketkä arvostivat Koi Kazea kirjallisuutena ja niihin, ketkä tykkää pikkusiskorakkaustarinoista.

Nykyään joitain animesarjoja tehdään enemmän alkuperäisteosten mainoksiksi. Oomori kertoi, että tätä on tehty jo pidemmän aikaan, mutta tekijänä hän haluaa silti aina tehdä teoksia, jotka toimivat myös omina yksittäisinä teoksinaan.

tumblr_m3kun1ru7i1r6mc3xo1_1280

Gakuen Alice

Gakuen Alicessa päähahmot ovat todella nuoria. Oomorin mukaan yleensä sarjoja tehdään sen ikäisille, mitä sarjan hahmot ovat. Hahmoja yritetään kuvata sen mukaan, mutta yritetään silti tehdä hahmoista sellaisia, että ne toimivat kaikenikäisille.

jigoku-shoujo

Jikogu Shoujo

Jikogu Shoujo on synkempi sarja kuin Oomorin muut ohjaustyöt. Ohjauksen piti olla alun perin toisella ohjaajalla, jonka idea sarjasta oli laittaa ihmisten katkeria kaunoja animeen. Ohjaustyö siirtyi kuitenkin Oomorille, mutta hän yritti toteuttaa edeltäjänsä näkemystä. Oomorille Jikogu Shoujo oli myös pitkästä aikaa sarja, jossa oli aikuishahmoja ja vielä joiden tunteet olivat todella jyrkästi toisiaan vastaan. Oomori sanoi, että tälläista sarjaa oli hänen mielestään hauska tehdä.

E9Fgpak

Durarara!!! ja Baccano!

 

Baccano! on länsimaissa Oomorin tunnetuimpia ohjauksia ja sen juoni on todella epälineaarinen. Oomori kertoi itse tykkäävänsä Baccanon tyylistä, jota on käytetty elokuvissakin ja tästä olikin jäännyt hänelle halu tehdä tällaiseen tyyliin TV-sarjaa. Kun Oomori lähti ohjaamaan Baccanoa, hän yritti ajatella sitä ylhäältä kokotilanteen näkevän katsovan katsojan näkökulmasta. Baccanosta yksi useimmiten kysyttyjä kysymyksiä on, kuka sarjan päähenkilö on. Oomori vastasi tähän, että kaikki hahmot ovat Baccanossa oman tarinansa päähenkilöitä. Baccanon alkuanimaatio muistuttaa Guy Ritchien elokuvan Snatch alkua, mikä lähti siitä, että Baccanon alkuperäisteoksen tekijä piti Snatchistä todella paljon. Tämän takia Oomorikin päätyi katsomaan Snatchin monta kertaa ja halusi tehdä Baccanon avauksesta samanlaisen.  Durarara!! on myös samalta kirjoittajalta kuin Baccano. Oomori kertoi, että ne eroavat siinä, että Baccano kertoo enemmän maailmankatsomuksesta hahmojen ympärillä, kun sitten taas Durarara!! kertoo puhtaasti hahmoista.

Scan3

Natsume Yuujincho

Oomori tunnetaan Japanissa enemmän rauhallisten sarjojen ohjaajana, joten Natsume Yuujincho oli todella luonnollinen valinta. Natsume Yuujinchossa on paljon henkien ja ihmisten välistä keskustelua. Oomori yritti ilmaista henget ja ihmiset samanlaisina elävinä olentoina, eikä niitä yritetty erottaa millään filtterillä toisistaan. Tällöin henget selkeästi vaikuttivat olevan osa maailmaan. Henkien kanssa käytettiin paljon erilaisia kikkoja, jotta saatiin ilmaistua henkien tuntemuksia, koska suurimmilla osilla hengistä ei ollut kasvoja.

shot0001.png

Kuragahime

Kuragahime kertoo meduusanörtistä ja tämän nörttikavereista. Tällaisten stereotyyppisten hahmojen kanssa Oomori halusi tuoda esille sitä, kuinka hahmot muuttuvat, kun ne tuodaan pois siltä omalta nörttialueelta ja kuinka erilaiset hahmot reagoivat samanlaisiin tilanteisiin. Kuragehimen alkutunnari pursuaa viittauksia Hollywood-elokuviin. Tämän Oomori sanoi olevan hänen oma harrastus.  Kuragahimen alkuperäisteoksen otsikot ovat täynnä Hollywood-viittauksia ja Oomori yhdessä mangakan kanssa pohti, miten nämä saataisiin animeen.

Samurai.Flamenco.full.1667610

Samurai Flamenco

Samurai Flamenco sai alkunsa siitä, että animaatiostudio Manglobe oli tehnyt Samurai etuliitteellä paljon sarjoja ja nyt oli päätetty, että tehtäisiin sarja nimellä Samurai Flamenco. Samurai Flamencossa sarjan tyyli muuttuu monta kertaa rajusti sarjan aikana. Tämä tehtiin sen takia, koska sarjan päähenkilö Masayoshi on sellainen hahmo, joka puolustaa oikeutta. Tyylinmuutoksilla yritettiin tuoda esiin eri ihmisten erilaisia näkökulmia oikeudesta.

Oomori sanoi haastattelun lopuksi kaikille, että haluaa jatkossakin tehdä töitä, joista kaikki voisimme nauttia ja hän toivoi, että jatkaisimme kannustamista.

Teksti                                                                                                                                            Editointi

Tsuokari

Tsuokari

Reiska

Reiska

 

Desucon Frostbite 2016 – Atsushi Abe Maagisista indexeistä karkkikauppaan

Atsushi Aben tunnetuimmat roolit ovat ehdottomasti Toaru Majutsu no Indexin Kamijou Touma, Bakumanin Mashiro Moritaka ja viime vuonna toisen kauden päätökseensä saaneen Yowamushi Pedalin Touichirou Izumida.

BF9D0596.jpg.1200x1200_q85_progressive

Atsushi Abe Frostbite 2016                                   (Kuva Matias Tukiainen)

Abe piti jo nuorena animesta ja katsoikin sitä paljon, vaikka vanhemmat eivät siitä hirveästi pitäneet. Sen ajan suosikkianime hänellä oli Tenkuu no shiro Laputa eli Laputa -Linna taivaalla. Tähän liittyen hän kertoi, että joka vuosi, kun Japanin televisiossa näytetään Laputa, on ihmisillä elokuvan tietyssä kohdassa tapana twiitata ”Balse”, mikä on nyt toistunut vuodesta 2011 saakka.

Abe oli nuoresta pitäen innostunut näyttelemisestä ja ala-asteen neljännellä luokalla hän mietti, että olisi kiva alkaa ääninäyttelijäksi. Yliopiston lopussa, kun piti päättää, mitä pitäisi tehdä työksi, päätti hän lähteä ääninäyttelijäksi. Yliopiston jälkeen Abe kävi ääninäyttelykoulutuksen, jossa opiskeltiin perinteisiä äänentuottoharjoituksia, kaunista japania ja perinteistä japanilaista tarinankerrontaa eli Rakugoa. Ensimmäistä rooliaan Abe jännitti todella paljon, koska hän näytteli näyttelijöiden kanssa, joita oli kuunnellut lapsesta saakka.

Touma_Kamijou

Toaru Majutsu no Index – Kamijou Touma

Kamijou Touma animesta Toaru Majutsu no Index oli Aben läpilyöntirooli ja hahmo oli juuri sellainen, jota hän oli halunnutkin näytellä. Sankarihahmo, joka ei aina pärjää taisteluissa, mutta loppua kohden aina selviää vaikeista tilanteista ja pelastaa sankarittaret. Touma on Abelle myös tärkeä rooli, koska se avasi paljon ovia alalla. Abe myös toivoi, että sarjalle tulisi vielä kolmas kausi, jotta pääsisi vielä näyttelemään Touman roolissa.

.

Saikou

Bakuman – Mashiro Moritaka

Mashiro Moritakan rooli oli Abelle unelman täyttymys, koska mies ääninäyttelijöille Japanissa yksi tavoitteista on päästä Shounen Jumpin sarjan päähahmon rooliin. Roolin kautta hän pääsi myös vierailemaan Shueishan toimistolla, koska sarja sijoittuu osittain sinne. Sarja oli Abelle tuttu jo ennestään ja se oli hänen mielestä loistava shounen manga ja vaikka olikin hieman erikoinen manga Jumppiin, se silti toi hahmojen tunteet esille shounen manga tyyliin. Sarjan myötä hän oppi myös paljon mangakan työskentelystä, josta sarja kertoo.

tumblr_lzwdruMeqd1rphjxco1_500

Card Fight Vanguard – Suzugamori Ren

Cardfight Vanguardissa Abe näytteli pahiksen roolissa Suzugamori Reninä. Pahiksen näytteleminen oli kuulemma todella hauskaa, koska sankareiden kanssa ei pääse leikkimään niin paljon ja pahisten näyttely on paljon vapaampaa. Roolissa oli myös hauskaa se, että hahmot aloitettiin puhtaalta pohjalta aina uuden kauden kanssa. Abe on myös innokas pelien ystävä ja hän kertoikin, että Cardfight Vanguardin animetiimin kanssa tuli myös pelattua korttipeliä, josta sarja on tehty. Abe on tiimin sisällä hallitseva mestari.

tumblr_no65jyHcbr1qmlmyuo1_500

Gunslinger Stratos – Kazasumi Tooru

Gunslinger Stratoksen tekemisessä hän oli mukana alusta saakka, koska teki myös peliin äänet. Hän sanoi olevansa myös pelin massakuluttaja. Päähahmo Kazasumi Toorusta on kaksi eri versioita. Pelin puolella versiot päätettiin pitää samanlaisena, mutta animessa sitten taas päätettiin kahden maailman erilaisuuden takia tehdä hahmon eri versioista erilaiset, jonka takia Abesta tuntui kuin olisi tehnyt kahta roolia.

tumblr_inline_nh87i3PmzV1rin618

Yowamushi Pedal – Izumida Touichirou

Yowamushi Pedalin Izumida on Aben suosituimpia rooleja ja kunniavierasohjelman alussa kuuluikin hahmon tavaramerkkihuutoa ”ABU” (ABS) yleisöstä. Abe oli alun perin hakenut Todon rooliin, mutta animen ääniohjaaja halusikin Aben Izumidan rooliin. Izumidan hahmo on todella vakava, mutta kuitenkin vähän kummallinen, mutta ääniohjaaja sanoi roolin kuitenkin sopivan Abelle. Aben kollegatkin sanoivat, että hän saanut sopivan roolin itselleen.

Kokonatsu

Dagashi Kashi – Kokonatsu Shikada

Aben uusimpana roolina on nyt talvikaudella 2016 käynnissä olevan Dagashi Kashin miespäähahmo Kokonatsu Shikada. Sarjan päähahmolla on syvä rakkaus karkkeja ja mangaa kohtaan. Slice of life komedia sarjaa on Aben mielestä todella hauska näytellä. Studion väki on myös tuonut paljon Dagashi karkkeja studiolle, jotta niistä pääsee nauttimaan tauoilla. Sarjan hahmot ovat eksentrisyyteen saakka innostuneita tykkäämistään asioista ja Abe kertoikin, että roolien kautta tulee tutustuttua aiheisiin enemmän. Esimerkiksi Dagashin takia on tullut käytyä karkkikaupassa ja Yowapedan takia katsottua Tour de Francea.

Abe työskentelee myös radiossa, mikä eroaa normaalista ääninäyttelytyöstä sillä, että se on enemmänkin kuin istuisi ystävän kanssa juttelemassa. Radio on tällä hetkellä noin 30% Aben työskentelystä, johon kuuluu myös Nico Nicon live-lähetykset.

Ääninäyttelijöiden muodostamat ”bändiryhmät’’ ovat nykyään yleisiä ja Abe myös kuuluu tällaiseen. Ryhmän nimi on J-Addict. Abe kertoi päätyneensä bändiin aivan normaalisti koe-esiintymisen kautta ja hänen mielestään on hienoa päästä laulamaan ammattilaisten säveltämiä kappaleita.

Lopuksi hän kertoi tällä hetkellä pitävänsä todella paljon käynnissä olevasta Shouwa Rakugo Shinjuusta, koska sen ääninäyttelijät ovat todella loistavia. Aben mielestä kaikista parasta ääninäyttelijän työssä on ollut se, että pääsi tulemaan Desuconiin. Desucon on hänen mukaan lämmin tapahtuma ja siellä näkyy kävijöiden ja tekijöiden rakkaus animea kohtaan. Frostbite on Aben ensimmäinen vierailu Pohjois-Euroopassa. Animessa sitä on kuvattu aina todella mystisenä paikkana, eikä Suomi pettänyt Aben odotuksia. Abe aikoo kertoa työkavereilleen Japanissa, kuinka hienoa Suomessa ja Desuconissa oli käydä.

Teksti                                                                                                                                             Editointi

Tsuokari

Tsuokari

Reiska

Reiska