#29 – Kesäkauden välietappi: Kotiruokaa, kierrätystä ja banaanikissoja

Kesäkauden välietappi, mitä katotaan ja suositellaan. Jefre ei taaskaan oo kattonu kaikkia käsiteltäviä koska ei kato koskaan hyviä sarjoja ku se kattoo vaan pikkutyttöidoleita. Neljäntenä puhumassa on melkeinpä jo vakiokalustoon kuuluva Hamppa.

”Harebare Fanfare” by MimiMemeMIMI (Amaama to Inazuma OP)

Timecodet:
1:21 – Amaama to Inazuma (Sweetness and Lightning)
12:30 – LoveLive! Sunshine (+Jefre esittää tietävänsä vihdoinkin jotain mitä muut ei )
20:40 – Re:Zero
26:45 – Days
33:00 – D.Gray-man Hallow
40:38 – Mob Psycho 100
50:47 – 91 Days
57:00 – Planetarian (+Rewrite)
1:04:40 – Thunderbolt Fantasy
1:07:40 – Alderamin in The Sky
1:17:15 – Jojo on hyvä…seuraava
1:19:00 – Berserk
1:30:15 – Bananya
1:36:00 – New Game!

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Ku sus nus nais, ni synt sus laps. – Susilasten ensimmäisen pokkarin lyhyenläntä arvio.

Susilapset

Mangan suomenkielinen kansikuva

Alkuperäinen nimi: Ookami kodomo no Ame to Yuki.

Mangan piirtänyt: YU

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sivumäärä: 156

Kääntänyt Japanista suomeksi: Suvi Mäkelä

Julkaisu: Sangatsu Manga

Sen voin jo näin aluksi todeta, etten osaa viroa tai mitään tuon tyylistä kieltä, mitä otsikossa käytin, mutta kun mietin ”hauskaa” otsikkoa ei-niin-hauskan mangan ensifiiliksille, niin tuollainen vihjaava ja hieman härski otsikko tuli ensimmäisenä mieleen.

Susilapset (alkuperäiseltä nimeltään Ookami Kodomo no Ame to Yuki) perustuu Mamoru Hosodan samannimiseen rankkaan animaatioelokuvaan, joka kertoo yliopisto-opiskelija Hanasta sekä hänen kaikenkarvaisista rakkaudentuotoksistaan, Amesta ja Yukista. Mistä tämä johtuu, te kysytte? Noh, Hanan yliopistoaikainen romanssi onkin sata vuotta sitten sukupuuttoon kuolleiden japaninsusien jälkeläinen. Tämän pariskunnan perhe-elämä saa rauhallisen yhteiselon sekä kahden lapsen jälkeen yllättävän käänteen, joka muuttaa perheen tilannetta hankalampaan suuntaan.

Mun on paljastettava eräs asia: En ole katsonut alkuperäistä elokuvaa, johon tämä perustuu, joten en voi lähteä vertaamaan animen sekä mangan eroja. Mutta se mitä voin sanoa tästä mangasta on se, että hitto vie tämä on koukuttavaa luettavaa, sillä tämä tuli luettua nopeasti ja jäi miettimään että mitähän tapahtuu seuraavaksi (tämä myös todistaa sen, että draama on allekirjoittaneen suosikkigenrejä mangassa).

Piirtotyyli mangassa oli mukava silmälle. Myös mangan lopussa heitetyt tsempit mangaversion piirtäneelle Yu:lle toi hymyn meikäläisen kasvoille, sillä ne menivät mielestäni oikeaan osoitteeseen. Tulen varmasti ostamaan myös kakkos- ja kolmososan.

Suvi Mäkelän tekemä suomenkielinen käännös taas oli oikein onnistunut, mikään siinä ei jäänyt hiertämään. Julkaisu taas on tavanomaista Sangatsu Mangaa, laatu on hyvää, mutta sormiin jää joistain sivuista mustetta, en tiedä mistä johtuu. Alun värisivut on todella mukavaa plussaa!

Suosittelenko Susilasten hankkimista ja sen lukemista? Kyllä, kyllä suosittelen. Tämä saa myös harkitsemaan alkuperäisteoksen katsomista, sillä nyt kun olen lukenut tätä, alkaa sen animeversio kutsumaan houkuttelevasti meikäläistä. Arvosanaa en ala näissä artikkeleissa antamaan, johtuen siitä, etten voi antaa kuin hyväksyvän, harkitsevan tai hylkäävän arvosanan.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

#27 – Kesäisen Desun kaiku

Tässä linkki Podcastin kuunteluun.

Mixcloudin widget ei halunnut tällä kertaa olla yhteistyössä, joten mennään näin.

Siniristiotakujen kaikukopasta kuuluu jälleen kesäisen Desun kaiku. Eli puhutaan ensimmäisestä kokonaan täysi-ikäisille tarkoitetusta KesäDesusta vuosimallia 2016.

Podcastissa mainittu blogipostaus:

Fujoshiluola: Miksei ohjelma kiinnosta v2: The Reckoning

Alku- ja loppukappaleet:

Johnnys WEST – Gyakuten Winner (Phoenix Wright Anime OP)

Ringo Aoba – Rakuen no Tobira (Euphoria OP)

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Minä ja hassu pulpettinaapurini – Arviossa Tonari no Seki-kun (mangaversio)

Sarjan nimi: Pulpettinaapurit

Mangaka: Takuma Morishige

Sivumäärä: 166

Julkaisija/kustantamo: Tammi/Punainen Jättiläinen

Käännöstyö Japanista suomeksi: Antti Valkama

Mangan suomenkielisen version kansikuva

Mangan suomenkielisen version kansikuva

Huom! Sarja on arvosteltu sen ensimmäisen pokkarin perusteella.

Seki-kun kertoo Yokoista, tunnollisesta koulutytöstä, joka haluaisi vain opiskella rauhassa. Hänen ainoa ongelmansa tuon rauhallisuuden saavuttamiseksi on hänen vasemmalla puolellaan istuva pulpettinaapuri Seki, joka vain puuhaa kaikkea muuta kuin opiskelee. Dominoita, shogia, postipalvelua, pulpetinkannen kiillotusta… you name it, Seki does it.

Tutustuin itse Seki-kun -sarjaan sen 21-jaksoisen animen kautta, kun Tsuokari (eräs blogimme kirjoittajista), sitä kehui Yokoin ääninäyttelijän (Kana Hanazawa) kautta. Sarja oli jo animeversiona tosi lämminhenkinen ja pudottikin tuolilta joka kerta. Aloin sitten animen jälkeen kiinnostua sen mangaversiosta ja monesti mietinkin, ostanko sen englanninkielistä julkaisua, kunnes ehdotin sitä Tammen mangakustantamon päähän kun sen toimittaja Antti Valkama kysyi jotain varsin maanläheistä mangaa. Ilmeisesti ehdotukseni iski läpi ja nyt sitä on käännetty jo kahden pokkarin verran nimellä Pulpettinaapurit. (Tänks, Antti-setä :))

Seki-kun koostuu lyhyistä tarinoista, jotka alkavat Yokoin sivusilmäilyllä Sekin leikkejä kohtaan yrittäen samalla toppuutella häntä koska opettaja voi nähdä. Tarinan edetessä Yokoi on kuitenkin niin syvällä Sekin leikeissä mukana, ettei opiskelusta tule koko oppitunnin aikana yhtään mitään.

Mangaversiossa on mukana myös monta lyhyempää tarinaa, jotka eivät ole päässeet animeversioon mukaan. Esimerkiksi 1. pokkarissa oleva kissatarina, jossa Seki on kuljettanut mukanaan kissoja kouluun ja Yokoi eläinrakkaana ihmisenä haluaisi niitä leikittää ja rapsuttaa, mutta koska Seki on Seki, ei Yokoi lukuisista yrityksistä huolimatta pääse niitä rapsuttelemaan vaan joutuu tyytymään tappioonsa.

Nyt kysytte, pidänkö Seki-kunista mangana? Kyllä pidän. Se on sopivaa luettavaa vaikkapa bussissa istuessa tai nukkumaanmenoa helpottaessa kun sen lukee suht nopeasti eikä sillä ole syvällistä juonta. Vaikka sarjan vitsit menevät muutaman kerran jälkeen toistaviksi, onnistuu sarja toimittamaan sen mitä pitääkin. Kevyen lukukokemuksen. Koska en ole taideihmisiä, niin en lähde sen piirtotyyliä arvioimaan. En myöskään osaa sanoa painojäljestä paljoa mitään, sillä en löytänyt siitä mitään valittamista.

Aika vaan näyttää, että iskeekö Seki-kunin pulpettileikit suomalaisten manganlukijoiden naurunhermoon jotta se saisi jatkoa.

Annan Seki-kunille hyväksyvän yläpeukun. Jatkoon ehdottomasti.

Jefre Akemire

Jefre Akemire

Tonin ja Hannun turinatuokio – Magic Knight Rayearth: Taikasoturit

4279

Nostalgian siipien havinaa on tämänkertaisessa auditiivisessa ilotulituksessa kun Toni (Jefre Akemire) Jefremoff ja Hannu (TheHande) Mäkinen jutustelevat CLAMP:n parikymmentä vuotta vanhoista Taikasotureista eli Magic Knight Rayearthista ja spoilereilta ei vältytä, vaikka sitä kovasti yritetäänkin. Kuulijaa on varoitettu!

Käykää katsomassa Hannun YT-kanava🙂

Hannun YouTube-kanava

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

#26 – Cooleimmat Sankariakatemian Kabaneerit (Kevätkausi 2016)

Siniristiotakut puhuvat kevätkaudesta sekä sen sarjoista.

Lista niistä:
Haven´t You Heard? I´m Sakamoto
Joker Game
My Hero Academia
Macross Delta
Re:Zero
JoJo´s Bizarre Adventure Part 4: Diamonds Are Unbreakable
The Kabaneri of The Iron Fortress

Pikamaininnat:
Kuromukuro
Magi: The Adventure of Sinbad
Shounen Ashibe GoGo Goma-chan!
Aikatsun neljäs kausi ja Aikatsu Stars!
Kuma Miko: Girl Meets Bear
Ace Attorney: The Animation

Grafiikasta vastannut: HS STUDIO // Sami Hartikainen 
Sami Hartikainen: https://twitter.com/Imaschi 
HS STUDIO: http://hs-studios.weebly.com/

Talvikausi 2016 Reiskan silmin

Kun lähdin katsomaan talvikauden tarjontaa, en aluksi hirveämmin löytänyt animeita, jotka olisivat itseäni kiinnostaneet. Lopulta sitten päädyin katsomaan aika monta animea ihan vain suosituksien perusteella. Loppujen lopuksi talvikauden tarjonta oli ihan okei. Mitä sitten tulikaan katsottua talvikaudella?!

 

Dagashi Kashi

dagashi2

Dagashi Kashia on helppo pitää talven kauden omana DanMachina tai Umaru-chanina. Hahmoa nimeltä Hotaru spämmittiin ympäri Internettiä valtavasti animen pyöriessä, mutta käytännössä animesta tai hahmosta ei ole kuultu hirveästi kauden loputtua. Itse animehan on karkkikaupan ympärillä pyörivä slice of life ja oikeastaan ainut mieleenpainuva asia oli erilaiset karkit, mitä anime esitteli. Dagashi Kashin huumori on melko perverssiä, mutta laimeaa. Huumori luottaa ehkä turhankin paljon kaksimielisyyksiin ja vitsit on niin helposti arvattavia, ettei niille jaksa nauraa. Hahmoissakaan ei mielestäni ole mitään mainitsemisen arvoista. Hyvin keskinkertainen piirretty, joten katsomattakin pärjää, ellei ihan väkisin halua katsoa.

 

Haikyuu!! Second Season

Haikyuu2

Pidin Haikyuun ekasta kaudesta kovasti, eikä toinen tuottanut pettymystä. Juonesta ei ole hirveästi sanottavaa. Käytännössä alkupuoli on harjoittelua seuraavaan turnaukseen hyödyntäen asioita, mitä opittiin edellisessä turnauksessa. Hitoka on hahmokaartiin oiva lisäys ja on mielestäni paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin Kiyoko, jonka rooli lentopallojoukkueen pyörittämisessä on sama. Tuotantoarvo toisella kaudella on edelleen erinomainen, ellei jopa hieman ensimmäistä parempi. Ainut huono puoli toisessa kaudessa on se, että se jää tosi pahasti kesken. Turnauksen finaali jätetään seuraavalle kaudelle, jota saadaan vielä odottaa syksyyn asti. Ensimmäisestä kaudesta pidäneet pitävät varmasti Haikyuun toisesta kaudesta.

 

Osomatsu-san

osomatsu

Osomatsu on ehdottomasti yksi hauskimpia animeita, joita on tullut lähivuosina. Huumori on melko monipuolista. On animeparodiaa, alapäähuumoria, neljännen seinän rikkomista ja muuta hauskaa. Animen rakenne vaihtelee myös ajoittain. Joissain jaksoissa on paljon lyhyitä sketsejä ja välillä yksi sketsi saattaa kestää kokonaisen jakson. Kuten hyvään komediaan kuuluu, värikkäitä hahmoja on paljon, eikä tämän takia samoja vitsejä kierrätetä liikaa. Jos hyvä komedia-anime kiinnostaa, niin vilkaiskaa ihmeessä. Karamatsu on paras matsu.

 

Dimension W

Dimension

Dimension W oli yksi niitä animeita, joilta jäin odottamaan aika paljon. Animen OP on todella mukaansatempaava ja animen visuaalisuus sekä cyberpunkteemat herättivät mielenkiintoni. Tykkään myös paljon Dimension W:n protagonistista, koska hän vaikuttaa siltä, ettei oikein kuulu aikansa yhteiskuntaan.

Olisin ehkä pitänyt Dimension W:stä hieman enemmän, jos se olisi ollut episodinen anime. Animen viimeinen ja pisin arcci ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, ja tuntui, että tarinalle oli saatava nopeasti loppu. Myöskään muihin hahmoihin ei hirveän hyvin päästä tutustumaan, eikä hahmokehitystä hirveästi ole. Dimension W olisi voinut olla paljon parempi, mutta en sitä sysisurkeana animena pidä kuitenkaan.

 

Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu

Rakugo

Rakugo on ehdottomasti suosikkianimeni talvikaudelta. Ensimmäinen jakso oli 45 minuuttia ja toi hyvän kuvan siitä, minkälainen anime tulee olemaan. Toisessa jaksossa se hyppääkin ajassa paljon taaksepäin ja kertoo kasvutarinan kahdesta pojasta, mikä kestääkin sitten toiseksi viimeiseen jaksoon asti. Päähenkilöt Yakumo ja Sukeroku ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mikä tekee heidän suhteestaan tosi mielenkiintoisen sekä animen sivuhahmot tuovat hahmosuhteisiin lisää mielenkiintoa ja sopivasti draamaa. Rakugo on myös melko tunnerikas anime, mikä tuli positiivisena yllätyksenä (en ole aiemmin katsonut Josei-genren animeita). Myös animessa esitetty rakugoteatteri oli todella viihdyttävää seurattavaa. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan. Animen toinen season on jo työn alla, joten jään innolla odottamaan.

 

Sekkou Boys

sekkouboys

Sekkou Boys on mielestäni oikein hauska lyhytanime. Idoliparodiana se on varsin toimiva. Jos idea veistoksista idoliryhmänä on mielestäsi huvittava ja jaksaisi sinua viihdyttää, niin saatat ehkä pitää siitä. Rehellisesti mulla ei ole hirveästi sanottavaa Sekkou Boysista.

 

Hai to Gensou no Grimgar

Grimgar

Grimgar on ehdottomasti yksi kauden yllättäjistä. Sen sijaan, että se olisi yrittänyt olla uusi SAO tai Log Horizon, Grimgar kertoo hahmoista, jotka elävät roolipelimaailmassa kuin se olisi heille normaalia elämää. Ison vaikutuksen Grimgarissa teki se, että se käytännössä toimii kuten oikea maailma. Kaikki maailman hirviöt ovat lihaa ja verta sekä ovat ajattelevia olentoja, jotka käyttävät taktiikoita ja tuntevat kipua. Käytännössä Grimgarin maailmassa tappaminen tarkoittaa kylmäveristä murhaamista. Tästä hyvä esimerkki on 2. jakso, jossa päähenkilöiden joukko taistelee yhtä goblinia vastaan.

Visuaalisesti Grimgar on vaihteleva. Välillä on tosi hyvää animaatiota, kun taas joskus anime muistuttaa hieman PowerPoint-esitystä. Taustat on taas tosi upeita koko animen ajan ja tuovat hyvin tunnelmaa. Soundtrack on tosi hyvä ja tykkäsin, kuinka musiikkia käytettiin yleensä vain taisteluissa ja kaupunkikohtauksissa. Muutenhan Grimgarissa ei yleensä ole musiikkia taustalla.

Jos jotain huonoa on mainittava, niin yhdessä jaksossa on päätetty tehdä täysin turha lyhyt kertomus, mitä tulee tapahtumaan parin minuutin päästä, joka pilasi minulle koko kohtauksen, kun se viimein tapahtui. Tuli sellainen olo, että anime pitää minua täysin idioottina. Mutta yleisesti ottaen tykkäsin Grimgarista kovasti. Jos roolipelianime kiinnostaa, niin vilkaise ihmeessä.

 

Mobile Suit Gundam: Iron-Blooded Orphans

Gtekketsu

Uusin vaihtoehtouniversumiin sijoittuva Gundam oli varsin hyvä ja hieman erilainen kuin Gundamit yleensä. Iron-blooded Orphans on paljon hahmosuhdepainoitteisempi Gundam, eikä keskity läheskään niin paljon sotaan ja poliittiseen juonitteluun kuin muut näkemäni Gundamit (alkuperäinen + pari OVA:a). Sotaa ja politiikkaa on tuttuun tapaan silti mukana, kuten myös Gundam-sarjoihin liittyviä peruspiirteitä. Tapa, miten Iron-Blooded Orphans käsitteli newtypeja oli todella kiehtova. Se tuntui alkuperäistä Gundamia huomattavasti realistisemmalta.

Gundamin toiminta oli näyttävää, mitä sopii odottaa Sunrisen ykkösmechafranchiselta. Olen tosi iloinen siitä, että käsinpiirrettyä mechaa vielä tehdään. Tietysti pieniä jälkiä kiireellisyydestä näkyy aina silloin tällöin, mitä tulee kaikkeen muuhun animaatioon. Soundtrackilla ei ollut OP-biisejä lukuunottamatta mitään mieleenpainuvaa, mutta soundtrack oli animeen sopiva.

Ensimmäinen asia, mikä itseäni jäi hieman vaivaamaan, on hahmo nimeltä Mikazuki johtuen siitä, että hän on puhtaasi tappokone, joka on vähän hajuton ja mauton. Ehkä animen toinen season korjaa asian. Toinen asia on se, että mielestäni Iron-Blooded Orphansin eka kausi tuntui loppuneen ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Toinen kausi on vasta tuloillaan, joten lopullisen tuomion pystyn antamaan vasta sen päätyttyä. Suosittelen silti vilkaisemaan, jos mecha-animet kiinnostaa ja vaikket Gundamia olisi katsonutkaan.

 

Kanojo to kanojo no Neko: Everything Flows

KanojoNeko.jpg

Makoto Shinkain alkuperäinen Kanojo to Kanojo no Neko oli varsin loistava, eikä lyhytanime ole mielestäni yhtään huonompi. Se kertoo koskettavan tarinan kissasta ja tämän omistajasta. Tarina on suurimmaksi osaksi kerrottu kissan näkökulmasta, mistä pidin kovasti. Pidin myös paljon animen rauhallisesta tunnelmasta. Olisin mielelläni katsonut pidempäänkin kuin neljä jaksoa.

 

Ojisan to Marshmallow

Ojisan

Ojisan to Marshmallowta voisi kuvata sellaiseksi hyvänmielen animeksi. Se on hauska tilannekomedia, joka kertoo hellyyttävän tarinan Higestä (lihavasta miehestä, jonka suurin intohimo on vaahtokarkit) ja Iorista (nuoresta naisesta, joka on syvästi rakastunut Higeen). Jaksot ovat noin 3 minuutin pituisia, mikä on yhdelle sketsille ihan hyvä mitta. Suosittelen kovasti, jos löytyy noin 40 minuuttia aikaa lyhyeen komedian nälkään.

 

Boku Dake ga Inai Machi

BokMachi

Monien mielestä BokuMachi on kauden ehdottomasti paras anime ja potentiaalisesti vuoden paras, mutta en oikeastaan ymmärrä miksi. BokuMachi vaikutti ekassa jaksossa ihan lupaavalta aikamatkailu-murhamysteeriltä, mutta siihen se oikeastaan jäi. Se ei tehnyt sen jälkeen mitään, mikä olisi tehnyt vaikutuksen. Ne kaksi mielenkiintoisinta asiaakin muodostuivat täydeksi farssiksi, mitä pidemmälle anime eteni. Ensinnäkin aikamatkailu on aivan puhdas juonielementti, eikä sen toimivuutta selitetä missään vaiheessa. Murhamysteerinä se on vielä huonompi johtuen siitä, että koko animessa on yksi ainut henkilö, jota voi kunnolla edes epäillä murhaajaksi ja murhaajan identiteetti on mahdollista selvittää todella aikaisin. Itsehän selvitin murhaajan vasta jaksoa ennen paljastusta, koska animen antama vihje on aivan törkeän ilmeinen. Pelastettavista hahmoista Hinazuki on ainut, joka ehtii saamaan kunnolla screen-timea ja muut kiirehditään läpi jaksojen puutteessa. En pitänyt BokuMachista lainkaan, enkä siksi suosittele sitä.

 

Dropatut animet.
Nurse Witch Komugi-chan R

Komugichan
Nurse Witch Komugi-chan R on varsin hauska taikatyttöparodia-anime, mutta loppujen lopuksi siinä ei ollut oikein mitään, mikä olisi jaksanut pitää itseni kiinnostuneena pidemmälle kuin muutaman jakson.

 

Musaigen no Phantom World

PhantomWorld

Vaikka en olekkaan KyoAnin suurin fani, niin Phantom World on ensimmäinen KyoAni-anime, josta en oikeasti pidä. Pelkkä promokuvakin on mielestäni poistyöntävä. Hyvänä puolena voidaan mainita tietenkin visuaalit. Animaatiojälki on todella hyvää, mitä yleensä KyoAnilta osaa jo odottaakin. Mikään muu ei sitten Phantom Worldissa miellyttänyt.

Isoin vika lienee siinä, että Phantom World muistuttaa niin paljon tyypillisiä ranobesovituksia, jotka ovat vahvasti suunnattu otakuyleisölle. Hahmot ja tarina ovat aika meh, eikä animen huumorikaan nappaa yhtään. Kuusi jaksoa jaksoin katsoa.

Toivon, että KyoAni kiinnittää ensikerralla enemmän huomiota siihen, mitä adaptoivat, koska en halua niinkin hyvän studion potentiaalia käytettävän tällaiseen roskaan. Koe no Katachin elokuvasovitusta odotellessa.

 

Reiska

Reiska