Katsaus katsomiini animesarjoihin (Syksy 2018)

Aina välillä elämässäni on hetkiä jolloin pystyn katsomaan animesarjan jos toisenkin. Ajattelinkin nyt että voisin hieman availla mitä animesarjoja olen katsellut viime aikoina ja mitä olen mieltä niistä.

 

Citrus (Passione, 2018)
  • Aloitetaan postauksen lista pinon heikoimmasta. Sain katsottua Citruksen loppuun ollessani matkalla Traconiin ja voi jeesus, tämä sarja sai minut paikoitellen vihaiseksi juuri näiden viimeisten jaksojen aikana. Se toi mielestäni liian myöhään uusia hahmoja mukaan ja yritti sen myötä saada draaman kaarta jotenkin luotua. Tuntui muutenkin lopussa että tämä jäi jotenkin kesken. Onko se manga sitten sellainen että sitä kannattaisi alkaa lukemaan? Kertokaa onko se ollenkaan hyvä? Ainakaan animen tämän hetkisessä tilassa se ei ole kovin hyvä…

 

Mahou Shoujo Site (production doA, 2018)
  • En pitänyt tätä sarjaa kovin minään aloittaessani sen ja ennakkoluuloni tätä kohtaan olivat noh, negatiivisen puolella, mutta edetessä se onnistui mielestäni tekemään asioita oikein ja loppua kohden se osoittautui oikein muikeaksi “Madokan perilliseksi”. Olen kuullut että tämä on spin-off Mahou Shoujo Apocalypse -mangaan, joka alkoi itse asiassa kiinnostaa tämän katsottuani. Eräs mielipide sanoo ettei pidä siitä koska se on jäätävää höyryävää härän paskaa, mutta itse olen avoimin mielin.

 

Sayonara Zetsubou-sensei (Shaft, 2007)
  • Komediaa! Mustaa komediaa! Masisteleva opettaja ja luokka täynnä idiootteja! Tästä on tehty Sayonara Zetsubou-sensei ja voe tokkiinsa, se kyllä osaa viihdyttää ja painella oikeita nappuloita. Se on myös nimensäkin mukaisesti sellainen sarja, joka saa pahimmankin masennuksen katoamaan ja on mielestäni yksi parhaimpia komedia-animeita joita olen nähnyt. Suosittelen vilpittömästi kokeilemaan.

 

Seikon no Qwaser (Hoods Entertainment, 2010)
  • Mistähän aloittaisin… Tämä sarja on tämän listan “guilty pleasure”. Tämä on kaikessa absurdiudessaan, ällöttävyydessään ja häröydessään niin huono että se on hyvä. Sarja, joka pystyy pervoilemaan ihan vain tarinan turvin. Seikon no Qwaser on sellainen tapaus jota ei voi ja ei pidä ottaa vakavasti, sille pitää pystyä nauramaan että siitä voi edes jotenkin nauttia. Mikä on sen pääpointti? Noh, se selviää sillä että katsot sen itse!
Ima, Soko ni Iru Boku (AIC, 1999)
  • Sarja, joka on ollut tovin katsomislistallani sattui löytymään Traconista 15€ hintaan kirpputorilta ja ajattelin että tässäpä olisi hyvä motivaattori katsoa tämä nyt. En muista, missä yhteydessä siihen tutustuin, olikohan Reiskalle suositeltu tätä, mutta itse otin kopin tuosta ja lähden avoimin mielin katsomaan. Odotin ehkä hieman positiivisempaa animekokemusta, mutta sainkin Made in Abyssmaisen tarinan, joka sisältää lapsisotilaita, orjuutta ja kaikenmoista kurjuutta. Juuri sellaista minä animelta tällä hetkellä halusinkin…

 

Jefre Akemire

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s