Edellinen Tokion reissuni josta kirjoitin alkuvuodesta 2016 oli varmaan siistein ulkomaan reissu, jonka olen koskaan tehnyt. Siitä lähtien on ollut halu käydä Japanissa uudestaan. Toinen Japanin reissu tuli silloin tällöin puheeksi, kunnes Huhtikuussa Tsuokari kysyi minulta, haluaisinko lähteä hänen ja Hampan kanssa viikoksi Tokioon. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto. Varasimme lennot ja majoituksen alle kaksi viikkoa myöhemmin. Tämän jälkeen alkoi kova suunnittelu, mitä haluttiin tehdä reissussa. Omana kiinnostuksena oli käydä paikoissa, joissa emme päässeet käymään viime reissulla syystä tai toisesta.

Sitten saapuikin syyskuu. Meillä kävi todella hyvä tuuri istumapaikkojen suhteen. Saimme paikat lentokoneen etuosasta, missä oli kaikista eniten jalkatilaa. Tälläkin reissulla lentäminen jännitti tosi paljon, mutta sekin jännitys meni ilmaannousemisen jälkeen. Pari olutta myös auttoi rauhoittamaan mieltä. Lento oli jälleen noin kymmenen tuntia, mikä meni ihan mukavasti lentokoneen viihdejärjestelmän parissa. Japan Airlinesilla oli myös yllättävän hyvät safkat. Yritimme myös hieman nukkua, koska olisimme perillä Tokiossa yhdeksältä aamulla paikallista aikaa. Lentokoneen penkeissä nukkuminen ei ollut mitenkään erityisen mukavaa, joten eihän siitä mitään tullut.

Astuimme koneesta ulos ja huomasimme välittömästi, että ilma oli tosi lämmin. Vaikka tiesimme entuudestaan, että hyvin kesäisiä lämpötiloja oli luvassa, niin tuli silti hieman yllätyksenä, kuinka kuumalta ilma tuntui. Japanin lämpötila tuntui paljon kuumemmalta kuin miltä vastaava lämpötila tuntuisi Suomessa, mikä johtuu erilaisesta ilmastosta. Kuumuuteen tosin tottui aika hyvin viikon aikana.

Kuten viime reissulla, ensimmäiselle päivälle ei ollut erityisemmin isoja suunnitelmia. Hankimme Hampalle suica-kortin ja lähdimme matkalle kohti Ryogokua, jossa meidän majoituksemme sijaitsi. Perille päästyämme huoneemme ei vielä ollut vapaa, joten jätimme laukkumme hostellin aulaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päätettiin porukassa, että käydään syömässä ramenia.Vatsat täynnä lähdimme käymään ensimmäistä kertaa Akihabarassa. Kävimme Sega-rakennuksessa katselemassa crane gameja ja arcade-pelejä. Hamppa jäi koukkuun Fate/Grand Order Arcadeen. Se oli mielenkiintoinen pelikone konseptiltaan, koska kyseinen pelikone antoi fyysisiä kortteja niistä korteista, jotka sai gachasta. Akihabaran jälkeen palasimme hostellille viemään tavarat huoneeseemme ja lepäämään hetkeksi. Illemmalla päätimme vielä lähteä käymään Izakayassa (pubintapainen ravintola, jossa tarjoillaan erilaisia ruokia ja alkoholijuomia). Siellä vietimme muutaman tunnin syöden, juoden ja keskustellen kaikenlaisesta, kunnes päätimme lähteä nukkumaan.

Heräsimme tiistaina hyvissä ajoin. Päivämme ensimmäinen etappi oli lähteä Asakusaan. Ruuhkaisat metrot tulivat jälleen tutuksi tälläkin reissulla, koska olimme aamuisin ihmisten töihinlähtöaikaan liikenteessä. Vähemmän täyden vaunun odottaminen olisi ollut turhaa, joten ihmismassaan änkeminen oli ainut vaihtoehto. Ei ehkä mukavin tapa matkustaa, mutta toimii. Ihmiset kuitenkin väistää tarvittaessa, jos ovi aukeaa toiselta puolelta.

Asakusa oli muutaman pysähdyksen päässä, joten metrossa ei tarvinnut seistä kauaa. Asakusassa oli kiva käydä uudestaan, koska pääsi näkemään jälleen tuttuja paikkoja viime reissulta. Tällä kertaa oli huomattavasti parempi aika käydä katselemassa Asakusan upeita temppeleitä, koska väkeä oli huomattavasti vähemmän kuin uuden vuoden aikaan, johon viimeksi ajoitimme Japanin reissumme. Asakusassa tuli vastaan Osamu Tezuka-teemainen putiikki, joka myi kaiken fanituotteita hänen mangoihinsa liittyen. Black Jack-vessapaperi on edelleen asia, joka jaksaa huvittaa reissun jälkeenkin. Shinjukuun ei ollut kovin kiire, joten kävimme vielä myös Asahin toimistorakennuksen vieressä olevassa baarissa juomassa yhdet oluet.

Saavuttuamme Shinjukuun päätimme käydä syömässä. Tsuokari ja Hamppa ottivat molemmat sobaa, joten päätin itsekin kokeilla, koska en ollut aikasemmin syönyt. Soba maistui ihan hyvältä ja ateria itsessään oli visuaalisesti miellyttävä, mutta soba ei silti oikein vaikuttanut mun jutulta. Sobaa oli silti siisti kokeilla.

Ruokailun jälkeen lähdimme kohti Shinjuku-gyoeniä. Viime Japanin reissulla Tsuokarin kanssa kyseinen puutarha oli kiinni, mutta onneksemme sinne pääsi tällä kertaa. Puutarha oli kaunis ja oli muutenkin tosi siistiä päästä näkemään paikkoja, jotka olivat tuttuja Makoto Shinkain Garden of Wordisistä. Siellä oli myös kasvitalo, jonka sisällä oli paljon upeita kasveja.

Shinjuku-gyoen oli ensimmäinen animelokaatio Shinjukussa. Toinen Makoto Shinkain teoksesta tuttu kohde tuli vastaan, kun kävimme Yotsuya Shrinella. Siinä lähellä oli portaat, jotka ovat tutut Kimi No Na Wan loppukohtauksesta. Kävimme siinä ottamassa muutaman meemikuvan, koska miksipäs ei. Hauskaa oli huomata, ettemme olleet ainoat ihmiset portaiden luona. Paikalla oli myös meitä hieman nuorempia Japanilaisia, jotka vaikuttivat olleen paikalla samasta syystä kuin mekin.

Shinjukusta lähdimme takaisin hotelliin lepäilemään, kunnes illalla päätimme lähteä Shibuyaan etsimään Yakiniku-mestaa. Illalla satoi vettä aivan kaatamalla, eikä ruokapaikan löytämisestä selvitty täysin kuivana sateenvarjoista huolimatta. Tuli hyvät Blade Runner-vibat, kun käveli hämärässä kaatosateessa isojen screenien ja mainoskylttien valossa. Löytämämme Yakiniku-mesta oli aika 2.6/5 kuten arvostelujen keskiarvo antoi ymmärtää, mutta oli siistiä päästä kokeilemaan yakinikua konseptina ja ruoka itsessään oli aika jees.

Ennen hotellille palaamista kävimme Ryogokussa Popeye-nimisessä olutravintolassa. Ravintolassa oli hyvin tuttavallinen tunnelma, mikä miellytti kovasti. Siellä oli myös niin laaja valikoima oluita, että olisi voinut olla tosi pitkään, jos olisi halunnut koittaa kaikkea. Baaritiskin takana oli koko seinä täynnä hanoja. Vähän harmillista, ettemme tulleet käyneeksi Popeye:ssa toista kertaa reissun aikana.

Keskiviikkona lähdimme käymään Odaibassa. Viime reissulla matkustimme Odaibaan junalla, mutta tällä kertaa ajattelimme mennä vesibussilla – tämä on siis nimitys, jonka löysin sille internetistä. Tätä varten matkustimme toistamiseen Asakusaan, ostimme siellä liput ja astuimme vesibussin kyytiin. Vesibussilla matkustaminen oli ihan siistiä – etenkin, kun pääsi yläkannelle ottamaan kuvia. Matka oli Galaxy Express 999-ääninäyttelijöiden juontama, minkä tekee vielä siistimmäksi se, että kyseisen vesibussin on suunnitellut Matsumoto Leiji, Galaxy Express 999:n mangaka.

Odaibassa kävimme Aqua City Odaiba-ostoskeskuksessa, josta löytyi esim. Disneyn, Shonen Jumpin ja Tokion olympialaisten viralliset liikkeet. Tämän jälkeen kävimme Gundam Cafen läheisyydessä morjestamassa isoa Gundamia. Gundam-robotti oli reissujen välissä vaihdettu toiseen, joten ei tarvinnut ottaa kuvaa samasta robotista kuin viimeksi. Kävimme myös Gundam Basessa ihastelemassa Gunpla-robotteja ja Hamppa ostikin itselleen muutaman kotiin kasattavaksi.

Viimeinen ja oikeastaan siistein etappi Odaibassa oli Miraikan, joka on Tokion vastine Tiedekeskus Heurekalle. Siellä oli näyttelyitä liittyen esim. mammutteihin, robotiikkaan, ilmastonmuutokseen ja Japanilaisten avaruustekniikkaan. Kupoliteatteri GAIA oli siisti kokemus. Pääsimme näkemään 3D-elokuvan nimeltä The Man from the 9 Dimensions. Koska ymmärrän hyvin huonosti japania, niin itselleni leffa jäi mieleen lähinnä siistinä visuaalisena kokemuksena. Leffan jälkeen pääsimme myös näkemään Hondan kehittämän kuuluisan ASIMO-robotin, mikä oli myös siisti kokemus. Miraikanissa oli paljon nähtävää. Vähän oli harmillista, ettei kaikesta voinut ottaa kuvia, mutta syyt oli toisaalta ihan ymmärrettävät.

Jouduimme lähtemään Odaibasta hyvissä ajoin, koska meidän oli oltava illasta Roppongissa. Pysähdyimme Roppongiin saavuttuamme yhdelle oluelle ja jatkoimme siitä kohti Ravintola Butagumia, johon olimme tehneet jo ennen reissua varauksen. Butagumi ei ole ehkä tonkatsu-ravintoloiden halvimmasta päästä, mutta tonkatsu oli ehdottomasti hintansa arvoista. Henkilökunnan mielestä paras tonkatsu oli nimellä Watanabe ja syötyämme sitä olimme Hampan ja Tsuokarin kanssa sitä mieltä, etteivät he taida olla väärässä. Tonkatsulla ja animella on siis selkeesti jotain yhteistä.

Torstaiaamuna lähdimme suoraan käymään Tokyo Skytreessä, koska ajattelimme, että se voisi olla aika siisti paikka syödä aamiaista. Tokyo Skytree oli tällä kertaa hieman erilainen kokemus, koska viime reissulla kävimme siellä illalla. Maisemien katsominen korkeuksista oli tällä kertaa hieman sumuisempi kokemus. Syötyämme aamiaisen ja hetken kuvailtuamme lähdimme takaisin alas. Kävimme Pokemon Centerissä, josta tuli ostettua kaikenlaista Pokemon-aiheista tavaraa itselleni ja tuliaisiksi. Tokyo Skytreen alakerrassa oli myös pieni avaruusteemainen näyttely, jossa oli mm. meteorista taottu miekka ja Macross-mecharobotti.

Palattuamme takaisin Ryogokuun kävimme syömässä ramenia, minkä jälkeen päätimme käydä kylpylässä. Kuumissa altaissa istuskelu on rentouttavaa, kun on kävellyt kovasti. Loppupäivä meni siten, että Tsuokari lähti kokeilemaan taitojaan paikallisessa smash-turnauksessa, kun taas minä ja Hamppa lähdettiin käymään Akihabarassa pienen hotellilla lepäilemisen jälkeen. Kävimme parissa liikkeessä ja päädyimme joksikin aikaa pelaamaan arcadepelejä sega-rakennukseen.

Perjantaina lähdimme koko päiväksi Kamakuraan katselemaan temppeleitä. Se oli viikon kuumin päivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Olin ottanut aurinkovoiteen reissulle mukaan, mutta en tietenkään muistanut sitä laittaa. Tulin sitten illalla takaisin kohtuu punaisena – kuten tuli myös Tsuokari ja Hamppa. Matka Ryogokusta Kamakuraan kesti noin kaksi tuntia. Matkustajamäärä onneksi väheni sen verran Tokion keskustaan mennessä, että pystyi istumaan edes hieman.

Engakuji oli kohtuu lähellä asemaa, joten se taisi olla ensimmäinen paikka, jossa kävimme. Temppelin läheisyydestä sai vihreetä teetä kylmänä, mikä maistui hyvältä tosi kuumana päivänä. Toinen asia mikä jäi Engakujilla mieleen oli vanhukset, jotka olivat istumassa ja piirtämässä. Meigutsu-in oli toinen temppeli, jossa kävimme. Siitä jäi päälimmäisenä mieleen bambumetsä.

Kencho-ji-temppeli oli kokemuksena hieno hanso-bo shrinelle kiipeämisen takia. Hanso-bolle käveli sen läheiseltä temppeliltä noin vartin, mutta matka oli pelkkiä jyrkkiä portaita. Shrinelle pääseminen oli pieni urheilusuoritus – etenkin kuumana päivänä. Huipulle pääseminen oli sen arvoista, koska maisemat oli tosi upeat. Kaukaisuudessa pystyi näkemään Mount Fujin.

Hanso-bo:lta lähdimme metsäistä vaellusreittiä pitkin kohti Kakuonji-temppeliä. Reitin varrella oli pieni luolashrine ja yksi kohta alamäestä oli niin jyrkkä, että joutui tulemaan noin metrin matkan köyden avustuksella. Sattui myös pieni kohtaaminen luonnon kanssa, koska törmäsimme käärmeeseen matkan varrella. Käärme onneksi välitti meistä yhtä paljon kuin me hänestä, mutta käytiinpähän mielenkiintoinen keskustelu siitä, onko Japanin luonnossa myrkyllisiä eläimiä. Lopulta sitten saavuimme Kakuonji-temppelille, joka oli vähän pienempi temppeli kuin aiemmat. Kakuonjin jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme ravintolan, josta sai hyvää sashimia.

Ruokailun jälkeen pyörimme hieman Kamakuran keskustassa ja lähdimme siitä sitten kohti isoa punaista temppeliä nimeltään Tsurugaoka Hachimangu. Kävin Hampan kanssa kiipeämässä kyseisen temppelin portaat. Hachimangun jälkeen aloimme katselemaan kelloa ja miettimään ehtisimmekö vielä Kotokuin temppelille. Selvitimme julkisen liikenteen yhteyksiä ja ehdimme kyseiselle temppelille noin 15-30 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi ehdimme vielä ajoissa, koska Kotokuinin temppelin valtava Buddha-patsas oli ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Pitkän paluumatkan jälkeen päätimme vielä käydä illastamassa Ryogokussa. Löysimme ravintolan, josta sai sumopainijoiden suosimaan Chanko-nabea. Nabessa oli kaikenlaista hyvää (lihaa, kalaa, tofua, kasviksia), se oli herkullista ja tosi täyttävää. Oli myös tosi siistiä nähdä, kuinka ruoka valmistui pöydässä. Matkalla hotellille kävimme vielä FamilyMartissa hakemassa pienen tölkin sakea, joka me sitten juotiin kolmeen pekkaan hassua twittervideota varten.

Lauantaina päätimme ottaa hieman rennommin ja nukuimme pitkään. Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään Akihabarassa tekemässä siellä viimeiset ostokset. Tämän jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päätimme mennä syömään sushia, koska sitä emme olleet vielä syöneet reissun aikana. Lauantain alkupäivästä ei ole hirveästi sanottavaa, koska emme tehneet mitään ihmeellistä.

Lauantai-illasta lähdimme Nerimaan käymään Toshimaen Niwa no Yu-nimisessä onsen-kylpylässä. Tämän reissun aikana tuli käveltyä tosi paljon, joten onsen oli hieno paikka käydä yhtenä viimeisistä paikoista. Toshimaen Niwa no Yu oli kohtuu iso onsen. Siellä oli miehille ja naisille erilliset kylpemistilat, mutta siellä oli myös kaikille yhteisiä tiloja kuten uimahallitila ja onsenin ulkotilat. Kuumien altaiden lisäksi oli myös esimerkiksi suomalainen sauna, höyrysauna ja kylmävesiallas. Muutaman tunnin kylpemisen jälkeen kävimme läheisessä izakayassa syömässä ja näin reissumme viimeinen kokonainen päivä saatiin päätökseen.

Sunnuntaina heräsimme hyvin aikaisin, pakkasimme tavaramme ja lähdimme kohti lentokenttää. Matka tuli valitettavasti päätökseen. Japanissa alkoi valtava myrsky lähtömme jälkeen, joten siinä mielessä lähdimme hyvään aikaan. Tämäkin Tokion reissu oli yksi ehdottomasti parhaita matkoja, mitä on tullut tehtyä. Tällä reissulla pääsi vielä paikkaamaan edellisen reissun katumuksia ja käymään paikoissa, joissa en tiennyt haluavani käydä. Askeliakin taisi tulla useamman kymmenen kilometrin edestä joka päivä.

On tullut nähtyä, että animeskenessä Japanin reissut eivät ole yleensä jääneet siihen yhteen tai kahteen kertaan, joten eiköhän tässä vielä jossain vaiheessa tule vielä käytyä Japanissa. Sitä odotellessa on hyvä muistella ja kaivata takaisin Tsuokarin ja Hampan kanssa. Oispa Japanissa.

PS: Kuvat ovat Tsuokarin ottamia

-Reiska