Liiankin realistinen isekai? – Now and Then, Here and There

 

Ima, Soko ni Iru Boku (AIC, 1999)

 

Mitä saadaan kun yhdistetään Studio Ghiblin Tulikärpästen Hauta sekä erilaisia elementtejä Isekai-sarjoista? Saadaan Now and Then, Here and There (tai japanilaisittain Ima, Soko ni Iru Boku), joka on studio AIC:n vuonna 1999 tuottama alkuperäistuotanto, joka ottaa mielenkiintoisen näkökulman tuohon nykyään ylikäytettyyn alagenreen, isekaihin. 

Sarjan päähenkilö on Shuuzou Matsutani, joka huonosti menneen kendo-ottelun jälkeen tapaa mystisiä voimia omaavan tytön nimeltään LaLa-Ru, jonka kautta tämä sotkeutuu keskelle Hellywood-nimisen armeijan suunnitelmia sekä sodan tuomia kauhuja. Tätä armeijaa johtaa diktaattori nimeltä Hamdo, jolla on pakkomielle tähän tyttöön ja tämän salaisiin voimiin.

Kun sanoin alussa tämän animen olevan kuin isekai-elementeillä höystetty Tulikärpästen Hauta, en vitsaillut. Tämä sarja on masentava. Se on yksi raskaimpia anime-kokemuksia, jonka olen yli kymmenen vuoden animeiden katselun aikana nähnyt. Se antaa epätoivon kuoron kajauttaa kovaa ja korkealta, eli se ei kaunistele sodan runtelemaa maailmaa, ja se kohtelee myös sarjan hahmoja samalla tavalla. Ja mielestäni silloin se sarja on parhaimmillaan. Se saa säälimään hahmojen surullisia kohtaloita sekä tuntemaan sellaista tunnetta, että voisipa heitä auttaa siinä tilanteessa. Se saa ajattelemaan, että mitä jos me oltaisiin tuossa samassa tilanteessa? Tuossa kuivassa, Jumalan hylkäämässä ja armeijan raiskaamassa autiomaassa yrittämässä selviytyä seuraavaan aamuun. Se tunne on aivan kauhea. Tämä post-apokalyptinen dystopia on ehkä vähän liiankin todellinen ottaen huomioon, mitä maailmalla on viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut.

Mitä tulee sarjan juonen kannalta tärkeisiin hahmoihin, niin kaikki muut heistä, päähenkilöpoikaa ja muutamaa muuta lukuunottamatta ovat lähes täysin hyväksyneet kohtalonsa olla Hamdon ja tämän armeijan pelinappuloita hamaan loppuunsa saakka ja se näkyy, ainakin aluksi. He vähät välittävät Shuuzoun yrityksistä luoda vastarintaa Hamdoa vastaan ja pelastaa muut tämän maailman lapset samalta karulta kohtalolta, johon Hellywoodissa olevat lapset ja nuoret ovat jo kauan aikaa sitten tottuneet. Me myös saamme tutustua syvemmin muutamiin näistä tämän maailman lapsista, nuorista ja aikuisista. Mainittavimpina lapsisotilaat Nabuca ja Boo, armeijan miesten usean pakkopaijauksen kohteeksi joutunut tyttö Sara Ringwalt, erään kylän lasten äitihahmo Sis ja diktaattori Hamdon assistentti ja oikea käsi, Abelia. Mun mielestä, tän sarjan hahmot on osattu tehdä todella hyvin ja sellaisiksi, että niistä ei voi olla välittämättä tai niitä ei voi olla vihaamatta. Niille haluaa sitä parasta, mutta aina sekään ei ole mahdollista.

Sarjan musiikit ovat kauniit. Alkutunnari, aivan loistava. Lopputunnari, ai että. Kaikki muutkin musiikit sarjassa, aivan loistavaa! En löytänyt yhtään huonoa raitaa soimasta. Ja musiikista puheen ollen. Sen alkutunnarin videon ulkoasu on poikkeuksellinen, sillä mielestäni se tekee jotain sellaista, mitä monet animesarjat harvoin tekevät. Se pitää todella hyvin piilossa sen, mikä katsojaa odottaa. Voin nimittäin myöntää, kun ensimmäistä kertaa aloin katsoa sarjaa ja lähdin sitä katsomaan tunnarin kuultuani ja nähtyäni, luulin sen olevan viaton kiva romanssisarja, mutta voi pojat kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Sain kokea pahemman luokan järkytyksen. Sarja yllätti minut aivan täysin sen ensimmäisen viiden jakson aikana. Harvoin, jos koskaan, tunnen sellaista tunnetta, mitä tätä sarjaa katsoessa. Aloin melkein itkeä nähdessäni sen, miten kylmästi sarja kohteli hahmojaan.

MItä tulee sarjan tuotantoon, on Studio AIC onnistunut tekemään hyvää työtä sarjan kanssa. Se ei toki tänä päivänä näytä yhtään miltään ja ihan rehellisyyden nimissä se näyttää jopa mun nykyanimeen tottuneeseen silmään vähän nihkeältä, mutta tunnelma ja tapahtumat on saatu todella hyvin pysymään erittäin eheänä kokonaisuutena. Osa sen ääninäyttelijöistäkin on suhteellisen nimekästä porukkaa. Pääroolissa Shuuzouna kuullaan One Piecestä Namina parhaiten tunnettu ääninäyttelijä Akemi Okamura, LaLa-Ru:na kuullaan Strike Witches -animen Lynette Bishopina tunnettu Kaori Nazuka, Nabucan äänenä kuullaan Digimon Tamersin Renamonina tunnettu Yuka Imai ja Sis-äitihahmon äänenä kuullaan Pokémonin Satoshin/Ashin ääni, Rica Matsumoto. Eli aika kovan luokan sakki!

Mitä voin enää sanoa? Now and Then, Here and There on animesarja, josta on tullut yksi niistä sarjoista, johon varmasti tulen palaamaan vielä uudemman kerran myöhemmässä vaiheessa elämääni. Se ei tietenkään sovi raskaiden teemojensa varjolla kaikille, mutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos haluaa animeltaan jotain erilaisempaa.

Jos Now and Then, Here and Theren masentava meno iski, vastaavina animesuosituksina annan teille katsottavaksi ns. “lasten seikkailusarjaksi” kehutun Made in Abyssin sekä episodisen matkailusarjan, Kino’s Journey: The Beautiful Worldin. Kaikissa näissä sarjoissa on päähenkilöinä lapsia, ne on kaikki todella synkkiä ja aikuismaisia ja ne kaikki osoittavat, että aina ei maailman menot ole pelkkää ruusuilla tanssimista, laulua ja leikkiä, vaan välillä saa ja pitää kohdata asioita, joita ei välttämättä haluaisi. Toivottavasti löydät näistä jotain mieleistä katsottavaa.

Jefre Akemire

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s