Jos jotain rakastan Englannin kielelle julkaistuissa mangoissa, niin sitä että sieltä löytyy paljon kaikenlaista outoa ja erikoista, jota ei todennäköisemmin Suomessa tultaisi koskaan näkemään. Tässä eräs esimerkki, nimittäin Aoi Hiroumin Shibuya Goldfish.

Manga kertoo maailmaa kohdanneesta kultakalakatastrofista jossa jättimäiset zombeja käytökseltään muistuttavat kultakalat ovat alkaneet syödä ihmisiä keskellä Shibuyaa. Tätä katastrofia saa todistaa useampikin ihminen, mutta ensimmäisessä pokkarissa keskitytään hahmoon nimeltä Hajime Tsukiyoda. (Häntä ei tule sekoittaa Kuinka maailma pelastetaan -mangan päähahmoon, Sadame Tsukiyodaan, vaikka pojilla on lähes identtiset nimet.)

Hajime on lukiolaispoika, joka harrastaa elokuvia ja niiden tekemistä. Tämä lähtee eräänä päivänä hakemaan inspiraatiota omaan teokseensa Shibuyasta ja löytää itsensä vähintäänkin mielenkiintoisen katastrofin ääreltä: Isoja kultakaloja lentelemässä ympäri Shibuyaa ja ne syövät ihmisiä. Tämän myötä alkaa vähintäänkin Dead Risingmainen selviytymiskamppailu ihmisten ja hirviömäisten kultakalojen välillä.

Shibuyan kultakala-invaasio onkin siitä mielenkiintoinen tapaus, sillä tämä on mangakan ensimmäinen teos ja mielestäni hyväkin sellainen. Kuulin tästä viime vuonna erään Anime News Networkin artikkelin kautta ja kiinnostuin, sillä konsepti ihmisiä syövistä kultakaloista kuulosti perin järjettömältä ja sitä se mielestäni olikin kun mangaa aloin lukemaan. Mutta silti löysin itseni lukemasta tätä mangaa innolla sillä kun kuulin sen englanninkielisen julkaisun saapumisesta, koin velvoitteeksi hankkia sen ja katsoa, onko kyseessä rautainen vaiko roskainen teos?

Teoksessa on eräs mielenkiintoinen juttu joka osui silmään lukiessani ensimmäistä pokkaria: Sen ensimmäinen tarina-arkki saatiin loppuun ensimmäisessä pokkarissa ja kenties se sitten jatkuu joskus tulevaisuudessa. Seuraavassa pokkarissa nähdään uusi näkökulma tähän samaan tapaukseen toisen hahmon kautta. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu, sillä varsinainen hahmokaarti ensimmäisessä pokkarissa oli suhteellisen pieni ja juoni kulki siinä hyvää tahtia vaikka pieniä mutkien oikomisia tuntuikin tapahtuvan joissain kohdissa.

Mangan on julkaissut Yen Press ja onkin perin mielenkiintoista että näinkin nopeasti alkuperäisen japanin julkaisun jälkeen tämä saatiin myös länsimaihin ihmisten kummastelun ja kauhistelun kohteeksi. Julkaisussa ei mielestäni ole mitään mistä valittaa. Pokkari on sopivan kokoinen, mukava pitää kädessä ja siitä ei tartu mustetta sormiin.

Mielestäni Shibuya Goldfish on kokeilemisen arvoinen. Lue jos tarina Godzillan kaltaisista kultakaloista kiinnostaa.