Verinen valtaistuinpeli, josta kukaan ei selvinnyt – Litchi Hikari Club

Yhdeksän yläkoulupojan ryhmä nimeltään Litchi Hikari Club on veljeskunta, joka majailee hylätyssä tehtaassa ja ihailee ikuisen kauneuden perään. Tämä salaseura on luonut yhden suurimmista saavutuksistaan, ajattelevan koneen, jonka tehtävänä on kaapata kaunis tyttö kerhon jumaloitavaksi. Tytön tuominen kerhon tiloihin aiheuttaa hyvin kansallissosialistisella ajattelutavalla ajavan poikakerhon keskenään sotajalalle ja petoksen tielle. Kuka sortuu ja kenet kuolema korjaa seuraavaksi?

Teoksen nimi: Lychee Light Club (jap. Litchi Hikari Club)

Sivu- ja lukumäärä: 322 sivua, 9 lukua.

Julkaisu: Vertical Inc. (2011)

Usamaru Furuyan vuonna 2006 julkaisema kauhusarja Litchi Hikari Club perustuu Norimizu Ameyan kirjoittamaan, vuonna 1985 esitettyyn samannimiseen näytelmään. Teos pitää sisällään erittäin raskaita, koko tarinan kestäviä teemoja politiikasta ja ihmisyydestä.

 

Tarinan keskiössä henkilöhahmoina on yhdeksän yläkoulupojan veljeskunta, joiden kutsumanimet kulkevat saksalaisittain nollasta kahdeksaan. Tätä ryhmää johtaa hirmuhallitsijan lailla kuvankaunis ja kaikista viisain Zera (nolla), joka ei siedä minkään sortin väärintekoja ja jos he niin tekevät, Zera rankaisee heitä kuten hyvän natsihallitsijan täytyy: tappaa verisesti. Muut henkilöhahmot erästä tiettyä lukuunottamatta ovat vain pelinappuloita Zeran suunnitelmassa vallata maailma.

 

Veljeskunnan johtajan kullia lutkuttavan ryhmän arki kääntyy päälaelleen, kun heidän robottinsa kaappaama tyttö nimeltä Kanon saa Lychee-robotin manipuloinnin lisäksi yhden jäsenistä kokemaan seksuaalisen heräämisen. Asian kantautuessa Zeran kuuleviin korviin seuraa anarkia, joka johtaa luottamuspulaan muiden poikien ja heidän hirmuhallitsijansa välillä.

 

Lähdin lukemaan tätä ns. nollat taulussa, tietämättä sarjasta yhtään mitään etukäteen. Olin vain kuullut, että teos olisi hyvin masentava, mutta en tiennyt mikä minua odottaisi kansien välissä: modernisoitu versio pääsiäistarinasta Battle Royalesta tutuin elementein. Aluksi komedialla ja gorella ryyditetty teos sai mielenkiintoni kasvamaan kun valtaistuinpeli kunnolla kiihtyi.

 

Ei varmaan tarvitse sanoa suosittelenko teosta. Tämä sopii niille, joille Battle Royale -konsepti on jo alunperin tuttu, mutta haluaa nähdä siinä jotain omaperäistä. Saanen kuitenkin varoittaa kiinnostuneita, tämä ei sovi herkimmille.

Jefre Akemire

Tekstin oikoluvusta kiitos Kalle Lounela.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s