Lukematta jääneet, hyllyssä pölyttyneet – Velhon morsian, No. 6.

Ostan mangaa aktiivisesti, suomalaista sekä englanninkielistä. Suomeksi sarjoja tulee kuin sieniä sateella ja sen takia en aina ehdi lukemaan kaikkia samantien hankkimisen jälkeen, joten ne jäävät usein pitkäksi aikaa hyllyyn. Myös englanninkielisen mangan kanssa käy samainen efekti, ostan ne hyllyyn, mutta ne jäävät hyllyyn pölyttymään. Joten, tämän johdosta päätin että teen tällaisen “juttusarjan” Siniristiotakuiden blogiin, jossa puran lyhyesti ajatuksiani aloittamistani mangasarjoista. “Lukematta jääneet, hyllyssä pölyttyneet”.

Ensimmäinen manga, josta kirjoitan on Kore Yamazakin Mahoutsukai no Yome, eli suomeksi Velhon Morsian. Kiitoksia Tammen Antti Valkamalle arviokopioista.

Mangan suomenkielisen version ykköspokkarin kansikuva.

Kun kuulin Velhon Morsiamen kääntämisestä, yllätyin positiivisesti sillä olin kuullut mangasta jo ennen Suomen julkaisua paljon hyvää, joten odotukset olivat plussan puolella. Ja mitä olen sarjaa nyt lukenut, niin tämä on yksi harvoista shoujomangoista, joita voin suositella myös mieslukijoille. Vaikka teemana onkin hyvin tavanomainen romanssimanga taika-aspektein, mangassa on jokin, mikä meikäläistä kiehtoo mutta ehkä se aukeaa minulle ajan myötä. Vähän kuin Chisen juttu on kiehtoa kaikkia keijuja. Hänkään ei varsinaisesti tiedä, ainakaan aluksi, miksi keijut ovat ottaneet hänet silmätikukseen.

Pidän tässä mangassa huumorin ja juonenkehityksen tasapainosta. Sarja ei ota itseään turhan vakavasti, mutta se ei ole myöskään liian koominen. Päähahmot (Chise ja Elias) ovat hyvin kirjoitettuja ja täydentävätkin toisiaan hyvin. Siinä missä Elias opettaa Chiseä taikamaailman tavoille, opettaa Chise Eliakselle tietämättään asioita rakastamisesta ja tunne-elämästä. Elias kun on toivoton romantikko. Ainakin alussa, en ole sarjaa pitkälle vielä ennättänyt kiireiltäni ja rahatilanteeltani lukea uusimpaan numeroon, niin innolla odotetaan.

Kuulin myös taannoin, että tästä sarjasta olisi tulossa animeversio tämän vuoden syksyn aikoihin. Innolla odotan, mitä tuleman pitää sillä sarjan tuotannosta vastaa Shingeki no Kyojinista ja Owari no Seraphista tuttu Wit Studio.

Toinen manga, josta tulen tässä artikkelissa puhumaan on Atsuko Asanon ja Hinoki Kinon No. 6, joka lausutaan Number Sixinä. Kiitoksia Kirarellille sarjaehdotuksesta!

Mangan englanninkielisen version kansikuva

Manga itsessään kertoo No. 6 -nimisessä kaupunginosassa asuvasta Shionista, mallioppilaasta, jonka elämä kääntyy kertaheitolla 180 asteen verran kun hän pelastaa vartiointilaitoksesta karanneen Nezumin. Tässä on ainekset karkumatkalle, jonka aikana Shion sekä Nezumi tulevat huomaamaan No. 6:n synkät salaisuudet.

BL-aspektia tässä mangassa ei varsinaisesti ole. Kirjoittaja oli tehnyt tarkoituksella tähän mangaan kaksi mieshahmoa, jotta lukijat eivät alkaisi päässään parittamaan kahta päähahmoamme, jos he olisivat mies ja nainen. Tosin, sarjan fanitytöt ovat oma lukunsa. (Kiitos Kira korjauksesta.)

Olen lukenut mangasta vasta ensimmäisen pokkarin ja sarja vaikuttaa varsin jännältä scifi-mangalta. Sen synkähkö tunnelma ja maailma tuo mieleen Psycho-Passin, josta pidän myöskin paljon. Olen ostanut tästä myös kakkospokkarin, mutta en ole ehtinyt/jaksanut sitä vielä lukea. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tuntemuksia sarja minussa loppua kohden herättää.

Kertokaa tekin kommenteissa, mitä mangaa te olette lukeneet viime aikoina.

Jefre Akemire
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s