Vuosi 2015 on pian pulkassa, minkä kunniaksi päätin kirjoittaa listan animeista, jotka olivat mielestäni parasta vuonna 2015. Ennen tekstin kirjoittamista olin loppujen lopuksi aika yllättynyt, kuinka paljon hyviä animeita tänä vuonna on tullut. Jätin niin sanotut ’’ihan hyvät’’ kokonaan pois, koska lista on tarpeeksi pitkä ilmankin. Yksi listan vaatimuksista on se, että anime on loppunut vuonna 2015 – muuten esim. Osomatsu-san olisi ehdottomasti listalla. Pyrin myös tuomaan enemmän esille sitä, miksi tykkäsin animesta sen sijaan, että antaisin molemminpuolista kritiikkiä.

 

Shirobako

En varmaan saisi mistään jutusta niin paljon paskaa kuin siitä, etten laittaisi Shirobakoa tänne. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että se on paikkansa ansainnut. Shirobako on animen tekemisestä kertovana slice of lifena loistava. Se kertoo kattavasti siitä, kuinka animea tehdään ja minkälaisia rooleja ihmisillä on animen tekemisessä. Shirobakossa on paljon erilaisia hahmoja, jotka olivat suurimmaksi osaksi tosi kivoja. Ainoastaan yksi hahmo taisi käydä hermoille (tai ei ainakaan tule muita mieleen). Kuten PA Worksilla on usein tapana, niin Shirobako näyttää myös visuaalisesti hyvältä. Ehdottomasti vuoden parasta slice of lifea.

 

Plastic Memories

Plastic Memories on listalla siksi, että mikään muu anime ei ole tänä vuonna sattunut niin paljon sydämeen kuin tämä. Hahmot olivat tosi sympaattisia ja heillä on aivan hirveä työ, jonka ympärillä tarina puoliksi pyörii. Plamemo osaa olla ajoittain tosi hauska, mutta vakavat osuudet tekevät siitä katsomisenarvoisen. Hyvin vahvasti mielipiteitä jakanut anime, mutta itse pidän siitä kovasti (kuten aika lailla muutkin SRO:n jäsenet).

 

Gundam Build Fighters Try

Katsoin kesän aikana ensimmäisen Build Fightersin ja se oli mielestäni tosi hyvä. Twitterin puolelta sain Trysta sellaisen käsityksen, ettei se olisi kovin hyvä, mutta päätin katsoa sen loppusyksystä siitä huolimatta ja minä olen ilmeisesti yksi harvoista, jotka oikeasti piti siitä. Omasta mielestäni se on itse asiassa edeltäjäänsä paljon parempi.

Try korjasi yhden isoimmista ensimmäisen kauden vioista, joka oli tarina. Sen sijaan, että heitettäisiin täysin epäreiluja taisteluja ja täysin turha pahishahmo, Try keskittyy Gunpla-taisteluihin enemmän urheiluna. Taistelut ovat nimenomaan reiluja, niissä on todella hyvä yhteishenki joukkueen sisällä ja vastustajilla on kunnioitusta kanssakilpailijoita kohtaan (sen sijaan, että olisivat täysin vihattavia vittupäitä). Siitä huolimatta, että hahmokaarti on ehkä turhankin laaja, niin tykkäsin jokaisesta hahmosta, joilla oli edes jonkinlainen kunnon rooli tarinassa.

Taistelut olivat myös edelleen todella hyvin animoituja ja mielestäni hieman intensiivisempiä, jännittävämpiä ja hieman muistettavampia kuin edeltäjässään. Soundtrack on myös erinomainen. Tryn eka opening on yksi ehdottomia suosikkejani tänä vuonna.

 

One Punch Man

One Punch Man oli ehdottomasti yksi hypetetyimpiä animeita tänä vuonna ja itsekin odotin sitä innolla, koska mangaa oli minulle kehuttu tosi paljon. Ensimmäisen jakson jälkeen olin täysin myyty. Juoni on tosi simppeli ja sopii animen tyyliin.

Sen, että Saitama pystyy voittamaan vastustajan kuin vastustajan yhdellä lyönnillä, luulisi käyvän jossain vaiheessa tylsäksi, mutta se ei vain käy. Yksi syy siihen on tosi iso kaarti muita erilaisia supersankareita ja monet hyvin erilaiset viholliset. Erityisesti animen kaksi viimeistä arccia toivat sivuhahmot hyvin esiin (esim. Mumen Rider on aivan loistava Sea King-arcin lopussa).

Visuaalisesti One Punch Man on vuoden parhaimmistoa (ellei sitten vuoden paras), mitä tulee erityisesti animaation laatuun. Taisteluita on sen takia erityisen hauska seurata. Myös soundtrackille on annettava krediittiä sopivan tunnelman luomisesta.

 

Yuri Kuma Arashi

Yuri Kuma Arashi on ehdottomasti suosikkianimeni tänä vuonna. Yksi syistä on se, ettei samanlaista animea ole tullut vastaan. Yuri Kuman yhteydessä kuulin myös ensimmäistä kertaa ohjaaja Kunihiko Ikuharasta (ja koska ihmiset suosittelivat, niin katsoin tänä vuonna hänen animeistaan myös Penguindrumin ja Utenan). Ikuharan animeissa tykkään siitä, kuinka hahmojen taustoja, motivaatioita ja tapahtumien nykytilaa kerrotaan takaumien kautta. Tarina oli mielestäni tosi mielenkiintoinen ja tykkäsin myös, kuinka kaikki liittyi kaikkeen, eikä mitään turhaa oikeastaan ollut. Ikuharan animeissa miellyttää myös symboliikan käyttö sekä visuaaleissa että keskusteluissa. Toistuvaa symboliikkaa oli jonkin verran. Yuri Kuman tarinaa on tulkittu siten, että se käsittelisi seksuaalivähemmistöjä, mikä ei mielestäni ole väärä tulkinta. Se sopii teemaan.

Jos mietin jälkikäteen, millainen Yuri Kuman lopullinen viesti oli, niin viesti on paljon positiivisempi kuin esim. Utenassa. Sen enempää en voi oikein kertoa spoilaamatta viimeistä jaksoa. Sen verran voin sanoa, että melkein itkin jakson lopussa. Yuri Kuma on myös ensimmäinen yuri-anime, joka ei mielestäni ollut tosi tylsä. Lisää Yuri Kuman kaltaisia animeita, kiitos.

 

Kunniamaininnat:

Jojo’s Bizarre Adventure Stardust Crusaders: Egypt Arc (Meno Stardust Crusadersin toisella puoliskolla oli yhtä 5/5 kuin ensimmäiselläkin. Oli myös erittäin hauskaa, että osa vastustajista piti päihittää muulla tavalla kuin vetämällä turpaan.)
Ninja Slayer From Animation (Vähän kuin Inferno Cop, mutta ninjoilla, paremmalla animaatiolla ja tarinalla sekä monipuolisemmalla soundtrackilla)
Kekkai Sensen
Junketsu no Maria
Yoru no Yatterman
Seven Deadly Sins (Shounen-anime tehty oikein)
Death Parade (Toista animea ei ole, joka käsittelisi kuolemaa täysin samalla tavalla)
Monster Musume (mangan fanina olen adaptaatioon tosi tyytyväinen)
Shokugeki no Soma
Kowabon (Kauhuanimeksi oli mielestäni yllättävän ahdistava)
Parasyte
Owarimonogatari (vuoden annos Monogataria ja Monogatari maistuu edelleen tosi hyvältä)
The Comical Psychosomatic Medicine (psykologia on mielenkiintoinen aihe ja siitä olisi kiva nähdä enemmän animea).