Joskus alkuvuodesta 2015 mietimme Tsuokarin kanssa, että voisi olla erittäin hauskaa käydä Japanissa. Tsuokari oli käynyt maassa jo kerran aiemmin ja oli kovasti tykästynyt siihen sekä itsellänikin oli todella suuri mielenkiinto Japania kohtaan (yllättäen populäärikulttuurin kautta). Suunnittelimme aluksi, että lähdemme käymään jo kesällä, mutta meidän molempien rahatilanne oli sen verran huono sillä hetkellä, joten päätimme siirtää matkan ajankohtaa vuoden loppuun. Tulimme myös ajatelleeksi samalla sitä, että olisi mielenkiintoista nähdä, millainen uusi vuosi on Japanissa. Joskus kesän lopussa hankimme lentoliput (silloin, kun ne olivat halvimmillaan), varasimme majatalon ja löimme täten matkan lukkoon.

Sitten koitti vihdoinkin 27.12 ja lähdimme lentokoneella kohti Japania. Lento Japaniin sujui loppujen lopuksi hyvin, vaikka minua hirveästi jännittikin. Tsuokarikin vähän naureskeli, kun (turhaan) hermoilin nousun aikana. Lentokoneen penkki oli varsin mukava, ruoka oli yllättävänkin hyvää ja mikä kivointa, tuolien selkänojissa oli näytöt, joista pystyi katsomaan elokuvia ja sarjoja, joiden joukosta löytyi yllättäen kaksi mangasta tehtyä live actionia (AssClass ja Parasyte. Molemmat katsoin matkalla ja ne oli ihan okei). Yritimme Tsuokarin kanssa myös hieman nukkua lentokoneessa, koska olisimme aamulla Tokiossa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun edessä ja vieressä oli kakara, joka alkoi parkumaan puolen tunnin välein, eikä penkissä nukkuminen ollut muutenkaan hirveän helppoa.

Lento kesti noin vähän alle kymmenen tuntia, minkä jälkeen saavuimme Tokion lentokentälle. Japanissa oli huomattavasti tiukempi turvatarkastus kuin Suomessa. Jo lentokoneessa piti täyttää kaksi kaavaketta sekä passia ja papereita sai näyttää useammin kuin kerran. Myös etusormista skannattiin sormenjäljet ja kasvot kuvattiin. Turvatarkastuksien jälkeen kävimme hankkimassa junaliput sekä minulle suican ja lähdimme kohti Asakusaa ensin junalla ja sitten metrolla. Suica-kortin hankkiminen on varsin suotavaa, koska se tekee metrolla matkustamisesta paljon helpompaa, kun ei tarvitse hankkia lippua jokaiselle matkalle erikseen.

Sitten saavuimmekin Asakusaan ja hauskana yhteensattumana törmäsimme Japanilaisen tv-kanavan porukkaan, joka halusi haastatella meitä siitä, miten aiomme viettää uuden vuoden Japanissa ja mitä tiesimme Japanin uuden vuoden perinteistä ennestään. Ehkä meidät löytää myöhemmin nico nico dougasta ja 2chanista meeminä. En tiedä haluanko edes tietää, koska se haastattelu meni vähän miten meni. Heitimme laukut majatalolle ja lähdimme kiertämään Asakusaa enemmän. Asakusan siisteimpiä nähtävyyksiä oli siellä oleva temppeli, jossa kävi paljon ihmisiä myöhempinä päivinä. Ennen kuin lähdimme majatalolle takaisin, kävimme syömässä ramenia. Ramen-mestat olivat siinä mielessä jänniä, että tilaus tehtiin siten, että laitettiin rahaa automaattiin ja sitten valittiin, mitä haluttiin syödä. Tämän jälkeen automaatti antoi sinulle lapun, joka sitten annettiin kokille, joka sitten valmisti ruuan. Ramen oli oikein maukasta ja puikoilla syöminen onnistui varsin hyvin, vaikken sitä hirveästi ole tehnyt ennen tuota matkaa.

Sitten lähdimmekin käymään majatalolla laittamassa tavarat huoneeseemme. Paikka, jossa yövyimme, oli Oyado Matsumura-niminen perinteinen Japanilainen majatalo. Majatalo oli sisältä varsin tyylikäs ja majatalon pitäjät olivat tosi mukavia (osasivat myös hieman englantia, vaikka Tsuokari heille enimmäkseen japaniksi puhuikin). Yöpyminen ei myöskään ollut hirveän kallista – noin 170 euroa per henkilö koko viikolta. Tämän jälkeen lähdimme vielä illalla käymään Akihabarassa. Akihabara on yksi niistä paikoista, joita on vaikea käsittää, ellei siellä ole itse ikinä käynyt. Esim. Akihabarassa on liike, joka on noin citymarketin kokoinen, mutta siinä on ainakin seitsemän kerrosta ja myy pelkästään elektroniikkaa. Animekrääsää, keräilykortteja ja pelejä myyviä liikkeitä on myös kymmeniä ja ne olivat yleensä 4-7 kerroksisia. Ekana päivänä ei Akihabarasta tarttunut vielä mitään mukaan. Ennen majatalolle lähtemistä kävimme syömässä safkaa ja juomassa pari olutta. Silloin maistoin myös ensimmäisen kerran Umeshua, joka on Japanilaista luumuviinaa. Tsuokari tykkää siitä, mutta itse en hirveästi pitänyt siitä. Syömisen ja juomisen jälkeen lähdimme tosiaan majatalolle nukkumaan. Maanantaina lähdimme nukkumaan vielä melko aikaisin, koska lentokoneessa tuli nukuttua tosi vähän. Futonilla on muuten yllättävän lämmin ja mukava nukkua.

Tiistai-aamuna lähdimme käymään Tsukiji Fishmarketissa, jotka taitaa olla Japanin isoimmat kalamarkkinat. Eipä siitä ole muuta sanottavaa kuin että kalaa oli tosi paljon ja paljon erilaista. Tämän jälkeen päätimme käydä Roppongissa kävelemässä ympäriinsä. Kävimme myös katsomassa, missä ravintola Butagumi sijaitsee, jotta pystyisimme käymään siellä illalla. Tämän jälkeen kävimme jälleen Akihabarassa ja kyseiseltä reissulta lähti mukaan muutama doujinshi, pari Wixoss-pakkaa ja yksi peli. Tämän jälkeen kävimme syömässä ramenia ja lähdimme käymään majatalolla. Pakkasimme peseytymisvälineet ja lähdimme käymään läheisessä kylpylässä. Japanilaisissa kylpylöissä peseydytään yleensä istualtaan (mikä on tullut esille monen animen kautta), mutta ei peseytyminen ole sen kummempaa kuin täällä Suomessakaan. Kuumavesialtaat oli mukavan rentouttavia – etenkin, kun oli kävellyt koko päivän. Heitettyämme tavarat takaisin majatalolle ja levättyämme hieman lähdimme syömään Butagumiin. Kuten japanintaitoiset voivat nimestä päätellä, Butagumin listalla oli hyvin monenlaista sekä vain ainoastaan Tonkatsua (eli leivitettyä porsasta). Ei mikään halvin ravintola, mutta ruoka oli kuitenkin hintansa arvoista.

Keskiviikkona lähdimme käymään Shinjukussa. Alun perin suunnittelimme, että olisimme käyneet Shinjuku parkissa, mutta valitettavasti se oli kiinni sen ajan, mitä olimme Japanissa. Sääli sinällään, koska olisimme halunneet käydä fiilistelemässä paikkoja, jotka olivat meille tuttuja Makoto Shinkain Garden of Wordsista. Tämän jälkeen kävimme kävelemässä Kabukichossa. Yritimme mielenkiinnosta käydä vilkaisemassa love hotelleja, mutta emme tunnin harhailun jälkeen löytäneet ainuttakaan. Syydän tästä sysisurkeaa karttaa, joka meillä oli mukana. Kabukichossa kävimme myös syömässä Kaiten Sushissa. Itse tykkäsin kovasti sen konseptista. Kuten monet varmaan tietävät, ruoka-annokset kulkevat liukuhihnalla ja siitä voi ottaa sen, mikä mielestään näyttää herkulliselta (jos ei haluamaansa annosta ollut hihnalla, niin sen pystyi pyytämään kokilta). Eri ruoka-annoksilla oli allaan erilainen lautanen ja annoksen hinta riippui lautasen väristä. Ruokailun jälkeen lähdimme käymään Meiji Jingussa. Temppeli oli varsin upea, kuten myös sen lähistöllä ollut puutarha.  Tämän jälkeen lähdimme jälleen käymään Akihabarassa. Tältä reissulta lähti mukaan pari levyä, yksi peli, yksi doukkari ja yksi blu-ray. Akibassa menikin sitten taas niin paljon aikaa, että lähdimme Shibuyaan etsimään ruokapaikkaa. Ravintolan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta söimme kuitenkin nabea (jotkut saattaa tietää nimellä ’’hot pot’’) ja se oli tosi hyvää. Kyseinen ravintola oli myös suomalainen unelma siinä mielessä, että suhteellisen halvalla pystyi juomaan tietyn ajan sisään niin paljon kuin halusi. Maistoin silloin myös ensimmäistä kertaa sakea ja tykkäsin kovasti. Lähdettyämme ravintolasta Tsuokari ehdotti, että käytäisiin baarissa juomassa vielä yhdet. Se yksi venyikin sitten (muistaakseni) neljäksi.

Onnistuimme onneksemme välttämään krapulan ja lähdimme noin yhdentoista maissa kohti Odaibaa ja Comikettia. Otimme neuvosta vaarin ja lähdimme noihin aikoihin, koska meillä ei ollut mitään erityisempiä suunnitelmia sen suhteen, mitä aiomme Comiketissa tehdä. Kaiken lisäksi, jos olisimme menneet paljon aiemmin, olisimme joutuneet jonottamaan tosi pitkään. Jos olisimme halunneet tehdä täsmälleen tietyt asiat, niin olisimme tietysti menneet aiemmin. Käytännössähän Comiket oli aivan valtava sarjakuvamarkkina, jossa oli aivan käsittämättömän paljon ihmisiä. Doukkareita tuli ostettua iso läjä. Comiketin jälkeen kävimme syömässä ramenia ja lähdimme takaisin Asakusaan. Asakusassa kävimme taas kylpylässä, minkä jälkeen lähdimme katselemaan, miten uutta vuotta Japanissa oikein vietetään. Ilotulituksia ei valitettavasti ollut, mutta siellä oli kojuja, joista pystyi ostamaan erilaisia ruokia. Asakusassa oli temppeli, joten väkeä jonottamassa sinne oli aivan valtavasti. Lopulta sitten päädyimme Tsuokarin kanssa baariin viettämään iltaa ja satuttiin juttusille muutaman muun ulkomaalaisen kanssa.

Perjantaina lähdimme käymään uudestaan Odaibassa. Odaibassa mielenkiintoista oli sen arkkitehtuuri. Rakennukset olivat valtavia ja osassa niissä oli erilaisia jänniä muotoja. Esim. yhdessä rakennuksessa oli keskellä osa, joka on pallonmuotoinen. Heti ensimmäisenä piti tietenkin käydä kattomassa 1:1 rakennettua Gundamia, joka sijaitsi melko lähellä paikkaa, jossa jäimme pois. Olihan se varsin siisti, kun sen pääsi näkemään paikan päällä ja ottamaan kuvan sen kanssa. Valitettavasti en myöhemmin illalla huomannut katsoa sitä, koska siihen kuulemma syttyy valot pimeällä. Siitä olisi saanut siistin kuvan. Siinä vieressä oli myös Gundam-kahvila, josta löytyi kaikkea fanituotteita aina Gunpla-figuureista ja herätyskelloista t-paitoihin ja curryyn. Jos olisi ollut enemmän matkalaukussa tilaa, niin oisin ostanut sieltä enemmänkin kuin t-paidan ja avaimenperän. Tarkoituksemme oli myös käydä Miraikanissa (joka on vähän kuin Japanin Heureka), mutta se oli valitettavasti kiinni sinä päivänä. Kävimme vilkaisemassa Toyota Mega Webbiä, joka on Toyotan oma teemapuisto, mikä oli ihan mielenkiintoinen paikka. Oleellisesti siellä oli paljon autoja ja muutama ajosimulaattorikin. Pihalla oli myös rata, jossa olisi voinut koeajaa autoja, mikä oli tosi siistiä (emme tosin itse käyneet). Lähettyvillä oli myös entinen maailman suurin maailmanpyörä (taitaa nykyisin olla kolmanneksi isoin?), josta kävimme ottamassa kuvan. Kyytiin en kuitenkaan korkeanpaikankammoisena kyennyt. Tämän jälkeen kävimme vilkaisemassa Venus Fort-nimistä ostoskeskusta. Meinasi leuka molemmilla tipahtaa maahan, kun pääsimme sisään. Katto esitti taivasta ja seinistä tuli sellainen mielikuva, että taidamme olla Italiassa. Seinillä pyöri myös animaatiota kaloista. Näky oli niin käsittämättömän upea, että molempia alkoi hieman naurattaa. Kyseessä oli ostoskeskus, joten oleellisesti oli kauppoja, joissa myytiin kaikennäköistä. Esim. yksi liike myi Studio Ghibliin liittyviä tavaroita. Yhdessä kaupassa oli Gunpla-figuureja vitriinissä, joten otin sieltä huvikseni kuvan. Viimeisenä kävimme Oedo Onsen Monogatarissa, joka oli vähän astetta isompi kylpylä kuin se, jossa kävimme aiemmin. Oedo Onsen Monogatari oli kokemuksena tosi siisti. Meille annettiin Yukatat, jotka käytiin pukuhuoneessa vaihtamassa päälle ja sitten pystyi kiertelemään ympäri kylpylää. Hoitoja olisi ollut vaikka kuinka monta erilaista, jos varallisuutta ja mielenkiintoa kokeilla riitti. Kuumavesialtaissa kävimme jälleen (yksi niistä oli pihalla, mikä oli tosi siistiä) ja samasta tilasta löytyi myös sauna, mistä tuli hieman kotoinen fiilis. Kylpylässä oli myös yhteistila, josta pystyi ostamaan ruokaa, juomaa ja erilaisia kylpylään liittyviä tuotteita. Lompakkoa ei tarvinnut pitää mukana, vaan pukuhuoneen avainrannekkeessa oli viivakoodi, joka lisäsi tuotteen hinnan kylpylälaskuun. Yllättäen löysin jostain kylpylän maskotista halityynynpäällisen, joten pitihän se tietenkin ostaa. Suosittelen ehdottomasti käymään Oedo Onsen Monogatarissa, jos Odaiban suunnalla pyöritte Japanissa. Tietty se pitää mainita, että tatuoituja ihmisiä ei päästetä kylpylöihin sisään. Se on vielä mainittava Odaibasta, että se on tosi kaunis kaupunki yöaikaan, kun erilaisia valoja on jokapuolella. Odaibasta lähdimme Shinjukuun, jossa menimme sitten Golden Gaihin kiertelemään, jospa jossain baarissa olisi tilaa. Kyllä sieltä löytyi lopulta yksi baari. Kyseisestä illasta jäi mieleen se, että juotiin aivan älyttömän hyvää sakea (joka oli myös loppujen lopuksi aika kallista). Perjantai oli päivistä oma henkilökohtainen suosikkini.

Lauantaina pyörimmekin aamusta asti Akihabarassa yrittäen löytää kaikkea kivaa, joihin voisi käyttää loput matkalle varatut rahat (ja tietty yrittäen löytää tuliaisia ihmisille, jotka niitä olivat pyytäneet). Yllättäen se ei ollut kovin vaikeaa. Mukaan lähti pari taidekirjaa, iso kasa levyjä, yksi figuuri, kalenteri ja huppari. Porukoille ostin keittiöveitsen (joka on ehkä tyypillinen tuliainen, mutta voittaa sen ’’i love Japan’’-t-paidan mennen tullen). Akihabarasta lähdettyämme kävimme syömässä ja käytyämme majatalolla viemässä ostokset ajattelimme käydä vielä kerran kylpylässä, mutta se olikin kiinni. Matkamme viimeisenä nähtävyytenä kävimme Tokyo Skytreessä. Jotkut lipuista olivat loppuunmyytyjä päästyämme paikan päälle, mutta onneksi jotain lippuja sai vielä. Ensin menimme 340 metriin, jossa kävimme ottamassa muutaman kuvan. 340 metrissä oli myös eräässä kohdassa lasilattia, joten pitihän siitä käydä ottamassa kuvakin. 445 metriin piti maksaa lisää, mutta eipä se ollut meille ongelma, joten ostimme sinne liput. Ylimmässä kerroksessa on usein ollut jokin teema ja tällä kertaa se oli Star Wars. Siellä olisi voinut käydä ottamassa kuvan itsestään valomiekan kanssa. Näkymä 445 metristä oli todella upea – etenkin illalla, kun joka puolella oli valoja. Palattuamme 340 metriin kävimme juomassa yhdet oluet Skytreen ravintolassa ja soitimme Skypen välityksellä Hampalle Suomeen. Alun perin suunnittelimme, että olisimme menneet syömään yakinikua, mutta valitettavasti lähdimme niin myöhään Skytreestä, että kaikki yakiniku-paikat olivat menneet kiinni. Päätimme sitten etsiä jonkin toisen ruokapaikan. Ruokailu ei mennyt oikein nappiin. Tilauksemme tuli tosi myöhään ja saimme kaiken lisäksi väärät annokset. Tarjoilija tuli kuitenkin pyytämään asiaa anteeksi, mikä kertoi siitä, että Japanilaiset ovat tosi anteeksipyyteleviä, kun he tekevät jonkin virheen.

Sunnuntaina me oikeastaan vain lähdimme heti aamusta kohti lentokenttää ja tehtiin siellä viimeiset ostokset ennen koneeseen astumista. Suurimman osan kolikoista käytin siihen, että täytin repun pocky-rasioilla. Mitä reissusta jäi sitten lopulta käteen, niin kokemus oli todella virkistävä, koska kulttuuri oli hyvin erilainen verrattuna omaamme. Oli paljon sellaisia asioita, joita jäin kaipaamaan, minkä takia haluan joskus tulla käymään Japanissa uudestaan. Tietysti seuraavaa kertaa varten aion opiskella kieltä paljon enemmän, koska Japanilaiset puhuvat hyvin vähän englantia. Se on myös sanottava, että sää suosi koko reissun ajan, eikä vettä satanut lainkaan. Jos et ole koskaan käynyt Japanissa, niin suosittelen ehdottomasti käymään joskus. Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin (silloin, kun ne saa halvimmillaan) ja matkalle kannattaa varata sen verran rahaa, ettei sitä tarvitse murehtia matkalla (itselläni oli noin 1700, mikä riitti enemmän kuin hyvin). Tietysti kielen opiskelemista ei voi painottaa liikaa (tai ottakaa mukaan kaveri, joka sitä osaa).

Suurin osa tämän tekstin kuvista on Tsuokarin ottamia.