Ajoittain Ivrea julkaisee suomeksi näitä tytöille suunnattuja yksiosaisia oneshot-mangoja, jotka yleensä tavalla tai toisella liittyvät vampyyreihin ja niihin rakastumiseen. Joskus Ivreaa tukeakseni hairahdun itsekin ostamaan näitä, joten niistä on ihan hyvä saada lukijakunnan ulkopuolelta mielipiteitä. Yksi näistä hairahduksista on tässä artikkelissa käsittelyssä ollut Miko Mitsukin Virgin Blood vuodelta 2014.

Manga kertoo tarinan lukioikäisestä Mimikosta, joka on adoptoitu nuorelta näyttävän vampyyrimiehen toimesta. Miehen nimeä ei mangassa kerrota, joten referoin häneen vain Mimikon isänä. No, kuitenkin. Mimiko on elänyt pienestä pitäen tavallista elämää isänsä kanssa Virgin Mary -nimisessä kahvilassa. Isä on kasvattanut Mimikoa kuin kunnon isän täytyykin, eli rakkausvaihde kympissä. Tämä myös vaikutti Mimikoon, sillä hän on tiedostavasti rakastunut isäänsä. Insestistä rakkautta, nyt menee mielenkiintoiseksi.

Eräänä iltana kuitenkin Mimiko saa kuulla järkyttävän totuuden isästään ja muista kahvilan henkilökunnan bishounen-tarjoilijoista: He ovat kaikki vampyyreita ja Mimiko on heille vain ruokaa.

Voin sanoa suoraan mangan olleen erittäin kiusallinen lukukokemus allekirjoittaneelle, sillä Mimikon tunteet isäänsä kohtaan ovat niin syvät, että hän olisi valmis jopa harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Tämän hän myös myöntää ensimmäisenä päivänä lukiossa luokkatovereiden kuullen kun häneltä kysytään vuoden tavoitetta. Jos minulla olisi jonkinsortin skanneri, skannaisin tähän kohtaan juuri tämän kyseisen sivun, josta minä hieman triggeröidyin ja päädyin nolona laittamaan kirjan reppuun kun luin sitä paikallisella nuorisotilalla.

Luin kuitenkin kirjan loppuun omassa rauhassani, yhä hieman kiusaantunut fiilis päällä, sillä noin suoraa tunnustusta en osannut odottaa. Kiusaantunut fiilis kuitenkin laski mangan loppua myöten ja se osottautui kokonaisuutena ihan kelpo rakkaustarinaksi, vaikka olikin hieman kliseinen setupiltaan. En sitten tiedä, tekikö kielletty rakkaus-aspekti siitä sellaisen, että sen luki loppuun asti. On se kuitenkin parempi rakkaustarina kuin Twilight.

Myöskin hieman hämmensi että miksi kirjalla ei ollut korkeampaa ikärajaa, kun vampyyrien pureskelut voidaan myös ottaa metaforana raiskaukselle.
Jos arvosanasta puhutaan niin Virgin Bloodille voisin antaa seiskan, sillä manga oli tarinaltaan erittäin ennalta-arvattava mutta piirtotyyliltään ihan kivan näköinen, joka antaa paljon anteeksi.
Suosittelenko lukemaan? Noh, jos tykkäät vampyyrin ja ihmisen välisistä rakkaustarinoista, niin lue, mutta muuten en kyllä näkisi syytä lukea.