Reiskan silmin: Kesä meni animea katsellen

Verrattuna viime vuoteen, jolloin tuntui siltä, että olin koko kesän vain ja ainoastaan töissä, tämä kesä oli itselleni tosi aktiivinen eri aktiviteettien suhteen. Kävin keikoilla, näin kavereita paljon ja olin jopa hieman mökkeilemässä sen lisäksi, että vietin suurimman osan päivistä töissä. Katsoin myös huomattavasti enemmän animea kuin viime kesänä, mistä lähti innostus tähän postaukseen. Tässä on lista animesarjoista, joita katsoin kesälomani aikana ja ajatuksia niistä.

Casshern Sins

Casshernsins

Ajatella, etten olisi katsonut Casshern Sinsiä, ellei Tsuokari olisi laittanut minua ja Jefreä sitä katsomaan, kun olimme Desuconin jälkeen Tsuokarin luona viikon verran. Casshern Sins teki vaikutuksen sillä, kuinka synkkä se on. Ihmiset ovat kuolleet lähes kokonaan sukupuuttoon ja maan päällä kävelevät robotit, jotka periaatteessa vain odottavat kuolemaansa. Kohtauksissa on paljon tunnetta ja etenkin epätoivo tuodaan hyvin esiin siinä, kuinka robotit haluavat kuitenkin elää ja tarttuvat pieneenkin toivon kipinään, jos se vain pidentää heidän elämäänsä. Casshern Sinsin visuaalisuus tukee synkkää tunnelmaa ja tuo sellaisen tunteen, että eletään maailmanlopunjälkeisessä maailmassa. Mitä kritisoitavaa sitten on, niin ohjaus ei ollut aina niin hyvää kuin se olisi voinut olla ja asioita ei mielestäni selitetty tarpeeksi. Casshern Sinsin OP on mielestäni mielenkiintoinen ja erottuva jo pelkästään siksi, että se on vain still-kuvia, mikä yllättävää kyllä sopii Casshern Sinsin tunnelmaan hyvin. Mielestäni Casshern Sins kannattaa vilkaista jo pelkän tunnelmansa takia.

Baccano

Baccano

Baccanon voisi luokitella niihin animeihin, joista pidän samasta syystä kuin Black Lagoonista. Baccano tosin sijoittuu vuosikymmeniä ennen Black Lagoonin tapahtumia (eivätkä muutenkaan liity toisiinsa), siinä on yliluonnollisia elementtejä ja sen tarinankerronta ei ole aivan suoraviivaista. Nuo kolme aspektia tekevät Baccanosta omalaatuisen ja todella hyvän animen. Baccanon päähahmot ovat myös kaikki rikollisia, mikä on näkökulma, joka on minun mieleeni. Suosikkihahmojani ovat ehdottomasti Miria ja Isaac, jotka tuovat Baccanoon mukaan sopivasti huumoria. Baccano kertoo kaksi tarinaa, jotka ovat nidottu toisiinsa hyvin vahvasti, mistä myös pidin paljon. Baccano on visuaalisesti hyvännäköinen anime ja soundtrack on tosi hyvä. Erityismaininta erinomaiselle OP:lle. Suosittelen ehdottomasti katsomaan Baccanon. Se on tosi hyvä.

Jormungand

Jormungand2

Jormungandia voisi kutsua eräänlaiseksi Black Lagoonin henkiseksi jatko-osaksi. Onhan molempien alkuperäisteosten tekijät sanoneet, että molemmat kuuluvat samaan maailmaan. Black Lagoonista ja Jormungandista on jopa 6 sivun crossover-manga. Jormungandin isoin ero Black Lagooniin on sen tarina ja sen päämäärä. Jormungand seuraa Koko Hekmatyar-nimistä asekauppiasta ja tämän miehistöä, jotka tekevät kauppaa ympäri maailmaa tavoitteenaan maailmanrauha. Jormungand pohdiskelee, onko maailmanrauhan saavuttaminen mahdollista, mikä on sen hinta, ja onko kyseinen hinta siitä edes tarpeeksi tai kaiken sen arvoista. Toinen ero Black Lagooniin on se, että Jormungandilla on loppu. Lopussa harmittaa hieman se, että se jättää pienen tilan epilogille, jota meille ei kerrota. Tuon enempää en voi kertoa spoilaamatta Kokon lopullista suunnitelmaa. Hahmot Jormungandissa ovat hyviä, vaikkakin ainoastaan Kokoon ja tämän henkivartijaan lapsisotilas Jonahiin päästään tutustumaan oikeasti kunnolla, koska tarina keskittyy heihin hyvin vahvasti. ’’Pahishahmoista’’ muistettavimpia ovat Orchestra-niminen parivaljakko ja Hex-niminen agentti, jotka muistuttivat minua eniten Black Lagoonista.  Jormungand näyttää visuaalisesti hyvältä, vaikkei välttämättä niin hyvältä kuin Black Lagoon. Soundtrack on yllättävän monipuolinen ja sisältää esim. hip-hoppia ja orkestraalista musiikkia. Jos tykkäsit Black Lagoonista, niin katso ihmeessä.

Mobile Suit Gundam-trilogia

Gundam

Gundam on franchise, johon olen halunnut tutustua jo jonkin aikaa. Päätin aloittaa ensimmäisestä Gundamista katsomalla recap-leffat, koska olin kuullut, että tv-anime olisi huono. En tiedä tarkemmin tv-animesta, mutta mielestäni tuo recap-trilogia oli oikein hyvä. Ehkä minulle isoin ongelma siinä oli toisaalta se, että tuo recap-trilogia on hyvin tiivis paketti, joten olen hyvin varma siitä, että missasin joitain asioita. Pidin Gundamissa siitä, että se toi hyvin esille sen, kuinka sota on nimenomaan suurta kaaosta. En toisaalta ole Tominon fani, mitä tulee hänen ohjaustyyliinsä. Meininki saattoi olla välillä liiankin sekavaa. Soundtrackista en muista mitään, mutta visuaalisesti Gundam oli ihan kiva. Ainakin siinä oli paljon räjähdyksiä. Mobile Suit Gundam on klassikko, joka animefanien tulisi kokea muodossa jos toisessa (The Origin-manga on kuulemma tosi hyvä, jos ei animen katsominen innosta). Aion jossain vaiheessa katsoa lisää Gundam-sarjoja ja ehkä katson tuon ekan Gundamin tv-animenkin.

Nichijou

Nichijou2

Azumanga Daiohin katsomisen jälkeen sydämeeni jäi aukko komedia-animelle, joka olisi edes hieman Azumangan kaltainen. Nichijou ei ole täysin samanlainen, mutta perustuu myös lyhyihin sketseihin. Mikä tekee Nichijousta hauskan komedian, on sen hyvin random-huumorintaju. Erilaiset sattumukset saavat välillä hyvinkin absurdeja käänteitä. Komedialle tyypillisesti mukana on myös running gageja. Mikä tietysti löi ällikällä, on Nichijoun animaatio. Nichijou on yksi parhaiten animoituja animesarjoja, joita olen nähnyt. KyoAnilla on hyvin lahjakkaita animaattoreita, jotka pääsevät loistamaan, jos ja kun heille annetaan mahdollisuus. Nichijouta olisi katsonut mielellään enemmänkin kuin 26 jaksoa. Harmi, että japanilaiset animefanit ovat hanurista, eikä lähes kukaan heistä ostanut Nichijoun dvd- ja bluray-julkaisuja.

Afro Samurai

AfroSamurai

Afro Samurai on hyvä esimerkki siitä, kuinka suhteellisen yksinkertaisen premissin ympärille rakennetaan tosi hyvä tarina tosi lyhyessä ajassa. Afro Samurai on tarina kostosta, joka myös pohtii sitä, onko kosto loppujen lopuksi kaiken sen arvoista. Afro Samurain maailmassa on kaksi soturia, jotka otsanauhojen perusteella luokitellaan ensimmäiseksi ja toiseksi. Ensimmäinen on eräänlaisessa jumalan asemassa ja hänet voi haastaa taisteluun vain toinen. Toinen taas elää elämää, jonka täyttää kuolema, koska toisen voi haastaa kuka tahansa. Tarina seuraa Afro Samurain matkaa yrittäessään löytää ensimmäistä. Matkalla hän törmää hahmoihin, jotka hän tuntee menneisyydestään ajalta ennen kuin hänestä tuli toinen. Hahmojen väliset suhteet ovat myös asia, joka tekee tarinasta tosi hyvän. Animaation laatu on erittäin hyvä, mikä on hyvä juttu, koska taistelua riittää tässä animessa. Afro Samurai on myös erittäin verinen anime, mikä miellytti minua kovasti. Hip-hop-painotteinen soundtrack on myös tosi hyvä. Mikä vielä on mainitsemisen arvoista, niin Afro Samurai on alun perin dubattu englanniksi ja se on mielestäni tapa, jolla se tulee katsoa. Englanninkielinen dubbi on tosi hyvä ja siinä on pari ääninäyttelijää, joiden suorituksista pidän tosi paljon. Ensimmäinen niistä on Samuel L. Jackson, joka ääninäyttelee sekä Afro Samuraita että Ninja Ninjaa. Toinen on Yuri Lowenthal, joka ääninäyttelee Jinnoa. Ehdottomasti katsomisenarvoinen OVA-anime.

Love Live 2nd season

Löpöläpä

Katsoin myös Love Liven toisen kauden. Vaikka toinen kausi oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen, se ei tehnyt minusta isompaa Löpöläpä-fania. Toisella kaudella koko hahmokaarti on kasassa, joten hahmoihin pystyi tutustumaan hieman paremmin. Tulin toisella kaudella tosin siihen tulokseen, että Honoka on huonoin hahmo, koska hahmon hölmöys alkoi kyllästyttämään jo toisen kauden alussa. Nico on silti lähes yhtä huono hahmo. Musiikki on paljon parempaa kuin ekalla kaudella. Snow Halation ja Aichiteru Banzai ovat ehdottomasti suosikki Love Live-biisini. Mitä Love Livessä jäin sitten kaipaamaan? Toisen kauden juoni on nimenomaan se, että Muse osallistuu Love Live-kilpailuun. Animesta puuttuu lähes täydellisesti kilpailun ja jännityksen tunne. Tämä johtuu siitä, että koko kauden aikana nähdään vain yksi kilpailevan idoliryhmän esitys. Kaikki konsertit tuntuvat myös enemmän Musen yksittäiskeikalta, koska jokainen kilpailuosuus menee siten, että he esittävät jakson lopussa yhden kappaleen, jonka jälkeen seuraavan jakson alussa vain todetaan, että he voittivat sen ja sen osakilpailun. Samoin tuntui vähän siltä myös ekalla kaudella, koska koulun lakkautus ja muut ongelmat ratkeavat melkein kuin itsestään. 3D-CGI on mielestäni edelleen yhtä hirveää kuin ekalla kaudella. Love Live on kokonaisuutena tosi keskiverto anime, mutta kyllä sen kerran katsoo.

Terraformars

Terraformars

Heitin Terraformarsin aikoinaan on-holdiin niinkin selkeästä syystä, että se oli sensuroituna lähes täysin katsomiskelvoton. Katsoin Crunchyrollista sen myöhemmin loppuun ja mielestäni se on ihan hyvä anime. Ainut asia, joka siitä jäi edes kunnolla mieleen, olivat taistelukohtaukset ja hahmojen erikoisvoimat. Joillekin hahmoille annettiin ihan hyvin taustatarinaa ja muutama hahmo oli jopa ihan siisti. Ehkä isoin ongelma Terraformarsissa on se, ettei se ole kovin mieleenpainuva. Tarina jää kaiken lisäksi täysin kesken, mikä oli automaattinen miinus, kunnes toinen kausi ilmoitettiin kesän aikana. En sanoisi, että Terraformars on mikään ’’must watch’’-anime.

Cowboy Bebop

CowboyBebop

Sitä joskus miettii, miksi sitä animea tulee oikeasti katsottua. Sitten tulee vastaan anime kuten Cowboy Bebop, jolloin tulee todettua, että tämän takia minä katson animea. Ei ole varmasti liioiteltua sanoa, että Cowboy Bebop on yksi parhaita animesarjoja ikinä. Tykkäsin 26 jaksoisen avaruuswesternin episodisesta rakenteesta ja yllätyin esim. siitä, kuinka monipuolinen anime on kyseessä. Siinä on tosi hyvää toimintaa, hauskaa huumoria ja se osaa ottaa itsensä sopivan vakavasti aika ajoin. Siinä on myös yksi jakso, jonka voisi luokitella kauhuksi (ja se oli oikeasti törkeän hyvä). Cowboy Bebopissa on muutamia jaksoja, joita voisi väittää yhdiksi parhaimmista animejaksoista ikinä (esimerkiksi jakso 5). Tästä voi kiittää Shinichiro Watanaben erinomaista ohjausta ja Yoko Kannon erinomaista musiikkia. Cowboy Bebopilla on myös yksi parhaita soundtrackeja ikinä ja se on yksi isoimmista aspekteista, jotka tekee sarjan parhaista kohtauksista täydellisiä. Biisien kuuntelu jälkikäteenkin tuottaa voimakkaita tunteita. Cowboy Bebop on myös visuaalisesti erinomainen anime. Jos katsoitte Zankyou no Terrorin ja/tai Space Dandyn, piditte siitä ja ettekkä ole vielä nähneet Cowboy Bebopia, niin katsokaa luojan tähden Cowboy Bebop. Ette tule katumaan. Kaikkien muidenkin pitäisi katsoa Cowboy Bebop. Katso! katso! KATSO!!!!!

Gundam Build Fighters

GundamBuildFighters

Gundam Build Fightersia on hieman vaikea verrata muihin Gundameihin, koska se ei ole oikeastaan kovinkaan samanlainen niiden kanssa. Itse vertaisin Build Fightersia enemmän Pokemoniin tai Yugiohiin, koska se muistuttaa niitä huomattavasti enemmän Gunpla-taisteluiden takia. Animena Gundam Build Fighters on hyvä. Siinä on hyvät hahmot ja se on animena tosi viihdyttävä. Tarina toisaalta olisi voinut mielestäni keskittyä enemmänkin vain turnauksen ja hahmojen välisten suhteiden ympärille. En pitänyt tarinassa siitä, kuinka jokaisen ottelun tulisi olla ns. mahdoton tilanne, josta Sein ja Reijin ei tulisi selvitä, mutta koska tämä on tyypillinen shounen-anime, he selviävät kaikesta. Otteluiden epäreiluus johtuu siitä, että animessa on surkea pahishahmo, jota se ei olisi tarvinnut. Myös Reijin taustaa ja Plavsky-partikkeleita selitettiin tosi vähän, mikä jäi harmittamaan. Animaatio – etenkin taisteluissa – on todella hyvää ja Build Fighters on muutenkin visuaalisesti kivaa katseltavaa. Soundtrack on varsin hyvä sekä tykkäsin tosi paljon OP ja ED-biiseistä. Juonenkuvioista huolimatta Gundam Build Fighters kannattaa katsoa.

Haibane Renmei

Haibane

En yleisesti hirveämmin välitä slice of lifesta genrenä, mutta välillä tulee vastaan poikkeuksia, joista yksi on Haibane Renmei. Ensimmäiset kuusi jaksoa Haibane Renmei on puhtaasti Slice of lifea ja ympäröivän maailman esittelemistä, kun taas sitten tarinan toinen puolikas keskittyy yhden hahmon ongelmien ratkaisemiseen. Animen ympäröivä maailma ja sen ympärillä pyörivä mysteeri ovat asioita, jotka tekevät Haibane Renmeistä mielenkiintoisen. Pari asiaa olisi voitu selittää paremmin (tai toisin), mutta muuten osaan arvostaa sitä, että Haibane Renmei antaa katsojan ajatella ja tehdä omat päätelmänsä asioista. Etenkin, jos uskonto on aiheena hyvin tuttu, niin Haibane Renmein luulisi avautuvan tosi helposti. Haibane Renmei osaa olla ajoittain tosi iloinen ja lämminhenkinen, mutta myös tosi synkkä ja tunteita herättävä anime, minkä takia myös pidän siitä tosi paljon. Hahmot ovat myös mielestäni hyviä, vaikkakin jotkut heistä saavat aika vähän ruutuaikaa. Animaation laatu on hyvin vaihtelevaa. Välillä se on hyvää ja välillä taas todella huonoa. Haibane Renmein soundtrack on erinomainen. Haibane Renmei on yksi niitä animeita, joka mielestäni jokaisen tulisi katsoa.

DRAMAtical Murder

dmmd

Huomioiden kuinka paljon haukkuja DMMD:n animeadaptaatio on saanut, olin hieman yllättynyt, että loppujen lopuksi pidin tästä animesta. DMMD:llä on tosi kiinnostava maailma ja juoni on erittäin viihdyttävä. Hahmotkin ovat ihan hyviä. DMMD:n animeadaptaatio oli kuitenkin monelle muulle pettymys. Syy tähän lienee se, että alkuperäinen visual novel on BL:ää ja animeadaptaatiossa hahmojen väliset suhteet eivät ole kovinkaan homoeroottisia. Yhden courin mittaiseen animeen on yritetty mahduttaa kaikkien poikien routet, minkä takia jokaiselle routelle on varattu yksi jakso aikaa. Tämän takia Aobaa lukuunottamatta, yhteenkään muuhun hahmoon ei oikein pystytä tutustumaan syvällisesti. OVA yrittää paikata hieman BL-puolta, mutta se on vain kokoelma visual novellin bad endingeistä, joten se ei yksittäisenä jaksona ole hyvä. Animaation laatu on keskivertoa (Crunchyrollissa ei ole alkuperäistä 3. jaksoa, joten kävin huutonauramassa youtubessa sen animaation laadulle), mutta visuaalisesti se on muuten ihan hyvännäköinen, jos ei huomioida hahmoja tietyin väliajoin. Soundtrack on ihan hyvä. DMMD ei ole mielestäni anime huonoimmasta päästä, mutta se on silti huono adaptaatio. Jos tykkäät lukea visual novelleja, niin suosittelen mielummin lukemaan sen.

NieA Under 7

Niea

NieA Under 7 on niistä neljästä animesta, joihin on lyöty nimi Yoshitoshi ABe, ehkä se heikoin. NieA Under 7 on slice of life-anime, jossa on kivat hahmot ja hyvää huumoria. Kaikki mielenkiintoisemmat jutut olivat taas mielestäni isoimmat pettymykset. Olisin mieluusti kuullut paljon enemmän asioita taustallaolevasta avaruusolentojen mother shipistä tai sitten, mikä tekee NieA:sta under 7-alienina muita erikoisemman muuten kuin, ettei NieAlla ole antennia päässään. Tuollaiset asiat ovat niitä, jotka ovat vetäneet minua ABen animeihin sen jälkeen, kun katsoin suosikkianimeni Serial Experiments Lainin. Visuaalisesti NieA Under 7 ei ole kovin ihmeellinen, mutta soundtrackista pidin tosi paljon. Jos tykkäät Yoshitoshi ABen tekeleistä, niin en näe syytä, miksi jättäisit tämän väliin.

Jojo’s Bizarre Adventure

Stardust

Jojo on yksi niitä animeita, jotka jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä. Joko siitä pitää tai sitten sitä vihaa yli kaiken. Omasta mielestäni Jojo on ihan hyvä. Ensimmäinen kausi oli mielestäni kokonaisuutena tosi heikko. Etenkin ensimmäinen arcci. Siitä oli vaikea saada otetta, kun kaikki tapahtuu tosi nopeasti ja kaikki hahmot ehtii kuolla ennen kuin niihin ehtii kunnolla tutustumaan. Diokin on vain ylimielinen mulkku ja ehkä hieman tylsä pahis. Toinen arcci oli jo hieman parempi. Omasta mielestäni paras osa sitä oli Stroheim-niminen natsiupseeri. Pillar menit olivat sitten taas aika meh pahikset. Stardust Crusaders on sitten se arcci, joka mielestäni tekee Jojosta katsomisen arvoisen. Uusi taistelutaktiikka, standit, on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin hamon, joka oli kahdessa ekassa arcissa. Tarina on lyhykäisyydessä se, että Jotaro ja kumppanit lähtevät matkalle Egyptiin päihittämään Dion, jotta Jotaro voi pelastaa kuolevan äitinsä. Loppujen lopuksi koko tarina on sitä, että mennään kaupungista toiseen ja vedetään Dion apureita turpaan. Apureiden standit myös erosivat tarpeeksi toisistaan, mikä piti arcin yllättävän tuoreena kokoajan. Mitä sitten tulee Jojon tarinaa yleisesti, niin se ei ole hyvin kirjoitettu. Tarinankerronnasta on helpompi löytää epäkohtia kuin asioita, joissa on jotain järkeä. Toisaalta ei kukaan katso Jojoa siksi, että se kävisi järkeen tai olisi hyvin kirjoitettu, koska sitä ei voi millään asteella ottaa tosissaan. Parodiaksi se ainakin on luokiteltu. Jojo onnistuu silti olemaan tosi viihdyttävä ja tunteita herättävä anime. Itseäni viihdytti erityisesti kaikki absurdit keinot, joilla taistelut yleensä voitettiin. Suosittelen katsomaan muutaman jakson ja päättämään sitten, jos tämä on tyylisesi anime.

Reiska
Reiska
Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Reiskan silmin: Kesä meni animea katsellen

  1. Jos et ole vielä seuraavia katsonut, niin laitahan ainakin ekat jaksot lataukseen pikimmiten…

    Soredemo Machi wa Mawatteiru – Pikkukaupunkiin on avautunut vanhan rouvan emännöimä maid-kahvila jossa työskentelee riemastuttavan suurella mielikuvituksella(ja suulla) siunattu/kirottu Hotori ja tämän pari kaveria ja sarjan slice of life-komedia keskittyykin Hotrin ja tämän kaverin romansseihin, kahvilatyöhön, koulunkäyntiin ja muuhun lukiolaistyttöjen arkeen. Mutta twistillä… Sarjan pikkukaupunki on samala kuvaus maailmasta ja ihmisistä yleensä ja loppujaksoissa käsitellään kuolemaakin ohimennen. Sarjan on ohjannut muuan Akiyuki Shinbo ja luonut Shaft vuonna 2010. Pielle huomiolle jäi, mutta laatukamaa…

    Saikano(Saishuu heiki Kanojo) – Tarkentamattomassa lähitulevaisuudessa Japani on jatkuvassa sodassa ja räjähdykset hiipivät hiljalleen pääsaarelta pohjoiselle Hokkaidolle, jossa ujo ja pieni Chise on juuri saanut poikaystäväkseen tympeän Shuuichin. Kaikki muuttuu kuitenkin Sapporon shoppailurundilla kun kaupunki pommitetaan maan tasalle ja suojaan juossut Shuuichi näkee savuavissa raunioissa tyttökaverinsa, joka on armeijan bologinen ihmisase pommeineen ja siipineen….

    Tarinan keskiössä kahden nuoren suhde ja sen eteneminen sodassa ja mitä molemmat joutuvat käymään läppi, kun aseena hiljalleen kehittyvä Chise menettää ihmisyyttään…

    En nyt tähän hätään keksi enempää…. Hajime no Ippo on ihan jees, jos urheiluanimesta ei kasva paiseita takalistoon…

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s