Jaksomäärä: 12

Tuotantovuosi: 2015

Tuotantostudio: Diomedea

Genre: Komedia

—

Rooleissa:

Mugihito – Wombat

Kazutomi Yamamoto – Yumoto Hakone

Koutarou Nishiyama – Atsushi Kinugawa

Yuusuke Shirai – Io Naruko

Yuuichirou Umehara – En Yufuin

Toshiki Masuda – Ryuu Zaou

—

Synopsis:

”Maailmanpelastuskerho” aka. ”Emme-tee-mitään-kerho” on ryhmä lukiolaispoikia, jotka pinkin vompatin tavattuaan alkavat pelastaa maailmaa mitä erikoisemmilta vihollisilta. Ja millä he sitä pelastavat? Tietenkin rakkaudella!

—

Sarjasta jääneet fiilikset:

Kun lähdin katsomaan Binan Koukouta lähdin vähän ”No katotaan millanen sarja tää on”-asenteella liikkeelle, mutta voi pojat, sarjaa tulikin huomaamatta katsottua viikottain neljännen jakson julkaisun jälkeen. Katsoimme sarjaa paikallisessa animekerhossa ja kieltämättä jäi sellainen ”Kai tän vois kattoo loppuun. Ihan mielenkiintoisen oloinen.”-fiilis päälle, joten katsoin sen loppuun. Petyinkö? En. Itseasiassa pidin sarjan tavasta olla yksinkertainen parodia. Mitään monimutkaisia juonikuvioita hyvä sarja ei mielestäni tarvitse.

Se. mikä herätti minussa sisäistä eripuraa, oli hahmot. Jokainen hahmo oli jollain tavalla kiinni jossain teemassa. Yksi oli kiinni rahassa, toinen oli jossain muussa ja kolmas oli vain idiootti jne. mutta silti jokaisesta hahmosta kuitenkin tykkäsi, vaikka jotkin heistä vaikuttivat selvästi fujoshien märiltä päiväunilta. Eli pidän hahmoista, mutta en niiden persoonasta.

Musiikista sen verran sanon, että sarjan OP (Zettai Muteki Fallin Love) oli koko sarjan muistettavin biisi Caerula Adamasin (Oppilaskunnan pahojen poikien) tunnarin lisäksi. Muuten sarjan OST on aika vahvasti unohdettavissa, sillä jokainen sarjan jakso toistaa samaa kaavaa. Eli meille annetaan joku lyhyt esittely sarjan sivuhahmosta, josta tulee negatiivisuuden multihuipentuma ja sitten meidän poikajoukkio päihittää hirviön jne.

Animaatiosta myös sen verran, että sarjan parasta antia on päähahmopoikien muuttumisanimaatiot sekä yleisestikin efektit, sillä niitä sarjasta löytyy todella paljon.

Kuinka pystyin mieskatsojana nauttimaan näinkin… hilpeästä animesarjasta? Helposti, sillä sarja oli alusta loppuun sellaista ”brain shutdown”-viihdettä. Alusta asti sarja näyttää, ettei sitä kannata ottaa vakavasti, sillä varsinaista juonta se ei edes omista, se vaan on se animeputken aivot narikkaan-pätkä, jonka voi katsoa vaikka heti alussa, tai sitten loppukevennyksenä. Vieläkin tosin naurattaa poikien ryhmän nimi ”Battle Lovers” sekä se, miksi he muuttumista taikapojiksi kutsuvat, ”Love Making”. Likaisia vitsejä, likaisia vitsejä.

Binan Koukou saa minulta tasaisen kasin.

”Yksinkertainen sarja, jolle voi vain nauraa.”