Kirjoittanut Henry Sebastian Friman (Ode an der Freude)

Varoitus: teksti sisältää lieviä juonipaljastuksia sarjasta ”Yu-Gi-Oh!”.

Jokaisen yksilön elämä on muistojen ja niiden synnyttämien kokemusten muodostama kokonaisuus.  Muistot herättävät meissä erilaisia tunteita, olivat ne sitten kielteisiä tai iloisia. Osan muistoistamme haluaisimme vain unohtaa, koska ne ovat meille kivuliaita tai kiusallisia. Jotkin muistot saattavat jäädä kytemään meissä pitkään herättäen vihaa ja katkeruutta. On kuitenkin myös muistoja, joita säilytämme ajatuksissamme kuin aarretta, ja näistä muistoista ne kaikkein onnellisimmat rohkaisevat meitä jatkamaan eteenpäin.

Muistot voivat liittyä mihin tahansa osa-alueeseen. Monet niistä liittyvät esimerkiksi perheeseen ja sitä suurempaan yhteisöön, mutta ei kuitenkaan sovi vähätellä niitä muistoja, jotka pohjautuvat harrastuksistamme. Minulla itselläni on myös erilaisia muistoja, niin ikäviä kuin iloisiakin. Näistä muistoista monet valoisimmat liittyvät erilaisiin tarinoihin, jotka ovat suurin intohimoni. Nämä muistot ovat syntyneet etenkin manga- ja animeharrastuksessani. Kyseisten tarinoiden kautta olen oppinut mielenkiintoisia näkökulmia arkielämään ja muutamissa tapauksissa jopa jaksamaan kaikkein vaikeimpina aikoina.

Millaisia nämä manga- ja animesarjat siis ovat? Monen tarinan joukosta etenkin yksi oli sellainen, joka piristi arkeani ja opetti minulle uusia merkityksiä ihmisten erilaisuuksista ja aidosta ystävyydestä. Tämä tarina kertoi yksinäisestä pojasta, jonka syvä rakkaus peleihin ja arvoituksiin auttoi häntä löytämään uusia ystäviä niin entisistä kiusaajistaan kuin salaperäisestä ”toisesta minästään”. Tämä tarina oli japanilaisen Kazuki Takahashin sarjakuvaklassikko Yu-Gi-Oh! (遊戯王, Yuugiou)

Matkani Yu-Gi-Ohin maailmassa ei kuitenkaan koskaan saanut päätöstään: hiljalleen kiinnostukseni vain sammui eikä enää syttynyt uudestaan. Yritin useampaan otteeseen herättää kiinnostukseni uudelleen, mutta sekin kesti vain lyhyen ajan. Vuoden 2014 joulukuussa kuitenkin huomasin, että minulta puuttui jotain: olin eksynyt tieltäni enkä siten kyennyt innostumaan juuri mistään. Pitkän pohdinnan jälkeen tajusin, että vastaus tyhjään olooni saattaa löytyä nuoruuden muistoistani. Täten päätin aloittaa uuden matkan muistojeni löytämiseksi ja lukea Yu-Gi-Ohin tarinan kokonaan. Mitä uutta opinkaan Yuugi Mutoun ja hänen toveriensa matkan varrella?

Tietoikkuna: mikä on Yu-Gi-Oh?

• Kazuki Takahashin 38-osainen sarjakuva, jota julkaistiin Shueishan Shounen Jump –lehdessä vuosina 1996-2004
• Sarjan nimi, Yuugiou koostuu sanoista ”Yuugi” (peli) ja ”Ou” (Kuningas). Sarja on suomennettuna siis ”Pelien kuningas”. Tarina keskittyy pelien ystäviin ja heidän seikkailuihinsa.
• Tarinan keskeisin teema on ystävyys 
• Yu-Gi-Ohista on tehty kaksi animeadaptaatiota: Toei Animationin tuottama 27-jaksoinen ”Yu-Gi-Oh!” vuodelta 1998 kattaa mangasarjan ensimmäiset 7 osaa, ja loput 31 osaa tarinasta kerrotaan Studio Gallopin ja Nihon Ad Systemsin tuottamassa 224-osaisessa animesarjassa ”Yu-Gi-Oh! Duel Monsters”, joka ilmestyi vuosina 2000-2004.
• Sarja on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion. Itsenäisiä jatko-osia on tehty animaatiosarjojen muodossa toistaiseksi neljä kappaletta ja sarjan pohjalta tehty virallinen keräilykorttipeli on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman myydyimpänä keräilykorttipelinä.

Seikkailut ”toisen minän” kanssa – kooste Yu-Gi-Ohin tarinasta

Kolmestakymmenestäkahdeksasta osasta koostuva Yu-Gi-Oh sisältää neljä suurta tarinakokonaisuutta, joista ensimmäinen poikkeaa jaksomaiselta tarinankerronnaltaan reilusti myöhemmistä kokonaisuuksista. Ensimmäinen kokonaisuus alkaa, kun Yuugi Mutou onnistuu kahdeksan vuoden urakan jälkeen ratkaisemaan isoisältään saamansa salaperäisen, palapeliä muistuttavan Millennium-arvoituksen, joka on peräisin kolmentuhannen vuoden takaisesta Egyptistä. Tämän seurauksena hänen sisälleen syntyy toinen persoonallisuus, joka herää vaarallisissa tilanteissa haastamaan väärintekijöitä, kuten koulukiusaajia ja rikollisia, yliluonnollisiin varjojen peleihin (闇のゲーム, Yami no Geemu), jonka panoksena on pelaajan oma mielenterveys. Tässä seitsemän osan mittaisessa tarinakokonaisuudessa käydään mielikuvituksellisesti ja myös pelkistetysti läpi auktoriteettien väärinkäyttöä niin kouluissa kuin muissa yhteisöissä.  Varjojen pelien uhreiksi joutuvat muun muassa nuorempiaan tallovat vanhemmat oppilaat, mielipuoliset rikolliset sekä Yuugin luokkatoveri ja suuren peliteknologiayrityksen johtaja Seto Kaiba. Vaikka varjojen peleissä hävinneet kokevatkin julmia kohtaloita, Yuugi saa uusia ystäviä juuri oman kiltin luonteensa ansiosta. Lapsuudenystävä Anzu Mazakin lisäksi Yuugi saa ystävikseen entiset koulukiusaajansa Katsuya Jounouchin ja Hiroto Hondan, jotka oppivat itse parantamaan tapansa huomatessaan Yuugin lempeyden. Yuugi saa ystävän myös yksinäisestä Ryou Bakurasta, Millennium – kehän haltijasta, jonka elämää häiritsee hänen toinen, pimeä persoonallisuutensa. Tämän tarinakokonaisuuden päättyessä myös Yuugin toinen persoonallisuus tulee sankareille tutuksi, joten häntä aletaan vakituisesti kutsua toiseksi Yuugiksi. Lukijoiden keskuudessa häntä on myös kutsuttu epävirallisesti nimellä varjo-Yuugi.

Ensimmäisessä tarinakaaressa pelattiin mitä erilaisimpia pelejä, joista lukijoiden kesken kaikkein suosituimmaksi nousi korttipeli Magic & Wizards (animeversioissa nimellä Duel Monsters). Magic & Wizardsissa pelaajan tehtävänä on voittaa vastustajansa kutsumalla kentälle hirviöitä ja aktivoimalla erilaisia loitsu- ja ansakortteja. Sarjan lukijakunta innostui tästä korttipelistä, joten sarjan seuraavat kolme tarinakokonaisuutta keskittyvät ensimmäiseen kyseiseen korttipeliin, josta lopulta tuli Yu-Gi-Ohin mieleenpainuvin tuntomerkki.

Sarjan toinen juonikaari, joka lukijoiden keskuudessa tunnetaan myös nimellä Duelist Kingdom, koostuu kahdeksasta osasta ja keskittyy suureen Duelist Kingdom – turnaukseen. Turnauksen järjestäjä, Magic & Wizardsin luoja ja Millennium – silmän haltija, Pegasus J.Crawford, pakottaa Yuugin osallistumaan kilpailuun vangitsemalla tämän isoisänsä sielun. Yuugi saa tuekseen ystävänsä, heistä etenkin Jounouchin, joka päättää itsekin osallistua kilpailuun maksaakseen palkintorahoilla sisarensa Shizukan silmäleikkauksen.

Tämä juonikaari asettaa varjojen peleille uuden roolin. Siinä missä varjojen pelit toimivat aikaisemmin toisen Yuugin tapana rangaista väärintekijöitä, tulee niistä nyt muiden pahantahtoisten Millennium – esineiden haltijoiden käyttämä pelimuoto, jossa Magic & Wizardsin häviäjää odottaa useimmiten joko kärsimys tai kuolema. Tämä tarinakokonaisuus myös käsittelee enemmän Yuugin tutustumista hänen toiseen persoonallisuuteensa. Duelist Kingdomin päätyttyä toinen Yuugi on rakentanut vahvan toverisuhteen oikeaan Yuugiin ja hänen ystäviinsä. Myös uusia hahmoja astuu kuvioihin, kuten ihmisiin turhautunut, viekasluonteinen Mai Kujaku, merta rakastava unelmoija Ryota Kajiki, saavutuksillaan mahtaileva ”Dinozaur” Ryuuzaki sekä keinoja kaihtamaton ”Insector” Haga.

Näiden kahdeksan osan aikana syvennetään toisen Yuugin lisäksi kahta hahmoa. Yksi heistä on Jounouchi, joka taistelee turnauksessa sekä sisarensa että oman kunniansa puolesta. Toinen hahmoista on Seto Kaiba tämän käydessä epätoivoista kamppailua Pegasusta vastaan, joka on vanginnut tämän pikkuveljen, Mokuban, sielun. Pegasuksen hahmoa ei kuitenkaan demonisoida tarinassa, sillä kieron juonittelijankin sisällä piilee lopulta vain murtunut ihmissielu. Pegasuksen kautta selviää myös ensimmäiset tiedonrippeet Millennium – arvoituksista.

Sarjan kolmas, kuudentoista osan mittainen tarina, tunnetaan nimellä Battle City ja se keskittyy kolmeen pääkohtaan: toisen Yuugin kadonneiden muistojen etsimiseen, kolmeen vaaralliseen jumalkorttiin sekä Magic & Wizardsin salaiseen alkuperään. Tässä tarinassa Isis Ishtar, kahden Millennium – esineen suojelijasukuun kuuluva nainen, kertoo Kaiballe Magic & Wizardsin pohjautuvan muinaisiin kaksintaisteluihin, joita velhot kävivät Egyptissä 3000 vuotta sitten. Hän antaa Kaiballe tehtäväksi pysäyttää pimeillä markkinoilla toimivat korttiväärentäjät, Ghoulit, jotka pyrkivät saamaan käsiinsä alkuperäiset, epäluonnollisia voimia omaavat kolme jumalkorttia. Ahneuden sokaisema Kaiba suostuu tehtävään, mutta vain ajaakseen omaa etuaan ja saadakseen itse kaikki jumalkortit haltuunsa. Hän päättää järjestää Battle City – turnauksen, joka keräisi koolle kaikki taitavat Magic & Wizards – pelaajat, mukaan lukien Ghoulit. Turnaukseen osallistuu myös Yuugi, jonka toinen persoonallisuus saa kuulla Isis Ishtarilta olevansa kolmentuhannen vuoden takaista Egyptiä hallinneen faaraon sielu, jonka on osallistuttava Battle Cityyn löytääkseen tarvittavat tiedot muistojensa takaisinsaamiseksi. Yuugi saa toverikseen korttitaistelijana kehittyneen Jounouchin, joka haluaa osallistumalla antaa sisarelleen rohkeutta toipua silmäleikkauksesta. Turnauksesta tulee vaarallinen, sillä mukana on myös Ghoulien johtaja, Isiksen nuorempi veli Malik Ishtar, jolla on kaksi tavoitetta: saada itselleen kuninkaan arvonimi kolmen jumalkortin kautta ja surmata toinen Yuugi kostoksi verisestä menneisyydestään haudansuojelijasuvun jatkajana. Tässä tarinakokonaisuudessa paljastuu myös Millennium – esineiden ja jumalkorttien yhteys toisen Yuugin muistoihin..

Battle City – tarina ottaa uuden askeleen eteenpäin tarinankerronnassa ja hahmokehityksessä. Tässä tarinassa Yuugi ystävineen ovat entistä suuremmassa vaarassa vailla pakotietä. Ghoulit ovat järjestäneet mitä kamalimpia ansoja Yuugille ja lopulta myös varjojen peli saa Magic & Wizardsin kautta uudet, vaaralliset mittasuhteensa. Uusia tuttavuuksia syntyy ja vanhat toveruudet kehittyvät voimakkaammiksi. Etenkin Jounouchi tapaa matkansa varrella paljon uusia ja vanhoja kilpailijoita ja vahvistaa sidettään muun muassa Duelist Kingdomissa tapaamaansa Mai Kujakuun. Lisäksi sarja kehittää paljon Seto Kaiban hahmoa, joka joutuu muutamaan otteeseen pohtimaan motiivejaan ja ”kadonneita unelmiaan”.

Viimeinen juonikaari koostuu sarjan viimeisestä seitsemästä osasta. Yuugi ystävineen ovat saaneet haltuunsa kaiken tarvittavan toisen Yuugin muistojen löytämiseksi. Tästä alkaa hurja seikkailu faaraon muistojen maailmassa, jossa paljastuvat monet salaisuudet ja niiden yhteydet nykyaikaan. Mukaan mahtuu myös ikäviä yllätyksiä, sillä Bakuran toisella persoonallisuudella on omat ilkeät suunnitelmansa, jotka toteuttaakseen hän järjestää faaraon muistojen tapahtumat uusiksi.

Tarinan päätös keskittyy faaraon muistojen löytämiseen, salaisuuksien selvittämiseen ja päähenkilön viimeisiin valintoihin. Yuugi ystävineen joutuvat murheen valtaan tajutessaan, että toisen Yuugin löytäessä muistonsa saattaa heidän yhteinen matkansa olla tiensä päässä. Kovimman valinnan eteen joutuu etenkin oikea Yuugi: onko hänessä tarpeeksi rohkeutta elää itsenäisesti ilman sisällään asunutta faaraon sielua, josta on muodostunut hänelle tärkeä ystävä? Tarinan päätöksen tunnelma on haikea mutta hyvin jännittävä ja yllättävä.

Yu-Gi-Oh on kokonaisuudessaan kertomus ystävyydestä ja anteeksiantamisesta mutta samalla se on kuitenkin perinteinen tarina taistelijoista ja heidän matkastaan kunnian tiellä. Sarja on kuitenkin rakennettu mielenkiintoiselle pohjalle, pelien ympärille, mikä on tehnyt siitä aikanaan ainutlaatuisen sarjan. Yu-Gi-Ohin suosio näkyy maailmalla edelleen: lukuisia spin-off – sarjoja on ilmestynyt ja Magic & Wizardsin pohjalta valmistettu, oikean maailman Yu-Gi-Oh -keräilykorttipelikin on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman myydyimpänä keräilykorttipelinä. Sarjan luoja, Kazuki Takahashi, kertoo viimeiseen osaan kirjoittamassaan jälkikirjoituksessa uskovansa Yu-Gi-Ohin suosion johtuvan siitä, miten hän käy siinä läpi hahmojen vuorovaikutusta: ”hahmojen sielut käyvät keskenään kamppailua pelien sääntöjen puitteissa”. Tämä ajatus ihmisten henkisistä vuorovaikutuksesta näkyy Takahashin mukaan myös itse tarinan kulussa: Yuugin ystävystyminen toisen minänsä kanssa kuvastaa sitä rohkeutta, jota ”hän kerää kohdatakseen oman itsensä”.

Valonpilke silmäkulmassa – Yu-Gi-Ohin värikäs hahmokaarti

Yuugi, tarinan sankari, on ystävällinen poika, joka joutuukin kiltin luonteensa vuoksi usein vaaraan. Hänen lakkaamaton huolehtivaisuutensa on kuitenkin opettanut muita hahmoja arvostamaan aitoa toveruutta ja luopumaan vihasta. Yuugi ei myöskään pelkää uhrautua tärkeiden ystäviensä puolesta, minkä vuoksi hän onkin saanut lukuisia ystäviä rinnalleen. Jopa toinen Yuugi, kunniakas mutta ajoittain itsepäinen hahmo, on huomannut Yuugin kautta, että maailman suurin voima on nimenomaan lempeys.

Yuugin ystävien joukosta löytyy persoonallisuuksiltaan värikkäitä hahmoja. Eniten aikaa annetaan Anzu Mazakille, Katsuya Jounouchille ja Hiroto Hondalle. Anzu, Yuugin lapsuudenystävä, on rohkea ja kannustava hahmo, joka ei pelkää puolustaa muita epämukavilta ihmisiltä. Hän kokee erikoisen ihastuksen toiseen Yuugiin, joka kestää koko sarjan. Sarjassa käydään tämän vuoksi paljon Anzun sekavia tunteita, kun hän tajuaa joutuvansa ehkä jonain päivänä hyvästelemään toisen Yuugin ikuisiksi ajoiksi. Jounouchi kokee kenties kaikkein suurimman hahmokehityksen: alkoholisti-isäänsä elättäneenä hän on ajautunut ongelmiin jo nuoresta asti, mutta ystävystyttyään Yuugin kanssa hän on oppinut aidon ystävyyden merkityksen ja lakannut inhoamasta kiltteyttä ja viattomuutta. Hänestä kasvaa lojaali toveri, joka on valmis puolustamaan hänelle tärkeitä ihmisiä keinolla millä hyvänsä. Jounouchi onkin toisen Yuugin ohella tärkeä kannustaja alinomaa epäröivälle Yuugille. Merkittävän luonteenmuutoksen kokee myös Jounouchin ystävä, riitapukari Hiroto Honda, joka tämän tavoin purki vihaansa tappeluihin ennen ystävystymistään Yuugin kanssa.

Muita tarinan kannalta merkittäviä hahmoja ovat Seto Kaiba, Ryou Bakura ja Malik Ishtar. Orpokodista suuren teknologiayrityksen kärkeen itsensä juonitellut Kaiba on valmis tekemään mitä vain päästäkseen huipulle – hän ei pelkää kiristää ja vahingoittaa jokaista, joka tulee hänen tielleen, eikä edes kuolema hetkauta häntä. Sarjan edetessä hän kuitenkin huomaa pikkuveljensä Mokuban avustuksella elävänsä liikaa kostossa ja vihassa, jonka jälkeen hän yrittää löytää itsessään kiltin ja hymyilevän lapsen, jollainen hän aikanaan oli.

Ryou Bakuraa ja Malik Ishtaria yhdistää se, että he ovat molemmat kierojen kaksoispersooniensa pelinappuloita. Bakura on joutunut vaihtamaan koulua useampaan otteeseen pahan persoonallisuutensa tekojen seurauksena, ja hänen tietoisuutensa on sarjan aikana alinomaa ”toisen minänsä” hallussa. Siinä missä Bakuran paha persoonallisuus on peräisin Millennium – kehästä, on Malik itse omassa vihassaan ja katkeruudessaan luonut tuekseen sadistisen persoonallisuutensa, joka odottaa tilaisuuttaan ottaa Malikin ruumis valtaansa ja suunnitella kaiken olevaisen tuhoamista. Oikea Malik on kuitenkin sisimmältään kiltti ja unelmoiva nuori poika, joka on sukunsa velvoittama elänyt koko lapsuutensa pimeässä hautaholvissa haaveillen vapaudesta.

Sivuhahmojen kaarti on värikäs ja moni-ilmeinen, joista moni kuitenkin jää varsin yksipuolisiksi. Heidän joukostaan kenties mielenkiintoisin on Mai Kujaku, joka on menettänyt uskonsa ihmisiin ja siten oppinut pärjäämään omillaan. Yuugin ja hänen ystäviensä, etenkin Jounouchin, tapaaminen on kuitenkin hiljalleen herättänyt Maissa uudelleen lempeyden ja välinpitäväisyyden tunteita sekä uskoa siihen, ettei ole väärin luottaa itselleen tärkeisiin ihmisiin ja jakaa omaa taakkaansa heidän kanssaan.

Yu-Gi-Ohin hahmokaarti tukee tarinan optimistista kuvaa maailmasta, jossa ketään ei kohdella väärin, mutta jossa väärintekijöilläkin on mahdollisuus parantaa tapansa ja olla mukana tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Tarinan sankaritkin pyrkivät aina jatkamaan eteenpäin pilke silmäkulmassa uskoen siihen, että jopa kaikkein ikävimmillä tapauksilla on tapana järjestyä.

Palaset loksahtelevat kohdilleen.. Mitä opin Yuugin seikkailuista?

Kun päätin vuoden 2014 eräänä joulukuisena iltana aloittaa Yu-Gi-Ohin uudestaan, en ollut enää varma siitä, mitä tuleman piti: vaikka Yu-Gi-Ohilla oli nuoruusvuosinani tärkeä rooli arkipäivien piristäjänä ja eri arvojen opettajana, oli näkökulmani tuohon sarjaan varsin pinnallinen. Nyt minulla oli kuitenkin jotain, mitä etsiä. Vaikka uskonkin etsineeni puhdasta seikkailukertomusta, positiivisia henkilöhahmoja ja puhdasta sanomaa ystävyydestä, oli sarjan uudelleenlukemisen tarkoituksena etsiä niiden sisällä piilevää ajatusta. Ajatusta siitä, miten jokaisella ihmisellä on oikeus iloita tekemisistään, pidettiinpä niitä kuinka lapsellisina tahansa. Ajatus, jonka mukaan ei ole väärin olla kiltti ja ottaa muita huomioon. Tämän vuoksi en koe paenneeni maailmaa lapsuuteeni, jossa voisin jatkaa katkeroitumistani ihmisistä. Uskon enemmänkin vierailleeni uudestaan Yuugin ja hänen ystäviensä rinnalla seikkailuista toiseen oppiakseni juuri irtautumaan katkeruudesta, joka on vaivannut minua monen vuoden ajan. Mitä kaikkea sitten opin Yu-Gi-Ohin parissa? Suurin osa oppimistani asioista tulevat kuin suoraan hahmojen omista ajatuksista.

Katsuya Jounouchi opetti minulle, että vaikka kiusaaminen ei ole missään muodossa hyväksyttävää, voivat kiusaajatkin kärsiä kurjasta perhe-elämästä ja huonosta itsetunnosta, jota lopulta puretaan väkivalloin. Samaa opetti myös Hiroto Honda, joka kertoi usein halunneensa lyödä mieluummin itseään kuin muita. Jounouchin hahmon kehittymisen kautta opin häneltä uudestaan, että hyvät ystävät auttavat aina parhaansa mukaan. Mitä tulee jäähyväisiin, Jounouchi sanoi jotain, mitä minun ei tulisi koskaan unohtaa: hyvästejä ei aina tarvitse ymmärtää, mutta juuri sen vuoksi on tärkeää tallettaa mieleensä ikuisesti kaikki yhdessä koetut muistot, jotta ne eivät koskaan unohtuisi.

Anzu Mazaki opetti minulle sen, miten epävarmaa tulevaisuutta ei tule pelätä. Anzun suuri unelma, ryhtyä tanssijaksi, on hänelle osittain askel uuteen ja vieraaseen maailmaan, mutta niin kauan kuin yrittää jatkaa eteenpäin avoimin mielin, tärkeimmät muistot sydämessä ja uudet seikkailut silmäkulmassa, kirkastuvat sumeimmatkin tulevaisuuden näkymät. Lisäksi Anzun huolehtivainen luonne muistuttaa minua ystävien tukemisen tärkeydestä vaikeina aikoina. Myös Anzun vastakommentti Kaiban maailmankuvaa kohtaan oli mieleenpainuva: se, joka on valmis uhraamaan oman ”elämän pelimerkkinsä” saavuttaakseen itsekkäät tavoitteensa, on jo valmiiksi hävinnyt.

Kaiban veljekset, Seto ja Mokuba, saivat minut ymmärtämään uudelleen jotain, mitä olen usein pohtinut itsekseni: omaa vaikeaa elämäänsä ei tule purkaa kärsimykseksi toisille ihmisille. Kun Mokuba kysyy tähän viittaavan kysymyksen Setolta, oppii tämä hiljalleen kyseenalaistamaan oman katkeruutensa ja vihansa, joita hän on sisimmässään kasvattanut lapsuudesta saakka. Seto päättää järjestää elämänsä Mokuban kanssa uusiksi etsimällä vastauksia menneisyydestään, jolloin hän oli vielä pieni poika täynnä suuria unelmia. Samaistuin paljon Seton tilanteeseen, sillä samoja asioita minäkin halusin löytää aloittaessani Yu-Gi-Ohin uudestaan.

Samaistuin paljon myös Mai Kujakuun, joka omien sanojensa mukaan halusi osallistua Duelist Kingdomiin löytääkseen uudelleen hänelle tärkeät asiat. Main kautta opin huomaamaan, että vaikka itsenäisyydessä on hyvät puolensa, ei ole väärin löytää rinnalleen luotettavia ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa niin ikävät kuin mukavatkin asiat. Lisäksi Mai antoi minulle erään tärkeän ohjeen, jota pyrin edelleen noudattamaan vaikeuksista huolimatta: häviöön voi suhtautua kahdella tavalla, joko jäämällä maahan makaamaan tai jatkamalla sinnikkäästi eteenpäin.

Malik ja Isis Ishtar sekä heidän palvelijansa Rishid opettivat minulle, miten tärkeitä sisaruussuhteita ei tule tuhota aikuisuuden kynnyksellä. Elämästä on helppo katkeroitua, mutta perheestä ei saa koskaan luopua, jos se on valmiina antamaan tukea henkiselle kärsimykselle. Rishidin tarinan kautta muistin jälleen pohdintani perheen käsitteestä: lojaaleimmat ystävät ovat ansainneet paikkansa perheessä, verestä riippumatta.

Tarinan sankari, Yuugi, on ehkä liiankin naiivi poika, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Hän kuitenkin opetti minulle uudestaan sen saman asian, minkä hän opetti myös toiselle minälleen: maailman suurin voima löytyy lempeydestä. Syyllistyn itsekin liikaan kiltteyteen, josta joudun joskus kärsimään. Yuugi opetti minua kaikesta huolimatta pitämään kiinni tästä luonteesta. Maailmassa on tarpeeksi kyynisyyttä ja negatiivisuutta, minkä vuoksi en itsekään halua vajota siihen enää uudestaan. Toinen Yuugi puolestaan opetti minulle, kuinka minun tulisi kehittää itseäni lujemmaksi. Minullakin on ylpeyteni ja kunniani, enkä saa antaa itseäni muiden sorrettavaksi. Ihmisiä on maailmassa monenlaisia, mutta kenelläkään ei ole oikeutta dominoida toista omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Vastaavasti oikean Yuugin opetus lempeydestä muistuttaa minua antamaan anteeksi heille, jotka tekojaan todella katuvat. Lisäksi opin kahden sankarimme matkasta tärkeän asian ihmisen yksilöllisyydestä: hyvät esikuvat ovat meille tärkeitä, mutta kaikkein tärkeintä on hyväksyä oma itsensä.

Yu-Gi-Ohin tarina kokonaisuudessaan opetti minulle, miten todellinen ystävyys ei voi koskaan kuolla. Tämän ajatuksen kautta muistin jälleen sen, miten vanhoista ystävistä on pidettävä kiinni. Kärsin eräässä vaiheessa riittämättömyyden tunteesta ja halusta tulla tunnetuksi, eikä normaali ystävämääräni tuntunut riittävän minulle. Tarinan kautta ymmärsin kuitenkin uudelleen, miten paljon hienoja ystäviä olen jo saanut ja kuinka en koskaan halua luopua heistä. Kaikki ne onnelliset hetket, jotka olemme kokeneet muiden kanssa, elävät ajatuksissamme aina. Kun pidämme niistä kiinni, voimme oppia jälleen ymmärtämään, miksi elämä on niin ainutlaatuista. Tämän vuoksi hyvistä ystävistä ei saa koskaan luopua.

Yu-Gi-Ohin kautta minussa myös heräsi pitkään piilossa ollut piirre, eräs vähemmän syvällisen asia: intohimo peleihin. Oli kyseessä lautapeli, korttipeli tai vaikka urheiluharrastus, ovat ne alkaneet taas innoittaa minua niiden yhteisöllisyyden kautta. Ne keräävät ympärilleen uusia ihmisiä, jolloin syntyy hyvissä tapauksissa uusia ystäviä piristämään synkkiäkin päiviä. Tärkeintä itseni kohdalla on etenkin se, etten enää pelkää tutustua uusiin asioihin, pidettiinpä niitä kuinka lapsellisina tahansa. Tärkeintä on, että minä itse voin nauttia niistä tärkeiden ystävieni kanssa. Sitä paitsi on vain ihailtavaa pystyä tutustumaan uteliaasti maailmaan, ihmisiin ja ilmiöihin lapsenmielisellä, optimistisella asenteella. Yu-Gi-Oh tukee myös tätä ajatusta.

Yuugi sanoi kerran, että meillä jokaisella on oma valossa päättyvä tarinamme. Luettuani sarjan loppuun oloni oli hieman haikea, mutta uskoin viimeinkin löytäneeni osan kadottamistani muistojen palapelin palasista. Tunnen itseni aiempaa ehyemmäksi. Tarinani ei kuitenkaan ole vielä saanut päätöstään ja minulla on vielä paljon opittavaa elämästä. On siis aikani tallettaa kaikki Yuugin ja hänen ystäviensä kanssa kokemani muistot sydämeeni ja jatkaa matkaani eteenpäin – itsevarmempana ja positiivisempana kuin koskaan aikaisemmin.