Desucon Frostbitessa lauantaina ennen kello kahta päätimme jakautua siten, että Tsuokari meni katsomaan Seiji Mizushiman luentoa Rakuen Tsuihousta sekä minä (Reiska) ja Jefre menimme infotiskin luokse odottamaan, että pääsisimme Gen Urobuchin lehdistötilaisuuteen. Kello 14:00 aikoihin kunniavierasvastaava kävi noutamassa lehdistön edustajat ja vei meidät huoneeseen backstagella, jossa haastattelu pidettiin. Meidän lisäksemme lehdistön edustajina olivat Anime-lehti, JapanPop, Nörttitytöt-blogi sekä Vapa Media. Jefre sai luvan äänittää lehdistötilaisuuden, mikä helpotti huomattavasti tekstin kirjoittamista. Itse kysyin suurimman osan meidän kysymyksistämme. Tämä teksti käy läpi koko haastattelun eli tässä on myös muidenkin esittämät kysymykset.

Mistä saatte ideat näihin tarinoihin? Onko teillä jotain inspiraation lähdettä?

Yleensä pohjana on tuottajalta tuleva tilaus. Kun saan teeman ja pohjustuksen, niin tarina alkaa syntyä.

Otatteko vaikutteita maailman tapahtumista?

En ainakaan tiedosta sitä, että ottaisin, mutta tiedostamattomasti varmaan otan.

Miltä teistä tuntuu, kun joku muu jatkaa sinun luomaasi tarinaa?

Pidän erityisen paljon Amerikkalaisesta kirjailijasta, H. P. Lovecraftista. Hän loi tarinoita, jotka hän sitten antoi kirjailija-ystävilleen jatkojalostettaviksi. Tämän takia cthulhu-mytologiat ovat laajentuneet todella laajoiksi. Samalla idealla annan todella mielelläni tarinoitani jatkokehitettäväksi. Suuri unelmani olisi se, että joku jatkokehittäisi minun tarinoitani kuolemanikin jälkeen.

Urobutchin tarinoissa hahmoilla on yleensä todella vahvat ideaalit ja he eivät voi oikein ymmärtää toisiaan esim. Sayaka ja Kyoko (Madoka Magica), Saber ja Kiritsugu (Fate/Zero), Akane ja Kogami (Psycho-Pass). Miten lähestytte tällaisten hahmojen kirjoittamista. Päätättekö ensin vastakkaiset maailmankatsomukset vai toisinpäin?

Draaman perustana on suorastaan riitely ja väittely. Pelkästään sillä, että pistää konfliktisia hahmoja tarinaan, niin se luonnollisesti muuttuu kiinnostavaksi. Aina, kun olen tärkeää hahmoa luomassa, luon vastapainoksi toisen hahmon.

Useissa teoksissa käsittelette kehonmuutoksia tai toisen kehon saamista esim. Rakuen Tsuihou, Madoka Magica ja Psycho-Pass. Onko jokin syy, miksi käytätte tätä usein?

Minun mielestä sillä saa tehtyä viihdyttävän tarinan. Sen takia minunkaltainen kirjoittaja ei voisi koskaan kirjoittaa K-ONia. Kirjoitan lähinnä tarinoita, joissa ihmiset riitelevät ja muuntautuvat eri olomuotoihin.

Nyt, kun ollaan otakuja, niin mitä mieltä olette cosplaysta ja siitä, miten ihmiset tulkitsevat näitä hahmoja?

Otakut ovat siitä mielenkiintoisia, että genrestä riippumatta he pystyvät nauttimaan kaikista tarinoista. Pystyn itse samaistumaan otakuihin. Cosplayaavat ovat mielestäni kaikkein kivisimmän reitin valinneita, kun ei pelkästään katso animea ja lue mangaan, vaan heittää itsensä niihin maailmoihin ja tarinoihin. Minun mielestä tämä on ehkä yksi vaikeimmista otaku-harrastuksen muodoista. Pitää nähdä paljon vaivaa ja olla rohkea. Kunnioitan heitä.

Kuinka paljon seuraatte länsimaalaisia piirrettyjä ja sarjakuvia?

En ole hirveän hyvä englannissa, joten seuraan sen sallimissa rajoissa. Pidän esimerkiksi Batmanista ja Spawnista. Kun ulkomailta tulee Japaniin sarjakuvia, niin yleensä tulee vain korkealaatuisimmat ja olen todella pitänyt niistä.

Otatko inspiraatiota näistä?

Todella paljon.

Kuinka paljon olette mukana hahmojen ja maailman suunnittelussa?

Jätän aika paljon piirtäjien ja suunnittelijoiden varaan, mutta ne asiat, jotka käsikirjoitukseen laitan, haluan pysyvän sellaisenaan. Kaikelle muulle annan aika vapaat kädet.

Nitro+ ei ole länsimaissa kovin hyvin tunnettu firma ja suurin osa harrastajista luulee, että se tekee vain visual novelleita. Voisitko kertoa jonkin verran lisää, missä kaikissa projekteissa Nitro+ on mukana?

Nitro+ luotiin edustavaksi firmaksi ja toivottiin, että sen nimi tulisi tunnetuksi. Nykyään se on firma, josta voi tuotanto henkilökuntaa ikään kuin vuokrata erilaisiin projekteihin. Nitro+:n oma tuotantoalue on edelleen visual novellit. Lähiaikoina on yleistynyt se, että olemme Nitro+-kontaktien kautta yrittäneet saada meidän visual novellien kirjoittajia erilaisiin projekteihin.

Nykyään, kun Gen Urobuchi nimi näkyy teoksissasi, niin siinä on perässä vielä (Nitro+), onko tämä ollut näin alusta asti?

Kyllä, on ollut. Ideana on ollut levittää Nitro+-nimeä ajatuksella, tämä Nitro+-tekijä on ollut mukana tässä teoksessa ja Nitro+:lla on ehkä muitakin hyviä tekijöitä.

Kun mainitsit nyt Lovecraftin, ja hänen teoksistaan on tehty videopelejä, niin haluaisitko, että joku tekisi sinun teoksistasi ehkä pelejä?

Pelien tekemisessä on paljon väkeä mukana, mutta jos se olisi mahdollista, niin se olisi todella hienoa.

Haluaisitko, että joku käyttäisi hahmojasi pelissä?

Totta kai. Ymmärrän, että peliteknologiassa on paljon asioita, joita ei haluttaisi jakaa, mutta toivon, että luovan puolen asioita voitaisiin jakaa, että saataisiin tehtyä paljon mielenkiintoisempia pelejä.

Eilen oli Rakuen Tsuihoun elokuvanäytös ja teille oli yllätys, että oli paljon naisia paikalla. Mikä tässä oli niin ihmeellistä?

Se oli oikeastaan Mizushima, joka oli yllättynyt. En itse ajattele, että sukupuoli olisi tässä hirveän suuressa asemassa. Lapsien sarjoissa on enemmän sarjoja, jotka ovat selkeästi tytöille tai pojille, mutta vanhemmille suunnatuissa sarjoissa ei niinkään.

Onko Rakuen Tsuihoun Dingo ottanut vaikutteita esimerkiksi Han Solosta, Indiana Jonesista tai Cowboy Bebopin Spike Spiegelistä?

Minun ajatus Dingosta on tosi coolin ja siistin hahmon ilmentymä. Siinä on kaikki, mitä vaaditaan sellaiselta dandyltä hahmolta. Luodessani Dingoa sanoin hahmosuunnittelijalle, että yritä saada siihen nuoren Clint Eastwoodin tyyliä.

Oli puhetta aikaisemmin siitä, että teette toisessa projektissa pelkän alkuidean tai koko tarinan. Meneekö se enemmän vaiheittain, että ensin pyydetään tekemään pelkkä konsepti ja sitten vasta käsikirjoitus vai miten se jaetaan, kuinka paljon olette mukana projektissa?

Yleensä se riippuu minun aikataulustani. Esim. Aldnoah.Zeron ja Psycho-Pass 2:n tapauksessa tein Kamen Rider Gaimia siihen aikaan. Yleensä pyydetään joko suoraan koko käsikirjoitus tai pelkkä konsepti. Silloin, kun tulee tilaus, yleensä mietimme, että jos teemme sen yhdessä Nitro+:n nuorempien kirjoittajien kanssa, kun minulla on kiireitä ja kysymme tätä asiakkaalta.

Teette paljon ”Bad end”-tarinoita. Tuleeko koskaan sellainen olo, että nyt riittää?

Teen välillä synkkiä ja välillä pirteitä, mutta jostain syystä ne synkät tarinat päätyvät aina hiteiksi ja sitten kaikki ajattelevat, että teen vain synkkiä tarinoita.

Miltä tällainen maine tuntuu?

Kun synkät tarinat menestyvät, niin saan paljon sellaisia työpyyntöjä ja toivon, että en jämähtäisi vain kirjoittamaan synkkiä tarinoita, mutta onneksi Rakuen Tsuihou oli menestys, niin ehkä jatkossa saan lisää töitä pirteiden tarinoiden parissa.

Onko teillä ollut koskaan sellainen olo, että haluisit lopettaa?

Silloin, kun ei oikein tule ideoita, tiedän että siihen ei kannata jäädä vellomaan, joten yleensä silloin pelailen videopelejä ja rakennan figuureja mieluummin kuin hakkaan päätä työpöytään.

Rakuen Tsuihoussa elokuva lähtee liikkeelle, kun Dingo ja Angela riitelevät siitä, että kumpi on parempi, digitaalinen vai fyysinen maailma, mutta kuitenkin puolessa välissä leffa kääntyy miettimään, mitä se ihmisyys oikeastaan on. Oliko tämä tietoinen ratkaisu laittaa nämä kaksi teemaa elokuvaan?

En halunnut tehdä tarinassa mitään arvoasetelmaa, että tämä olisi parempi kuin tämä, mutta se saattaa tietenkin tulla hahmojen kautta kerrottua. Yritin saada tarinasta tasapainoisen näiden teemojen välillä, että loppuen lopuksi alkuasetelman kahdesta puolesta ei tehdä selväksi, kumpi on oikeassa.

Tuotoksissasi on paljon voimakkaita naishahmoja. Mikä on oma mielipiteesi voimakkaasta naiskuvasta?

Ajattelen teoksissani naaras ja uros tyyliin. Uroshahmolle on tyypillistä, että hän pääsee kuolemalla pakoon. Naaras on taas eri asemassa ja kuolema ei ole vaihtoehto eli olkoon kuinka paha tai kamala tilanne naaras ei pääse pakoon kuolemalla, joten ajattelen, että Naarailla on tällainen elämisen voima suurempi.

Mitä mieltä olet suomalaisista anime-ja cosplay-harrastajista?

Olin todella vaikuttunut siitä, että ihmiset kulkevat cosplayssä tässä kylmässä säässä, ja näin jonkun ulkona korkokengissä. Uskomatonta, että joku pystyy tässä säässä harrastamaan cosplaytä.

Blassreiterissa on paljon Saksa-vaikutteita. Oletko itse kiinnostunut Saksasta?

Itano Ichiro, joka ohjasi Blassreiterin, oli juuri käynyt animetapahtumassa Saksassa ja vaikutteet olivat oikeastaan hänen ansioista. Olen itsekin myöhemmin käynyt Saksassa ja ajattelin, että siellä on paljon moderneja ja vanhoja rakennuksia ja se on kaunis maa.

Jotkut ovat sanoneet, että Psycho-Pass olisi Jouka no monshoun esiosa?

Molemmissa on totalitäärinen yhteiskunta ja niissä käsitellään yksilön tahtoa. Silloin, kun tein niitä, en tiedostanut sitä samankaltaisuutta, mutta nyt jälkeenpäin niissä on kyllä paljon samaa. Se varmaan tarkoittaa vain sitä, että oma mielipiteeni tästä maailmankuvasta ei ole muuttunut.

Näissä ja Rakuen Tsuihoussa käsitellään totalitääristä yhteiskuntaa. Koetko tällaisen aiheen kiinnostavana?

Kun mietin omaa arvomaailmaani, niin voin todeta se, että minulla on pelko sellaista pakottamista kohtaan, Tämä pelko sitten manifestoituu teoksissani.

Kun aikaisemmin puhuttiin videopeleistä, niin minkälaisista peleistä itse pidätte?

Pidän avoimen maailman peleistä, joissa ei ole tarkasti määrättyä tavoitetta esimerkiksi Skyrim. Peleistä, joissa tarkasti määrätään, mihin mennä, en oikein pidä.

Tahdomme kiittää Anime-lehteä, JapanPoppia, Nörttitytöt-blogia ja Vapa Mediaa siitä, että saimme olla heidän kanssaan esittämässä kysymyksiä Urobuchille. Kiitos myös herra Urobuchille hyvistä vastauksista sekä kiitos Desuconille, että saimme tulla lehdistötilaisuuteen.

-Reiska ja Jefre

Tekstin puhtaaksi kirjoitus Reiska ja Tsuokari