Siinä, missä vuosi 2014 toi mukanaan paljon hyviä animeita, se toi mukanaan jonkin verran animeita, jotka saivat veren kiehumaan suhteellisen vahvasti. Samalla mietin, miksi edes vaivauduin katsomaan näitä. Nämä ovat vuoden 2014 ehdottomasti huonoimmat animet. Huomioi, että kyseessä on siis minun mielestäni huonoimmat animet.

Psycho-Pass 2

 

Pidin tosi paljon Psycho-Passin ensimmäisestä kaudesta. Sillä oli mielenkiintoinen maailma ja tarinankulku poliisianimesta oman maailmansa dekonstruktioivaksi animeksi oli loistava. Toisella kaudella koko tekijätiimi on vaihtunut, minkä seurauksena Psycho-Pass 2 on täydellinen katastrofi. Suurimmat ongelmat ovat käsikirjoituspuolella. Tarina on kuin huono kopio ensimmäisestä kaudesta, juonenkäänteet suurimmaksi osaksi eivät käy järkeen ja ’’shokeeraavat kohdat” olivat enemmän typeriä kuin mieltä järkyttäviä.

Kakkoskaudella tulleet uudet hahmot ovat huonoja. Paras esimerkki tästä on Mika, jota kuvaa parhaiten sanat karsea itsekäs tärkeilevä ämmä. Sen lisäksi, että Mika pääasiallisesti vain angstaa ja on kateellinen Akanelle, hän on kauden loputtua hahmona varsin turha. Visuaalisesti Psycho-Pass 2 on melko samanlainen kuin edeltäjänsä ja musiikki ei hirveämmin jäänyt mieleen. Olen iloinen siitä, ettei kakkoskauden tehnyt tiimi ole vastuussa tulevasta Psycho-Pass-leffasta. En pysty lainkaan ymmärtämään, miksi Psycho-Pass 2 on Kotakun Top 5 vuoden 2014 parhaat animet listalla.

Persona 4 The Golden Animation

 

Tämä anime on täydellinen esimerkki pelin oheistuotteesta, jonka tarkoitus on ryövätä innokkaiden fanien rahat. Tämä anime on ottanut irrallisia osia Persona 4:n Golden-version lisäsisällöstä ja tehnyt niistä animen. Juonireikiä on lukematon määrä. Ainut syy, miksi edes tiedän juonen tai hahmot, on se, että olen pelannut peliä. Visuaalisesti anime ei erotu edukseen ja musiikki on suurimmaksi osaksi suoraan pelistä. Isoin vika on kuitenkin se, että tätä oli erittäin tylsä katsoa. A-1 Pictures alitti Persona 4 The Golden Animationin kohdalla riman niin pahasti, että heidän pitäisi hävetä sitä.

Akuma no Riddle/Riddle Story of the Devil

 

Lähdin katsomaan Akuma no Riddleä, koska battle royale ja yuri olivat mulle siistejä juttuja sen alkaessa. Valitettavasti Akuma no Riddle on sekä huono battle royale-anime että huono yuri-anime. Se ottaa heti alussa ’’päivän pahis’’-vaihteen päälle ja on lähes täysin yllätyksetön. Animen ihmissuhteet tuntuvat pintapuolisilta. Akuma no Riddlessä on tasan yksi hyvä jakso (6), jonka pilaa animen loppu.

SPOILERI!!! Kaikki hahmot elää lopussa. Myös ne, joiden elimistöön joutui tappavaa myrkkyä. SPOILERI!!!

Jos luitte spoilerin, niin hyvä – nyt teidän ei tarvitse katsoa tällaista roskaa.

Glasslip

Glasslip on viime vuoden ehdottomasti suurimpia pettymyksiä, mikä on sääli, koska se olisi voinut olla tosi hyvä anime. Glasslip vain tuntui heittävän kaiken potentiaalin suoraan ikkunasta pihalle. Visuaalisesti se on todella kaunis ja musiikki animessa on upeaa.

Glasslipissä on kuitenkin yksi iso ongelma: sinä odotat koko animen, että mitään tapahtuu. Mielestäni on erittäin turhauttavaa, kun tarinassa on niin paljon hyviä paikkoja, joissa tarina olisi voitu kääntää toiseen suuntaan. Edellisen jakson lopetus aiheutti jännitystä vain tuottaakseen pettymyksen seuraavan jakson alussa. Loppupuolella tunsin itseni tylsistyneeksi katsoessani Glasslippiä.

Sword Art Online II

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, kuinka paljon vihasin Phantom Bullet-tarinakaarta. Sillä oli vähän potentiaalia tehdä SAO:sta hyvä anime, mutta kun ei niin ei. Tarinakaari näytti sen, ettei aiemmista tarinakaarista ole opittu mitään. Animen isoin ongelma on edelleen se, että kaikki pyörii Kiriton ympärillä. Naishahmojen ainut rooli on olla osa Kiriton haaremia ja olla pelastettavana. Isoin keskisormen näyttäminen katsojalle on tarinakaaren loppupuolen raiskausyrityskohtaus, joka on säälittävä yritys saada katsojasta reaktiota. Caliber-tarinakaari on taas viihdyttävä, mutta mielestäni silti aika surkea. Mother’s Rosario oli taas koko SAO:n tarinakaarista ainut, jonka voin luokitella edes jollain tavalla hyväksi (pääasiassa, koska Kiritoa ei hirveämmin ole siinä). Visuaalinen ja musiikillinen antihan SAO:ssa on ollut hyvä molemmilla kausilla, mutta ei toinen kausi hirveästi herätä kunnioitusta käsikirjoittajaa tai alkuperäisteosta kohtaan.

Lopuksi lista vuoden mitäänsanomattomuuksista (eli ne, mistä ei ole mitään erityistä sanottavaa, minkä takia en jaksa kirjoittaa pidemmin):

No Game No Life (Yritin kirjoittaa tästä pidemmin, mutta ei ole muuta sanottavaa kuin, että tämä on otakupanderoivaa kuraa).

Sakura Trick

Seikoku no Dragonar

Black Bullet

Jinsei (katsoin 9 jaksoa 12:sta. Siinä on 9 jaksoa liikaa.)

-Reiska