Avaimena pora, toverina koulupuku – Gurren Lagann ja Kill la Kill pintaa syvemmältä

Kirjoittanut: Ode an der Freude

Varoitus: sisältää juonipaljastuksia animaatiosarjoista ”Tengen Toppa Gurren Lagann” ja ”Kill la Kill”

Vuonna 2007 ilmestyi Japanin televisiossa animaatiosarja Tengen Toppa Gurren Lagann. Kyseessä oli animaatiostudio Gainaxin puhdasta seikkailukertomusta ja mecharobotteja sekoittava kertomus, joka alinomaa rikkoi tietoisesti fysiikan lakeja. Kun sarjan parissa työskennelleen kaksikon, ohjaaja Hiroyuki Imaishin ja käsikirjoittaja Kazuki Nakashiman, uusi projekti julkistettiin japanilaisen Newtype – lehden kesäkuun numerossa vuonna 2013 (1), heräsi joidenkin harrastajien keskuudessa usko uudesta tajunnanräjäyttävästä elämyksestä. Mitä yhteistä näillä sarjoilla on keskenään ja mitä Nakashima ja Imaishi haluavat näillä teoksillaan kertoa?

Tengen Toppa Gurren Lagann kertoo nuoresta pojasta nimeltä Simon, joka elää maanalaisessa Gihan kaupingissa ja kaivaa ahkerasti päivästä toiseen. Hänen paras ystävänsä, tulisieluinen Kamina, joka haaveilee matkaavansa maanpinnalle isänsä jalanjäljissä, saa kylän epäuskoisilta asukkailta kylmää kohtelua. Kaikki muuttuu, kun Simon löytää kaivaessaan poranmuotoisen avaimen ja robotin pään. Tämä on kuitenkin vasta alkua, kun Simon, Kamina ja Youko, Littnerin kylästä saapunut tarkka-ampuja, joutuvat kamppailemaan suurta Gunmen –robottia vastaan ja päätyvät taistelun tuoksinnassa ylös avaraan maailmaan. Kolmikko aloittaa täten uuden seikkailun maanpinnalla jatkaessaan taisteluaan petoihmisiksi kutsuttuja vihollisia vastaan.

Tengen Toppa Gurren Lagann on nuoren pojan kasvutarina humoristisilla mecharoboteilla varustettuna.
Tengen Toppa Gurren Lagann on nuoren pojan kasvutarina humoristisilla mecharoboteilla varustettuna. Kuvassa Simon (keskellä), Kamina (vasemmalla) ja Youko (oikealla).

Vuosina 2013 ja 2014 ilmestynyt, animaatiostudio Triggerin Kill la Kill kertoo puolestaan kaupungin kokoisesta Honnoujin lukiosta, jonka toiminta perustuu diktaattorimaiseen vallankäyttöön ja kastijakoon supervoimia antavien Goku -koulupukujen perusteella. Oppilaiden ja heidän perheensä elämä perustuu täten heidän univormuihinsa: jos puvussa ei ole tähteä, on heidän kohtalonsa selvitä slummeissa. Yksi- ja kaksitähtiset puvut on varattu vain harvoille ja valituille ja kolmitähtiset puvut ovat vain oppilaskunnan jäsenten hallussa. Kaikkein korkeimpana on koulun rehtorin tytär, Satsuki Kiryuuin, jota kukaan ei uskalla vastustaa. Hänelle ihmiset ovat vain ”sikoja vaatteissa”. Muutoksen tuulet puhaltavat, kun vaihto-oppilas Ryuuko Matoi saapuu kouluun etsimään isänsä murhaajaa. Hänellä on mukanaan murhapaikalle jäänyt toinen puolisko suurista punaisista saksista, ja hän epäilee Satsukin olevan murhaan osallisena. Ryuuko ei voimakkuudestaan ja saksimiekastaan huolimatta pärjää vastustajilleen. Erikoisten tapahtumien kautta Ryuuko joutuu pukemaan päälleen isänsä viimeisen luomuksen, verta imevän koulupuku Senketsun, joka antaa tälle yli-inhimilliset voimat.

Kill la Kill käy erikoisella tavalla läpi vaatteiden rooleja yksilöiden elämässä.
Kill la Kill käy erikoisella tavalla läpi vaatteiden rooleja yksilöiden elämässä.

Gurren Lagann ja Kill la Kill ovat ulkoiselta toteutukseltaan puhdasta seikkailua ja toimintaa, joten sarja on helppo mieltää kuuluvaksi shounen –genreen. Sarjoissa yhteistä on se, että ne molemmat tiedostavat menevänsä yli katsojansa ymmärryksen: Gurren Lagannin kertomuksessa esitetään galaksin kokoisia taistelurobotteja kun taas Kill la Kill esittelee hurjia taistelukohtauksia, terästäkin vahvempia vaatteita sekä mielenkiintoisen teorian vaatteiden alkuperästä. Jos näihin pintapuolisiin seikkoihin kuitenkin keskittyy liikaa, saattaa sarjojen todellinen merkitys hukkaan. Näin kävi esimerkiksi Gakuen Noise –sarjakuvan tekijälle, Hiroyuki Oushimalle, joka epäili Kill la Killin plagioineen sarjaansa. Hän huomasi faniensa avustuksella lukuisia yhtäläisyyksiä: kaupungin kokoinen koulu, oppilaiden vertaaminen sikoihin sekä uusi oppilas, joka kostaa läheisensä kuolemaa, ja josta tällä on ainoana muistonaan punainen esine. Lisäksi eräällä Kill la Killin antagonistilla, Nui Harimella, on huomattu olevan yhtäläisyyksiä Daisuke Iharan, toisen Gakuen Noise -tekijän, hahmoon tämän sarjakuvasta ”Akuto – ACT-”. Ihara on kuitenkin suhtautunut plagiointiepäilyksiin Oushimaa rauhallisemmin todeten Kill la Killin tarinan etenevän ”omaa linjaansa Gurren Lagannin tavoin”. (2)

On huomioitavaa, että Kill la Killin ulkoinen tyyli mukailee legendaarisen Go Nagain 1970 – luvulla ilmestynyttä, taikatyttögenreä uudistanutta sarjakuvaa Cutie Honey. Näitä viittauksia ovat muun muuassa Ryuukon lukuisat vähäpukeiset muodonmuutokset, oppilaitaan terrorisoiva koulu ja isän murhan selvittäminen. Vankilamainen, vastenmielisiin normeihin perustuva koulu on siis kauhukuva, joka ei ole vain yhden ihmisen ainutlaatuinen keksintö. (3)

Oushiman reaktio on ymmärrettävä, mutta hän ei ole kyennyt lukemaan Nakashiman ja Imaishin todellisia ajatuksia. Kill la Kill ei kerro vain oppilaasta, joka taistelee koulua vastaan. Se kertoo vaatteista, jotka ovat ihmisten elämässä mukana tavalla tai toisella. Vaatteita rakastetaan, vihataan tai niistä ei välttämättä välitetä ollenkaan. Toiset omaavat pakkomielteen vaatteisiin: vaatteet ovat maailma. Näin ajattelee Kill la Kill –sarjan päävihollinen, Satsukin äiti ja maailman suurimman vaateyrityksen johtaja, Ragyou Kiryuuin. Kill la Kill esittää kysymyksen: jos me kerran voimme rakastaa tai vihata vaatteitamme, voimmeko me kohdella niitä kuin ystävää tai vihollista?
Miten se tapahtuisi?

Kill la Killin nimessä ja monissa sarjan käsitteissä piilee kaksoismerkityksiä. Kill la Kill, jossa on englanninkielinen verbi ”kill” (tappaa), lausutaan Kiru ra Kiru. Kiru on japania ja tarkoittaa suomeksi verbejä ”pitää yllään” (着る) ja ”leikata” (切る) (4,5). Kill la Killissä käytettävät Goku –univormut ovat japaninkieliseltä nimeltään ”Goku Seifuku”, josta sana ”seifuku” tarkoittaa sekä koulupukua että myös verbiä ”valloittaa”. Lisäksi Imaishi on kertonut, että Japanissa sanat ”fashion” (muoti) ja ”fascism” (fasismi) lausutaan melko samalla tavalla. (5) Pukeutumiseen liittyvät sanat peilaavat täten myös ihmisten vallankäyttöä ja kuolemaa. Tietyillä vaatekoodeilla luodaan yhteenkuuluvuutta ja sidotaan suuret ihmisryhmät tiettyihin periaatteisiin, oli kyseessä sitten armeija tai vaikkapa koulu. Kill la Kill onkin herättänyt keskustelua Japanin tiukasta koulupukujärjestelmästä (2).

Jaksossa 3 Ryuukon ja Senketsun välinen vahva side saa alkunsa taistelussa Satsukia vastaan, kun Ryuuko oppii ymmärtämään Senketsun todelliset voimat: hänen on kuviteltava Senketsu osaksi kehoaan. Kun paljasta pukuaan häpeilevä Ryuuko tajuaa tämän ja lakkaa häpeämästä itseään, tulee hänestä ja Senketsusta lähes täydellinen taistelupari, joka kykenee voittamaan vahvimmatkin viholliset. Tämä kohtaus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa pukeutumiseen kohdistuvasta syrjinnästä, jota koetaan maailmanlaajuisesti koulukiusaamisen muodossa. Lisäksi liian paljastava vaatetus on käsitteenä kuin veteen piirretty viiva, joka jakaa vahvasti ihmisten mielipiteitä. Kill la Kill ottaa tähänkin kantaa: niin kauan kuin pukeutuu itselleen rakkaisiin vaatteisiin, ei muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä.

Sarjan suurin mysteeri keskittyy Elämänkuituun (Seimei sen’i), joka on kauan sitten maahan saapunut elämänmuoto ja josta sekä Goku –univormut että Senketsu on luotu. Lisäksi ihmisten intohimo vaatteisiin on teorian mukaan lähtenyt alkuperäisen Elämänkuidun vaikutuksesta ihmisen evoluutioon. Elämänkuitu on väriltään verenpunainen, minkä voi tulkita kuvastavan elämää ja itsetietoisuutta. Se voi myös kuvata tarinan ”punaista lankaa”. Sarjan lopussa Ryuuko, joka on liittoutunut Nudist Beach – nimisen järjestön ja Satsukin kanssa taistellakseen Ragyouta vastaan, onnistuu tuhoamaan elämänkuidut Maasta ja saa ihmiset ymmärtämään, että vaatteet eivät voi koskaan korvata ihmisyyttä. Onnellisella lopulla on kuitenkin oma surullinen hetkensä, kun Ryuuko joutuu jättämään hyvästit Senketsulle, parhaimmalle ystävälleen, joka tuhoutuu elämänkuitujen mukana. Ryuukon ja Senketsun viimeiseen keskusteluun huipentuu kenties kaikkien aikojen omaperäisin ystävyyssuhde, jollaista animesarjoissa ei ole ennen nähty.

Ryuukon ja Senketsun, puhuvan koulupuvun, ystävyys kehittyy lujaksi toveruudeksi sarjan aikana.
Ryuukon ja Senketsun, puhuvan koulupuvun, ystävyys kehittyy lujaksi toveruudeksi sarjan aikana.

Gurren Lagann, Kill la Killin edeltäjä, perustui aiheeseen, joka oli hieman laajempi kuin ihmisten suhteet vaatteisiin. Sarja pohtii spiraalin merkitystä. Spiraali on kuvio, joka alkaa tietystä pisteestä mutta joka ei pääty koskaan. Se vain jatkaa kohti loputonta keskipistettä. Myös porassa oleva terä on spiraalikuvioinen. Simon rakastaa kaivamista porallaan, jota pyörittäessään hän etenee sulavasti paikasta toiseen. Tämän seurauksena hän löytää poranmuotoisen avaimen. Tästä alkaa tarinan spiraalin keskipiste. Hän matkustaa Kaminan ja Youkon kanssa maan kamaralla taistellen petoihmisiä vastaan. Vastoinkäymisestä ja itsetunto-ongelmista huolimatta Simon löytää rohkeutensa suuren rakkautensa, Nia – nimisen tytön avulla ja tuhoaa lordi Genomen, spiraalikuninkaan, joka on vastuussa ihmisten sulkemisesta maan alle.

Ihmiset asettuvat maanpinnalle ja teknologia kehittyy nopeasti. Maailma ei kuitenkaan ole turvassa: poliittinen järjestyneisyys alkaa huojua, kun Simonin ja pääneuvonantaja Rossiun käsitykset kansalaisten turvallisuudesta eroavat toisistaan. Suurin uhka syntyy, kun ihmiskuntaa uhkaa anti-spiraaliksi kutsuttu rotu. He aloittivat kauan sitten voittoisan sodan spiraalirotua vastaan, johon myös ihmiskunta lukeutuu. Tappion jälkeen lordi Genome, spiraalirodun johtaja, piilotti ihmiskunnan maan alle pelastaakseen ihmiskunnan tulevaisuuden viimeisetkin rippeet.

Simon onnistuu ystäviensä tuella ja Rossiun avustuksella palaamaan Gurren Lagann – robottinsa ääreen ja matkaa lopulta avaruuteen taistelemaan anti-spiraaleja vastaan ja pelastamaan Niaa, joka on luotu anti-spiraalien sanansaattajaksi. Anti-spiraalien motiivi sotaan paljastuu sarjan yhteydessä: ihmisellä on potentiaalinen kyky hallita spiraalivoimaa, josta koko todellisuus, mukaan lukien galaksien pyörivä liike ja ihmisen DNA:n rakenne, ovat peräisin. Spiraalirodun pelätään ”porautuvan maan uumenista kohti avaruutta”. Niin kauan kuin ihminen uskoo itseensä, hän kykenee siis murtamaan kaikki esteet ja elämään vapaana. Taistelun tuoksinnassa Gurren Lagann on jo muuttunut galaksin kokoiseksi robotiksi, joka voittaa lopulta uhrauksistaan huolimatta anti-spiraalit.

Simon on aloittanut matkansa arkana poikana ja saavuttaa tarinan roolissa rohkean johtajan maineen, joka kykenee spiraalivoimallaan saavuttamaan mitä tahansa. Anti-spiraalien tuhoutumisen myötä myös Nia katoaa hiljalleen. Simon voisi palauttaa spiraalivoimillaan Nian takaisin, mutta hän kieltäytyy, sillä hän tietää olevansa pelkkä ihminen, ei jumala. Simon on oppinut, ettei kellään tai millään, edes kohtalolla, ole oikeuksia estää yksilöiden unelmia ja päämääriä toteutumasta, mutta on kuitenkin olemassa asioita, jotka on vain jätettävä rauhaan. Elämä ja kuolema tulevat aina pysymään suurina salaisuuksina, eräänlaisina seininä, jotka ovat mahdollisesti murrettavissa, mutta joihin ei vain tule koskea. Simon sanookin kohtauksen lopussa, että ”kuolleet tulisivat vain uusien sukupolvien tielle”. (6)

Tarinan epilogissa ihmiskunta on järjestämässä avaruuskonferenssia muiden spiraalirotuun kuuluvien kanssa. Simon ja Youko ovat kuitenkin siirtyneet sivuun viettämään rauhallisempaa elämää ja toteuttamaan oikeita unelmiaan. Youko on jatkanut uraansa rakastettuna opettajana ja Simon vaeltaa maailmaa suurena kaivajamestarina. Koska ihmisten unelmat elävät ikuisesti ja johtavat heidät kohti uusia seikkailuja ja maailmankaikkeuksia, on tarinan vertauskuvallinen spiraalikuvio loppumaton. Tämä on se sanoma, jota Nakashima ja Imaishi ovat halunneet kertoa.

Simon, Gurren Lagannin päähenkilö, tapaa seikkailunsa aikana paljon uusia ystäviä, joiden tuella ihmiskunta ikään kuin porautuu maan alta kohti rajatonta avaruutta.
Simon, Gurren Lagannin päähenkilö, tapaa seikkailunsa aikana paljon uusia ystäviä, joiden tuella ihmiskunta ikään kuin porautuu maan alta kohti rajatonta avaruutta.

Gurren Lagann ja Kill la Kill kertovat molemmat siitä, kuinka yksilöillä on oikeus valinnanvapauteen. Kenenkään ei tarvitse joutua ylemmän auktoriteetin tai luonnonlain polkemaksi. Näillä valinnoilla voi olla omat uhkaavat seurauksensa, mutta nekin on estettävissä toimimalla vahvasti omien periaatteidensa puolesta. Sarjoissa yhdistyvät hurja toiminta, häpeilemätön huumori sekä usko ystäviin ja parempaan maailmaan. Aika näyttää, koska Imaishi ja Nakashima lyövät kolmannen kerran nerokkaat päänsä yhteen.

On jälleen..
Suuret seikkailut..
.. uusien seikkailujen aika!
.. eivät lopu koskaan!

Lähdeluettelo:

1. ”Kill La Kill Anime Reunites Gurren Lagann Director, Writer”, 8.5.2013, Anime News Network. (http://www.animenewsnetwork.com/news/2013-05-08/kill-la-kill-anime-reunites-gurren-lagann-director-writer)

2. “Mangaka Suggests Kill La Kill May Be Plagiarized”, 6.1.2014, Anime News Network. (http://www.animenewsnetwork.com/interest/2014-01-06/mangaka-suggests-kill-la-kill-may-be-plagiarized)

3. ”Cutie Honey”, Wikipedia (englanniksi), muokattu viimeksi 24.8.2014. (http://en.wikipedia.org/wiki/Kill_la_Kill)

4. Wiktionary, muokattu viimeksi: 30.11.2012. (http://en.wiktionary.org/w/index.php?title=きる&action=history)

5. Kill la Kill, Wikipedia (englanniksi), muokattu viimeksi 8.10.2014. (http://en.wikipedia.org/wiki/Kill_la_Kill)

6. Tengen Toppa Gurren Lagann, jakso 27. Hiroyuki Imaishi, Kazuki Nakashima, Gainax, 2007.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s