15.-16.7.2017 Kuopiossa käytiin historian jo 14. Animecon. Paikkavalinta osoittautui mielenkiintoiseksi, sillä aiemmin coniviikolla tapahtumapaikkaa ympäröi paljon puhutut rakennustelineet, joita ei oltu purettu (siellätäällä taisi olla jokunen teline pystyssä), mutta eipä se ainakaan omaa menoa haitannut, koska olin tullut katsomaan Animeconia sellaisin silmin, että toimiiko yritysmuotoisena järjestetty animetapahtuma. Ohjelmanpitämisen ja kunniavierasohjelmien katselemisen lisäksi tietenkin!

Aivan conin alussa kävin kiertämässä myyntipöytäsalin nopeasti lävitse. En tainnut muistaakseni ostaa kuin pari mangapokkaria, joista ainakin toisesta tulen kirjoittamaan blogiin omia ajatuksiani. Myyntipöytäsalissa oli jälleen aikalailla samat myyjät kuin aiempinakin vuosina, joten tarjonnasta ei valittamista. Ostin myöhemmin viikonlopun aikana muutenkin aika paljon mangaa, niin katsotaan kuinka paljon ja kuinka monesta tulen kirjoittamaan. Ainakin Bakemono no Ko -elokuvaan perustuvasta mangasta tulen kirjoittamaan.

Kävin myyntipöytäsalin jälkeen katsomassa conin toisen kunniavieraan, ranskalaisen Riuchin valotaide-esityksen. joka oli kyllä huikea. Esityksessä ei ollut selostusta, joten sen tulkinta jäi katsojan mielikuvituksen varaan. Riuchilla oli myös sunnuntaina toinen ohjelma, jossa häneltä sai kysyä esitykseen, esiintymiseen ja hänen uraansa liittyviä kysymyksiä. Tästä ohjelmasta selvisi muun muassa se, että sellaisen valotaide-esityksen toteutus, mitä Riuchi tekee, on pidemmän kaavan prosessi ja siinä on aivan helvetinmoinen työ. Esimerkki hänen eräästä performanssistaan alla:

 

Tämän jälkeen oli aika minun ja Sampo “Kyubi” Vehmaksen pitämälle, “Animea Aamuseitsemältä! – Lasten animesarjat pintaa syvemmältä”-ohjelmalle. Puhuimme siis siitä, mitä lastenanimet ovat, esittelimme muutamia aihealueen teoksia, puhuimme niiden lelumarkkinoinnista, vertailimme niitä ja länsimaisia lasten animaatiosarjoja sekä puhuimme myös lastenanimeiden importtaamisesta länsimaihin sekä selvitimme, onko lastenanimet tehty pelkäksi lasten vanhempien lompakkojen kidutusvälineeksi?. Kyseinen ohjelma meni omalta osaltani hieman nihkeästi. Sorruin muutamaan aloittelijamokaan, joka vähän haittasi ainakin itseäni. Tiedän tämän johtuneen puutteellisesta harjoittelusta. Olisi se voinut paremminkin mennä.

En paljoa käynyt lauantaina istumassa ohjelmasaleissa, koska ei ollut paljoa kiinnostavaa ohjelmaa, mutta sain tietää, että ohjelmanpitäjillä ja työvoimalla oli mahdollisuus mennä katsomaan yläparvelta Kuopion Kaupunginorkesterin vuosittain Animeconissa esittämä Animemusiikkikonsertti, jonka menin itse sitten katsomaan ja kuuntelemaan ja aloin melkeinpä jopa itkemään, kun kuulin itselleni tuttuja animebiisejä orkesterin esittäminä. Tunteiden vuoristoratahan se oli ja kokemisen arvoinen, kuten viimevuotinen Animenzin pianokonsertti.

Kävin myös poikkeamassa holillisissa… korjaan siis ikärajallisissa iltabileissä kun se sattui olemaan majoituspaikkani vieressä olevassa baarissa. Hyvää musiikkia, hyvää seuraa ja helkkarin hyvää alkoholia. Mitä muuta voin sanoa.

Sunnuntai alkoi itselläni nimmarijonossa sillä kävin hakemassa toisten kunniavieraiden, Joey “The Anime Man” Bizingerin sekä Akidearestin nimmarit. Siellä oli mahdollisuus ostaa jommankumman tai molempien printit 3€:n hintaan käteisellä, onneksi edessäni olleella oli lainata minulle euro kun minulta sen verta puuttui. Olen kiitollinen sillä sain nimmarit molemmilta Akidearest-printtiin, joka oli mielestäni niistä kahdesta se hienompi.

Tämän jälkeen löysin myyntipöytäalueiden läheltä liikustelemasta erään South Park -sarjasta tutun Butters-hahmon alter egoa Professori Kaaosta pukuilleen tyypin jonka kanssa kävin nappailemassa muutaman kuvan.

Tämän jälkeen kävin katsomassa aiemmin mainitun Riuchin ohjelman, joten en siitä uudemman kerran kirjoittele. Tämän ohjelman jälkeen tosin kävin hänen kanssaan ottamassa muutaman kuvan hieman hiljaisemmassa osassa keskusta, jotta sain hänestä kuvan blogia varten, luvalla ihan.

Tämän jälkeen siirryin kuuntelemaan Lauri Saarelan ohjelman transhahmoista animessa ja mangassa. Kommentoinkin asiaa Twitterissä mitä mieltä olin luennosta, joten upotan twiittini tähän ylle.

Tämän jälkeen oli pienoinen odottelu seuraavaan ohjelmaan, nimittäin meidän tubettajavieraiden Joeyn ja Akin vinkkeihin Japanissa ja heidän tubetusvinkkeihin. Hyviä infoja molemmissa ohjelmissa, tykkäsin kyllä.

Näiden jälkeen oma conini oli pikkuhiljaa ohitse sillä pääsin Twitter-käyttäjien Hallitsija ja Keksisieppo kyydillä Ouluun asti Conimobiili 2.0:ssa. Heidän ansiostaan aikani conissa piteni parilla tunnilla. Kiitokset näin jälkikäteen vielä.

Mitä olin mieltä Suomen Con-tapahtumat Oy:n järjestämästä Animeconista?

Ainoa kritiikin arvoinen asia tulee oikeastaan siitä että meitä ohjelmanpitäjiä (ainakaan minua ja Sampoa) ei oltu infottu ennen conia ohjelmanpitäjäinfolla, jolla olisimme saaneet tietää mistä hakea kortit kaulaan, mitä oikeuksia ohjelmanpitäjillä on jne. Tämä olisi ollut kiva, jotta olisimme välttyneet turhilta kysymyksiltä.

Muuten Animecon oli perusmeininkiä kuten aiempinakin vuosina Kuopiossa ollessaan, eli yritysmuotoisuus ei oikein menoa tuntunut haittaavan. (Ens vuonna Jyväskylään takas, eiköstä juu?). Tänä vuonna tosin soija oli viikonlopun sana, sillä Kuopiossa ja myös Musiikkikeskuksessa oli kuuma, (pelisalista puhumattakaan, sielläkään ei selvinnyt soijan putoamisesta) eikä ilmastointi toiminut kuin ainoastaan ohjelmasaleissa.

Sain myös kuulla että SCT Oy on järjestämässä pari muutakin tapahtumaa, Puricon Jyväskylässä lokakuussa ja Umicon Turussa helmikuussa. En vielä tiedä olenko menossa Puriconiin, riippuu esiintyjistä. Umiconiin saatan hyvin mennä, sillä Turku on vielä aluetta, jonne Jefre ei ole vielä jalkaansa kastanut.

 

Artikkelin kirjoittanut:

Artikkelin oikolukenut: