Sarjan nimi: Pulpettinaapurit

Mangaka: Takuma Morishige

Sivumäärä: 166

Julkaisija/kustantamo: Tammi/Punainen Jättiläinen

Käännöstyö Japanista suomeksi: Antti Valkama

Huom! Sarja on arvosteltu sen ensimmäisen pokkarin perusteella.

Seki-kun kertoo Yokoista, tunnollisesta koulutytöstä, joka haluaisi vain opiskella rauhassa. Hänen ainoa ongelmansa tuon rauhallisuuden saavuttamiseksi on hänen vasemmalla puolellaan istuva pulpettinaapuri Seki, joka vain puuhaa kaikkea muuta kuin opiskelee. Dominoita, shogia, postipalvelua, pulpetinkannen kiillotusta… you name it, Seki does it.

Tutustuin itse Seki-kun -sarjaan sen 21-jaksoisen animen kautta, kun Tsuokari (eräs blogimme kirjoittajista), sitä kehui Yokoin ääninäyttelijän (Kana Hanazawa) kautta. Sarja oli jo animeversiona tosi lämminhenkinen ja pudottikin tuolilta joka kerta. Aloin sitten animen jälkeen kiinnostua sen mangaversiosta ja monesti mietinkin, ostanko sen englanninkielistä julkaisua, kunnes ehdotin sitä Tammen mangakustantamon päähän kun sen toimittaja Antti Valkama kysyi jotain varsin maanläheistä mangaa. Ilmeisesti ehdotukseni iski läpi ja nyt sitä on käännetty jo kahden pokkarin verran nimellä Pulpettinaapurit. (Tänks, Antti-setä :))

Seki-kun koostuu lyhyistä tarinoista, jotka alkavat Yokoin sivusilmäilyllä Sekin leikkejä kohtaan yrittäen samalla toppuutella häntä koska opettaja voi nähdä. Tarinan edetessä Yokoi on kuitenkin niin syvällä Sekin leikeissä mukana, ettei opiskelusta tule koko oppitunnin aikana yhtään mitään.

Mangaversiossa on mukana myös monta lyhyempää tarinaa, jotka eivät ole päässeet animeversioon mukaan. Esimerkiksi 1. pokkarissa oleva kissatarina, jossa Seki on kuljettanut mukanaan kissoja kouluun ja Yokoi eläinrakkaana ihmisenä haluaisi niitä leikittää ja rapsuttaa, mutta koska Seki on Seki, ei Yokoi lukuisista yrityksistä huolimatta pääse niitä rapsuttelemaan vaan joutuu tyytymään tappioonsa.

Nyt kysytte, pidänkö Seki-kunista mangana? Kyllä pidän. Se on sopivaa luettavaa vaikkapa bussissa istuessa tai nukkumaanmenoa helpottaessa kun sen lukee suht nopeasti eikä sillä ole syvällistä juonta. Vaikka sarjan vitsit menevät muutaman kerran jälkeen toistaviksi, onnistuu sarja toimittamaan sen mitä pitääkin. Kevyen lukukokemuksen. Koska en ole taideihmisiä, niin en lähde sen piirtotyyliä arvioimaan. En myöskään osaa sanoa painojäljestä paljoa mitään, sillä en löytänyt siitä mitään valittamista.

Aika vaan näyttää, että iskeekö Seki-kunin pulpettileikit suomalaisten manganlukijoiden naurunhermoon jotta se saisi jatkoa.

Annan Seki-kunille hyväksyvän yläpeukun. Jatkoon ehdottomasti.