Kun lähdin katsomaan talvikauden tarjontaa, en aluksi hirveämmin löytänyt animeita, jotka olisivat itseäni kiinnostaneet. Lopulta sitten päädyin katsomaan aika monta animea ihan vain suosituksien perusteella. Loppujen lopuksi talvikauden tarjonta oli ihan okei. Mitä sitten tulikaan katsottua talvikaudella?!

 

Dagashi Kashi

Dagashi Kashia on helppo pitää talven kauden omana DanMachina tai Umaru-chanina. Hahmoa nimeltä Hotaru spämmittiin ympäri Internettiä valtavasti animen pyöriessä, mutta käytännössä animesta tai hahmosta ei ole kuultu hirveästi kauden loputtua. Itse animehan on karkkikaupan ympärillä pyörivä slice of life ja oikeastaan ainut mieleenpainuva asia oli erilaiset karkit, mitä anime esitteli. Dagashi Kashin huumori on melko perverssiä, mutta laimeaa. Huumori luottaa ehkä turhankin paljon kaksimielisyyksiin ja vitsit on niin helposti arvattavia, ettei niille jaksa nauraa. Hahmoissakaan ei mielestäni ole mitään mainitsemisen arvoista. Hyvin keskinkertainen piirretty, joten katsomattakin pärjää, ellei ihan väkisin halua katsoa.

 

Haikyuu!! Second Season

Pidin Haikyuun ekasta kaudesta kovasti, eikä toinen tuottanut pettymystä. Juonesta ei ole hirveästi sanottavaa. Käytännössä alkupuoli on harjoittelua seuraavaan turnaukseen hyödyntäen asioita, mitä opittiin edellisessä turnauksessa. Hitoka on hahmokaartiin oiva lisäys ja on mielestäni paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin Kiyoko, jonka rooli lentopallojoukkueen pyörittämisessä on sama. Tuotantoarvo toisella kaudella on edelleen erinomainen, ellei jopa hieman ensimmäistä parempi. Ainut huono puoli toisessa kaudessa on se, että se jää tosi pahasti kesken. Turnauksen finaali jätetään seuraavalle kaudelle, jota saadaan vielä odottaa syksyyn asti. Ensimmäisestä kaudesta pidäneet pitävät varmasti Haikyuun toisesta kaudesta.

 

Osomatsu-san

Osomatsu on ehdottomasti yksi hauskimpia animeita, joita on tullut lähivuosina. Huumori on melko monipuolista. On animeparodiaa, alapäähuumoria, neljännen seinän rikkomista ja muuta hauskaa. Animen rakenne vaihtelee myös ajoittain. Joissain jaksoissa on paljon lyhyitä sketsejä ja välillä yksi sketsi saattaa kestää kokonaisen jakson. Kuten hyvään komediaan kuuluu, värikkäitä hahmoja on paljon, eikä tämän takia samoja vitsejä kierrätetä liikaa. Jos hyvä komedia-anime kiinnostaa, niin vilkaiskaa ihmeessä. Karamatsu on paras matsu.

 

Dimension W

Dimension W oli yksi niitä animeita, joilta jäin odottamaan aika paljon. Animen OP on todella mukaansatempaava ja animen visuaalisuus sekä cyberpunkteemat herättivät mielenkiintoni. Tykkään myös paljon Dimension W:n protagonistista, koska hän vaikuttaa siltä, ettei oikein kuulu aikansa yhteiskuntaan.

Olisin ehkä pitänyt Dimension W:stä hieman enemmän, jos se olisi ollut episodinen anime. Animen viimeinen ja pisin arcci ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, ja tuntui, että tarinalle oli saatava nopeasti loppu. Myöskään muihin hahmoihin ei hirveän hyvin päästä tutustumaan, eikä hahmokehitystä hirveästi ole. Dimension W olisi voinut olla paljon parempi, mutta en sitä sysisurkeana animena pidä kuitenkaan.

 

Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu

Rakugo on ehdottomasti suosikkianimeni talvikaudelta. Ensimmäinen jakso oli 45 minuuttia ja toi hyvän kuvan siitä, minkälainen anime tulee olemaan. Toisessa jaksossa se hyppääkin ajassa paljon taaksepäin ja kertoo kasvutarinan kahdesta pojasta, mikä kestääkin sitten toiseksi viimeiseen jaksoon asti. Päähenkilöt Yakumo ja Sukeroku ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mikä tekee heidän suhteestaan tosi mielenkiintoisen sekä animen sivuhahmot tuovat hahmosuhteisiin lisää mielenkiintoa ja sopivasti draamaa. Rakugo on myös melko tunnerikas anime, mikä tuli positiivisena yllätyksenä (en ole aiemmin katsonut Josei-genren animeita). Myös animessa esitetty rakugoteatteri oli todella viihdyttävää seurattavaa. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan. Animen toinen season on jo työn alla, joten jään innolla odottamaan.

 

Sekkou Boys

Sekkou Boys on mielestäni oikein hauska lyhytanime. Idoliparodiana se on varsin toimiva. Jos idea veistoksista idoliryhmänä on mielestäsi huvittava ja jaksaisi sinua viihdyttää, niin saatat ehkä pitää siitä. Rehellisesti mulla ei ole hirveästi sanottavaa Sekkou Boysista.

 

Hai to Gensou no Grimgar

Grimgar on ehdottomasti yksi kauden yllättäjistä. Sen sijaan, että se olisi yrittänyt olla uusi SAO tai Log Horizon, Grimgar kertoo hahmoista, jotka elävät roolipelimaailmassa kuin se olisi heille normaalia elämää. Ison vaikutuksen Grimgarissa teki se, että se käytännössä toimii kuten oikea maailma. Kaikki maailman hirviöt ovat lihaa ja verta sekä ovat ajattelevia olentoja, jotka käyttävät taktiikoita ja tuntevat kipua. Käytännössä Grimgarin maailmassa tappaminen tarkoittaa kylmäveristä murhaamista. Tästä hyvä esimerkki on 2. jakso, jossa päähenkilöiden joukko taistelee yhtä goblinia vastaan.

Visuaalisesti Grimgar on vaihteleva. Välillä on tosi hyvää animaatiota, kun taas joskus anime muistuttaa hieman PowerPoint-esitystä. Taustat on taas tosi upeita koko animen ajan ja tuovat hyvin tunnelmaa. Soundtrack on tosi hyvä ja tykkäsin, kuinka musiikkia käytettiin yleensä vain taisteluissa ja kaupunkikohtauksissa. Muutenhan Grimgarissa ei yleensä ole musiikkia taustalla.

Jos jotain huonoa on mainittava, niin yhdessä jaksossa on päätetty tehdä täysin turha lyhyt kertomus, mitä tulee tapahtumaan parin minuutin päästä, joka pilasi minulle koko kohtauksen, kun se viimein tapahtui. Tuli sellainen olo, että anime pitää minua täysin idioottina. Mutta yleisesti ottaen tykkäsin Grimgarista kovasti. Jos roolipelianime kiinnostaa, niin vilkaise ihmeessä.

 

Mobile Suit Gundam: Iron-Blooded Orphans

Uusin vaihtoehtouniversumiin sijoittuva Gundam oli varsin hyvä ja hieman erilainen kuin Gundamit yleensä. Iron-blooded Orphans on paljon hahmosuhdepainoitteisempi Gundam, eikä keskity läheskään niin paljon sotaan ja poliittiseen juonitteluun kuin muut näkemäni Gundamit (alkuperäinen + pari OVA:a). Sotaa ja politiikkaa on tuttuun tapaan silti mukana, kuten myös Gundam-sarjoihin liittyviä peruspiirteitä. Tapa, miten Iron-Blooded Orphans käsitteli newtypeja oli todella kiehtova. Se tuntui alkuperäistä Gundamia huomattavasti realistisemmalta.

Gundamin toiminta oli näyttävää, mitä sopii odottaa Sunrisen ykkösmechafranchiselta. Olen tosi iloinen siitä, että käsinpiirrettyä mechaa vielä tehdään. Tietysti pieniä jälkiä kiireellisyydestä näkyy aina silloin tällöin, mitä tulee kaikkeen muuhun animaatioon. Soundtrackilla ei ollut OP-biisejä lukuunottamatta mitään mieleenpainuvaa, mutta soundtrack oli animeen sopiva.

Ensimmäinen asia, mikä itseäni jäi hieman vaivaamaan, on hahmo nimeltä Mikazuki johtuen siitä, että hän on puhtaasi tappokone, joka on vähän hajuton ja mauton. Ehkä animen toinen season korjaa asian. Toinen asia on se, että mielestäni Iron-Blooded Orphansin eka kausi tuntui loppuneen ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Toinen kausi on vasta tuloillaan, joten lopullisen tuomion pystyn antamaan vasta sen päätyttyä. Suosittelen silti vilkaisemaan, jos mecha-animet kiinnostaa ja vaikket Gundamia olisi katsonutkaan.

 

Kanojo to kanojo no Neko: Everything Flows

Makoto Shinkain alkuperäinen Kanojo to Kanojo no Neko oli varsin loistava, eikä lyhytanime ole mielestäni yhtään huonompi. Se kertoo koskettavan tarinan kissasta ja tämän omistajasta. Tarina on suurimmaksi osaksi kerrottu kissan näkökulmasta, mistä pidin kovasti. Pidin myös paljon animen rauhallisesta tunnelmasta. Olisin mielelläni katsonut pidempäänkin kuin neljä jaksoa.

 

Ojisan to Marshmallow

Ojisan to Marshmallowta voisi kuvata sellaiseksi hyvänmielen animeksi. Se on hauska tilannekomedia, joka kertoo hellyyttävän tarinan Higestä (lihavasta miehestä, jonka suurin intohimo on vaahtokarkit) ja Iorista (nuoresta naisesta, joka on syvästi rakastunut Higeen). Jaksot ovat noin 3 minuutin pituisia, mikä on yhdelle sketsille ihan hyvä mitta. Suosittelen kovasti, jos löytyy noin 40 minuuttia aikaa lyhyeen komedian nälkään.

 

Boku Dake ga Inai Machi

Monien mielestä BokuMachi on kauden ehdottomasti paras anime ja potentiaalisesti vuoden paras, mutta en oikeastaan ymmärrä miksi. BokuMachi vaikutti ekassa jaksossa ihan lupaavalta aikamatkailu-murhamysteeriltä, mutta siihen se oikeastaan jäi. Se ei tehnyt sen jälkeen mitään, mikä olisi tehnyt vaikutuksen. Ne kaksi mielenkiintoisinta asiaakin muodostuivat täydeksi farssiksi, mitä pidemmälle anime eteni. Ensinnäkin aikamatkailu on aivan puhdas juonielementti, eikä sen toimivuutta selitetä missään vaiheessa. Murhamysteerinä se on vielä huonompi johtuen siitä, että koko animessa on yksi ainut henkilö, jota voi kunnolla edes epäillä murhaajaksi ja murhaajan identiteetti on mahdollista selvittää todella aikaisin. Itsehän selvitin murhaajan vasta jaksoa ennen paljastusta, koska animen antama vihje on aivan törkeän ilmeinen. Pelastettavista hahmoista Hinazuki on ainut, joka ehtii saamaan kunnolla screen-timea ja muut kiirehditään läpi jaksojen puutteessa. En pitänyt BokuMachista lainkaan, enkä siksi suosittele sitä.

 

Dropatut animet.
Nurse Witch Komugi-chan R

Nurse Witch Komugi-chan R on varsin hauska taikatyttöparodia-anime, mutta loppujen lopuksi siinä ei ollut oikein mitään, mikä olisi jaksanut pitää itseni kiinnostuneena pidemmälle kuin muutaman jakson.

 

Musaigen no Phantom World

Vaikka en olekkaan KyoAnin suurin fani, niin Phantom World on ensimmäinen KyoAni-anime, josta en oikeasti pidä. Pelkkä promokuvakin on mielestäni poistyöntävä. Hyvänä puolena voidaan mainita tietenkin visuaalit. Animaatiojälki on todella hyvää, mitä yleensä KyoAnilta osaa jo odottaakin. Mikään muu ei sitten Phantom Worldissa miellyttänyt.

Isoin vika lienee siinä, että Phantom World muistuttaa niin paljon tyypillisiä ranobesovituksia, jotka ovat vahvasti suunnattu otakuyleisölle. Hahmot ja tarina ovat aika meh, eikä animen huumorikaan nappaa yhtään. Kuusi jaksoa jaksoin katsoa.

Toivon, että KyoAni kiinnittää ensikerralla enemmän huomiota siihen, mitä adaptoivat, koska en halua niinkin hyvän studion potentiaalia käytettävän tällaiseen roskaan. Koe no Katachin elokuvasovitusta odotellessa.