Menneisyyden kipeät arvet – Tarkastelussa Boku Dake ga Inai Machi – Poissa

Ensiksi, heitän ajatusta ilmoille josta haluan teiltä lukijoilta myös feedbackia. Olen miettinyt tuon segmentin “Lukematta jääneet, hyllyssä pölyttyneet” muuttamista tapauskohtaisesti videomuotoon. Tuleva Tarkastaja Akane Tsunemori -teksti tulisi olemaan ensimmäinen kokeiluni tässä formaatissa, sillä kyseessä olisi hieman isotöisempi kirjoitus ja se vaatii hieman visuaalista silmänruokaa.

Kuten aiemminkin, tämän mangapokkarin arviokappaleen on minulle toimittanut Antti Valkama. Kiitos hänelle siitä!

Mutta, nyt itse aiheeseen:

Boku Dake ga Inai Machi, tai suomalaisittain Poissa on Kei Sanben 9-osainen murhajännäri, joka kertoo 29-vuotiaasta mangakan alusta, Satorusta, jonka teokset eivät oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Tällä on myös taito päästä taaksepäin ajassa, jolla voi muuttaa negatiiviset asiat neutraaleiksi, tosin pienen hinnan maksamalla. Oli kyseessä häneen osunut rekka tai jossain rytäkässä kadonnut kirja. Tämä taito voisi ensi alkuun kuulostaa hyvältä, mutta erään traagisen tapauksen ja tämän taidon yhteentörmäyksen negatiivisena summana päähenkilömme päätyy tutkimaan lähemmin lapsuudessaan tapahtunutta synkkää lapsimurhien sarjaa, jonka tuottaman kipeän muiston tämä on yrittänyt niin kovin unohtaa.

 

Ensimmäiseksi on myönnettävä: En ole katsonut sarjan anime-versiota, joten tämä arvio tulee täysin sarjaan etukäteen tutustumattoman lukijan näkökulmasta.

 

Sanon suoraan: Yllätyin positiivisesti kuinka tämä manga piti touhun ensimmäisen pokkarin ajan maan läheisenä alusta lopun cliffhangeriin asti eikä vienyt meininkiä liian scifiksi, vaikka aikahyppy onkin vähän utopistista. Hahmot, jotka ovat mielestäni tämän sarjan kantava voima, ovat mangan suositellulle kohderyhmälle samaistuttavia ja tapahtumat jotka siinä sattuivat voisivat hyvin olla arkipäivää myös meille. Käännös oli sujuvaa ja pientä hilpeyttä aiheutti mie-sie -sanojen käyttäminen. Myös Sanben taide ja varsinkin päähahmon ulkoasu toi minulle mieleen muun muassa Sayonara Zetsubou-sensein opettajan naaman.

Ainoa hyvin minimalistinen nillityksen aihe tulee mangan painojäljestä, sillä siitä jäi ikävästi mustetta sormiin ja sen myötä myös mangan kauniin valkoiseen kanteen, mutta onneksi sen sai pyyhittyä pois. Odotan mielenkiinnolla tulevaa, mitä Satorulle tapahtuu sitten mangan tulevissa osissa ja sitä, tuleeko tästä uusi menestysmanga Sangatsulle ja Punikselle, sillä tuntuu että tällaiset sarjat eivät oikein myy.

 

Jefre Akemire
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s